ilkeä isosisko :/

[sennukka]

Tervehdys! Meillä on kaksi tyttöä, 2.5v:n ja 10kk:n ikäiset. Toisen lapsen synnyttyä vanhempi tyttö alkoi olla mustasukkainen pienemmästä. Tilanne on pahentunut ja isompi on kokoajan pienemmän kimpussa: rääpii, potkii, lyö ja kaataa kumoon. Olemme yrittäneet puhua isommalle, mutta se ei tunnu tepsivän. Pienempi tyttö on naarmuilla ja kuhmuilla koko ajan. Olemme antaneet molemmille tytöille yhtä paljon huomiota, mutta ilkeilyt eivät vain lopu. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia tai hyviä neuvoja, miten ilkeilyt saisi loppumaan? Tuntuu pahalta katsoa isosiskon pikkusiskolle aiheuttamaa mielipahaa!

 

[minä]

Parivuotiaalle ei vielä pelkkä puhuminen/selittely auta. Hän ei osaa henkisesti asettua pienemmän asemaan tai kokea häpeää teoistaan. Tietenkin pitää sanoa tiukasti, että toista ei satuteta, noin ei tehdä jne. mutta sen lisäksi on omin teoin näytettävä, että käytöstä ei todellakaan hyväksytä. Jos otteet menevät liian rajuiksi, tiukka passitus omaan huoneeseen tai muuhun paikkaan, jossa saa hetken yksin miettiä käytöstään. Hyvä käytös tietenkin palkitaan myös, kehuilla, hellyydellä ja huomioimisella.
Teillä on vielä hetken aika vaikeaa ikäerostakin johtuen, mutta isompi huomaa muutaman kuukauden kuluttua, että pienemmän kanssa voi leikkiäkin. Yrittäkää jossain vaiheessa keksiä jotain leikkejä lapsille, joissa pienempi voi toimia tärkeänä "apulaisena" jne. ja he yhdessä voisivat touhuta jotain... Aluksi pitää tietenkin aikuisen olla leikissä osallisena.
Minulla on nyt 2 ja 4v. lapset, ja sama juttu koettu myös rankkana... Edelleen tappelevat ajoittain, mutta yhteiset leikitkin sujuvat aika mukavasti. Ajavat potkutteluautoilla, ulkona pulkkaillaan ja lapioidaan lunta, duplo-leegoilla kootaan kaikenlaista... Välillä viihtyvät piirtelemässä ym. Kylvyssä loiskuttelevat ja leikkivät tavaroilla yhdessä jne. melko sovussa vaikka toki edelleen pitää varsinkin isommalle välillä korottaa ääntä. Yhtä tärkeää on mielestäni torua myös pienempää "tasavertaisesti" tarpeen tullen, jotta isompi huomaa, ettei vain hänelle aina suututa. Eli tasavertaisuus, säännöt, hellyys ja huomioiminen, ne on meillä toimineet.
Iltaisin myös luen aina isommalle iltasadun kaksin, kun pienempi menee puoli tuntia aiemmin nukkumaan. Mielestäni se on myös tärkeä hetki, ainakin meillä. Ja lieventää myös mustasukkaisuutta, kun saa ihan omaa aikaa vanhemman kanssa pienen hetken.
Tsemppiä! =)

 

[mami30]

Kuulostaa niin tutulta!! Meillä poika 2 v 7 kk ja tyttö 11 kk. Tytön syntymän aikoihin jouduin olemaan laitoksella yli 1 kk ja poika näki mut vain 2 kertaa tänä aikana. Tytön syntymän jälkeen isännyys oli vielä paljon pois työkiireiden takia eli jouduin olemaan lähes yksinhuoltaja..

Eli meillä on TODELLAKIN kärsitty mustasukkaisesta isoveikasta joka on myös kohdistanut tuntemuksiaan muihinkin pienempiin kavereihin esim. tönimällä. Aluksi oli IHAN jatkuvasti siskonsa kimpussa enkä pystynyt tekemään oikein mitään esim. kotihommia. Tytön ruvetessa liikkumaan enemmän, poika huomas että sisko on myös kaveri jolloin mustasukkaisuus vähän helpottui. Ts. rupesi kantamaan siskolleen leluja eteen yms ja siten leikkivät yhdessä. Annoin heidän olla kahestaan leikkihuoneessa ja luotin poikaan ettei tekisi mitään siskolleen. Aina hetken aikaa se onnistui..

Edelleenkin on ajoittain välillä enemmän mustasukkainen, välillä vähemmän. Iltaisin väsyneenä kiusaa ja silloin jos ei tee mitään "hommia mun kans" tai leikkihuoneessa leiki. Harvemmin kiusaa jos molemmat leikkivät leikkihuoneessa. Konttaavat ja nauravat siskonsa kanssa kilpaa ja nauttivat toistensa seurasta. Aina välillä.

Meillä kokeiltiin arestihuonetta, lelut hyllylle yms. Mutta jotenkin tuntuu että parhaiten on aika parantanut tilannetta. Myöskin siitä ollut suuri apu kun poika on tammikuun alusta ollut kerran viikossa päiväkodissa leikkimässä muiden kavereiden kanssa Ts. purkamassa siellä energiaa... Nyt sisaruksista on tullut vähän niinkuin paita ja peppu eli todellakin viihtyvät toistensa seurassa ja leikkivät yhdessä. Jos tyttö huutaa, poika on hakemassa siskolleen heti pulloa, lusikkaa tai jotain leluja. Ehkä siitäkin syystä että aina kehun poikaa kuinka hienosti hän auttaa äitiä kun vauva huutaa!

Nyt en ehdi enempää kirjotella mut voimia tarvitaan niin teille kuin meillekin!!

P.S Nyt on taas tullut vahdittavaa kun tyttö on rupeamassa kävelemään ja poika välillä kaataa kumoon. Leikkihuoneessa leikkivät välillä kauankin ilman kiusaamista etenkin päikkäreiden jälkeen kun on hyvin nukkunut. Ongelma pakkaa olla nykyään se että poika auttaa siskoaan nousemaan sohvalle jossa sitten molemmin kiikkuvat!!!