S
Surullinen äiti
Vieras
Muutimme vasta lapseni (6v.) kanssa uuteen kaupunkiin. Lapseni on aina ollut todella epävarma itsestään ja ujo. Edellisessä asuinpaikassa hän leikki naapurissa olevien lasten kanssa ja jokainen otettiin leikkiin mukaan.
Nyt uudessa paikassa hän on käynyt kahdelta lapsiporukalta kysymässä pääsisikö mukaan ja molemmilla kerroilla vastaus on ollut; me ei leikitä sun kanssa. Lapseni on näinä päivinä itkenyt illan kotona ja sanonut että on niin tyhmä ettei kukaan halua hänen kanssaan leikkiä
Toissapäivänä huomasi vastapäisen kerrostalon pihalla olevien lasten leikkivän piilosta ja kysyi minulta saisiko mennä kysymään pääsisikö hän mukaan, annoin luvan (joskin minua pelotti että lapseni joutuisi taas pettymään). Lähdin lapseni kanssa kysymään ja hän saikin sitten mennä mukaan
Olin todella iloinen lapseni puolesta kunnes hän tuli kotiin...sanoi minulle että muut lapset olivat kutsuneet häntä omituisella nimellä; kusipää. Muutenkin kysellessäni leikin kulkua tajusin että lapseni on ymmärtämättään joutunut kiusatuksi.
Olin kauhuissani ja tuntui että sydämeni särkyy. Lapseni ei tiedä kyseisen sanan merkitystä ja ei ymmärtänyt sanan pahuutta
Kävin sanomassa haukkuneiden lasten isälle asiasta ja arvatkaa mikä oli vastaus? "Mitäs lapsesi halusi leikkimään meidän lasten kanssa,älä seuraavalla kerralla päästä. Ei meidän lasten ole pakko tykätä kaikista." Kiehuin raivosta.
Nyt edessä olisi sanan selittäminen omalle lapselle. En vain kestä tilannetta; lapseni luulee vihdoinkin saaneensa kavereita ja on aivan innoissaan asiasta, joudun nyt murskaamaan hänen ilonsa. Kyllä tässä tilanteessa äidin sydän itkee..
Onko tämä nykypäivää? Kun minä olin pieni niin moinen ei olisi tullut kysymykseenkään
Nyt uudessa paikassa hän on käynyt kahdelta lapsiporukalta kysymässä pääsisikö mukaan ja molemmilla kerroilla vastaus on ollut; me ei leikitä sun kanssa. Lapseni on näinä päivinä itkenyt illan kotona ja sanonut että on niin tyhmä ettei kukaan halua hänen kanssaan leikkiä
Toissapäivänä huomasi vastapäisen kerrostalon pihalla olevien lasten leikkivän piilosta ja kysyi minulta saisiko mennä kysymään pääsisikö hän mukaan, annoin luvan (joskin minua pelotti että lapseni joutuisi taas pettymään). Lähdin lapseni kanssa kysymään ja hän saikin sitten mennä mukaan
Olin kauhuissani ja tuntui että sydämeni särkyy. Lapseni ei tiedä kyseisen sanan merkitystä ja ei ymmärtänyt sanan pahuutta
Nyt edessä olisi sanan selittäminen omalle lapselle. En vain kestä tilannetta; lapseni luulee vihdoinkin saaneensa kavereita ja on aivan innoissaan asiasta, joudun nyt murskaamaan hänen ilonsa. Kyllä tässä tilanteessa äidin sydän itkee..
Onko tämä nykypäivää? Kun minä olin pieni niin moinen ei olisi tullut kysymykseenkään