K
"Kaisa"
Vieras
Olen 28-vuotias nainen etelä-suomesta. Rakastuin neljä vuotta sitten samalla paikkakunnalla asuneeseen perheenisään. Hänellä oli kaksi lasta ja minulla yksi. Samanikäisiä suurinpiirtein. Mies on minua 17 vuotta vanhempi. Vaimonsa vielä miehestä 5 vuotta vanhempi. Kun aloimme tapailla mies kertoi pian, että hän ja hänen vaimonsa ovat käyneet tuloksetta parisuhdeterapiassa ja ero odottaa. Vaimo oli myös pari vuotta aikasemmin asunut vähän aikaa omassa asunnossa. Kriisiä oli siis ollut pitkään.
Kolme kuukautta tapailtuamme mies pakkasi tavaransa ja haki avioeroa. Minä pysyin kulisseissa vielä vuoden melkein. Emme asuneet yhdessä, emmekä kertoneet tapailustamme lähipiirillekään.
Käynnistyi raivoisa huoltajuuskiista joka on edelleen kesken. Tällä hetkellä parin alakouluikäiset lapset asuvat meidän luona. Muutimme myöhemmin yhteen ja meillä on nyt kaksi yhteistä lasta. Myös oma esikoiseni asuu meidän luona.
Olen joutunut kolmisen vuotta kestämään sitä, että nainen on juossut perässäni kaupungilla, hänen sukulaisensa ovat soitelleet ja lähettäneet postikortteja jossa haukutaan ja herjataan. Nainen on haukkunut huoraksi muun muassa kun kävin esikoiseni kanssa kaupassa. Vanhin lapsistani pelkää mieheni ex-vaimoa todella paljon.
Jotenkin on vaikea hyväksyä sitä, että muun muassa nuorimpien lasteni vauva-aika kului lähinnä pelätessä, en esimerkiksi uskaltanut jättää vauvaa yksin takapihallemme vaunuissa nukkumaan. On väärin, että hän vaikuttaa kaikkien perheemme lasten elämään niin paljon. Eihän minun pojallani tai yhteisillä pikkusilla ole hänen kanssaan mitään tekemistä. Mieheni ja hänen yhteiset lapset ovat erosta jonkin verran traumatisoituneita ja olemme hakeneet heille keskusteluapua, siellä on tullut esiin vaikka mitä että nainen on vaahdonnut tappavansa heidän isänsä ja toivonut minulle keskenmenoa ja muuta. Kuka puhuu tuollaisia lapsille?
Olen neuvoton ja väsynyt tähän tilanteeseen.
Kolme kuukautta tapailtuamme mies pakkasi tavaransa ja haki avioeroa. Minä pysyin kulisseissa vielä vuoden melkein. Emme asuneet yhdessä, emmekä kertoneet tapailustamme lähipiirillekään.
Käynnistyi raivoisa huoltajuuskiista joka on edelleen kesken. Tällä hetkellä parin alakouluikäiset lapset asuvat meidän luona. Muutimme myöhemmin yhteen ja meillä on nyt kaksi yhteistä lasta. Myös oma esikoiseni asuu meidän luona.
Olen joutunut kolmisen vuotta kestämään sitä, että nainen on juossut perässäni kaupungilla, hänen sukulaisensa ovat soitelleet ja lähettäneet postikortteja jossa haukutaan ja herjataan. Nainen on haukkunut huoraksi muun muassa kun kävin esikoiseni kanssa kaupassa. Vanhin lapsistani pelkää mieheni ex-vaimoa todella paljon.
Jotenkin on vaikea hyväksyä sitä, että muun muassa nuorimpien lasteni vauva-aika kului lähinnä pelätessä, en esimerkiksi uskaltanut jättää vauvaa yksin takapihallemme vaunuissa nukkumaan. On väärin, että hän vaikuttaa kaikkien perheemme lasten elämään niin paljon. Eihän minun pojallani tai yhteisillä pikkusilla ole hänen kanssaan mitään tekemistä. Mieheni ja hänen yhteiset lapset ovat erosta jonkin verran traumatisoituneita ja olemme hakeneet heille keskusteluapua, siellä on tullut esiin vaikka mitä että nainen on vaahdonnut tappavansa heidän isänsä ja toivonut minulle keskenmenoa ja muuta. Kuka puhuu tuollaisia lapsille?
Olen neuvoton ja väsynyt tähän tilanteeseen.
