Ikuisesti epäonnistunut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fleur de la Cour

Vieras
Sukujuhlat, se kauhistus joka aina välillä on pakollinen asia. Isälläni on neljä sisarusta, heistä neljällä on kolme lasta eli minulla on 11 serkkua. Kaikilla serkuilla ei ole lapsia, mutta ne joilla on ovat kunnostautuneet asiassa varsin hyvin, paitsi minä, joka en ole saanut kuin yhden lapsen tähän maailmaan saatettua. Joo, sen asian kanssa olen oppinut elämään. En sure sitäkään enää kuin harvoin kuinka yksin se yksi lapseni sitten joskus tulee olemaankaan ilman sukua. Mutta kun tulee näitä tilanteita, joissa näkee ne muiden sukulaisten perheet ja muut isovanhemmat niin tunnen suorastaan häpeää kun omilla vanhemmillani on vain yksi lapsenlapsi. Että sellaista tänään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Onnellisuuden kannalta tärkeintä ei ole se, mitä muut sinusta ajattelevat, vaan se, mitä itse itsestäsi ajattelet. Mikset ole tehnyt enempää lapsia?

Olisin toki tehnyt jos se olisi onnistunut. Emme ole käyttäneet ehkäisyä seitsemään vuoteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Mut ajatteles kuinka pajon helpompi on elää ku ei tarvi miettiä et lellitäänkö toista lasta, lapses saa isovanhempien täyden huomion jne.

Niin minun, mutta entä omien vanhempieni, onko helpompaa olla vain yhden lapsenlapsen isovanhempi? Juu serkkuasian olen jo miettinyt lapseni kohdalla, hänellä on kivoja pikkuserkkuja ja itse en tule toimeen serkkujeni kanssa suurimmaksi osaksi joten ei se iso määrä onnea takaa. Mut jotenkin tuntuu, että kaikessa tekemisessä arvioidaan. Ja tässä asiassa olen epäonnistunut, ja siis sisarukseni myös kun ovat ihan lapsettomia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja helmeilevä urpo:
sukujuhlat B) ne on niiiin jumalattoman kivoja ja hauskoja :headwall: jostain ihmeen syystä jos on jotain sellaisia niin just silloin on mulla työeste tai muksut kipeenä ym :laugh:

Nyt oli hautajaiset.. pakko oli mennä. Tämän jälkeen taitaa olla harvassa sukutapaamiset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Mut ajatteles kuinka pajon helpompi on elää ku ei tarvi miettiä et lellitäänkö toista lasta, lapses saa isovanhempien täyden huomion jne.

Niin minun, mutta entä omien vanhempieni, onko helpompaa olla vain yhden lapsenlapsen isovanhempi? Juu serkkuasian olen jo miettinyt lapseni kohdalla, hänellä on kivoja pikkuserkkuja ja itse en tule toimeen serkkujeni kanssa suurimmaksi osaksi joten ei se iso määrä onnea takaa. Mut jotenkin tuntuu, että kaikessa tekemisessä arvioidaan. Ja tässä asiassa olen epäonnistunut, ja siis sisarukseni myös kun ovat ihan lapsettomia.

Mä en ainakaan ole kuullut mutsin koskaan valittavan vaikka onkin "vaan" yksi lapsenlapsi ja lisää tuskin koskaan tulee. Voihan ne sisaruksetkin tehdä viel lapsenlapsia? Eihän niiden määrä ole yksin susta kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Muistetaas nyt sekin, että aina on oltava jotenkin parempi kuin sukulaisensa - ellei muuten, niin sitten lapsi/lapsenlapsimäärässä :kieh:

niin ja hitsi vieköön kun olin aina paraskroppaisin, mutta kun sisko on treenannut itsensä niin timmiin kuntoon ja mulla taas lipsahtanut pari kiloa tuohon takapuoli- ja tissiosastoon. No tää oli siis vitsi, ei oo mitään siskoani vastaan. Ja jumantsuikka kun sil on oikeesti nykyään kroppa ku filmitähdellä!
 
Jännä kuinka me äidit aina löydetään joku asia, joilla itseämme ruoskimme.. :/
Jos lapsimäärällä et voi 'päteä', niin ainakin jakamattomalla sylillä ja riittävällä huomiolla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Potslojo:
Jännä kuinka me äidit aina löydetään joku asia, joilla itseämme ruoskimme.. :/
Jos lapsimäärällä et voi 'päteä', niin ainakin jakamattomalla sylillä ja riittävällä huomiolla?

Juu ja hemmottelulla. Helpompihan mun on yksi lapsi pukea niinkin vaikeaan tilaisuuteen kuin hautajaisiin kauniisti kuin viiden lapsen äidin taikka neljän lapsen äidin. Mut toisaalta se ei vie mun häpeäntunnetta pois.
 
Mä olen lopettanut jo aikoja sitten alemmuudentunteen sukulaisia kohtaan. Mä oon aatellut näin että: " Mä en ole valinnut tänne syntymistäni, joten en pyytele anteeksiantoa olemistani kohtaan. Mä olen tällainen kuin olen, johon mun kokemukseni ovat mut muokanneet joten en en pyytele anteeksiantoa mielipiteitteni takia ( mölyt pidän tarpeen tullen mahassani ). Jos joku ei minusta pidä tai meidän perheestä tai halua olla tekemisissä mun/meidän kanssa, on se täysin asianomaisen oma ongelma. Mulla on vaan tää yksi elämä ja mä en tuhlaa sitä paskanjauhantaan."
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Potslojo:
Jännä kuinka me äidit aina löydetään joku asia, joilla itseämme ruoskimme.. :/
Jos lapsimäärällä et voi 'päteä', niin ainakin jakamattomalla sylillä ja riittävällä huomiolla?

Juu ja hemmottelulla. Helpompihan mun on yksi lapsi pukea niinkin vaikeaan tilaisuuteen kuin hautajaisiin kauniisti kuin viiden lapsen äidin taikka neljän lapsen äidin. Mut toisaalta se ei vie mun häpeäntunnetta pois.

siis sanotko ihan todella että sun on hävettävä sukusi edessä sitä että sulla on vain yks lapsi???? kyllä olis paikallaan arvojen tarkistus! että ihmistä avotettaan sen mukaan montako lasta hällä on??!! huh huh!
 

Yhteistyössä