Ilmeisesti olen sitten tuomittu olemaan ilman ystäviä!

["äitinen"]

Inhottaa aina olla se osapuoli joka ottaa yhteyttä kavereihin. Alkaa jo tuntumaan siltä, että heitä ei edes kiinnosta nähdä minua. Olen sairastanut masennuksen. Ehkä se karkotti heidät viimeistään sitten pois, hui, jos se vaikka tarttuu!!!

No onpa mulla ihana mies ja lapset, ei kait sitä tarvita enää muita.

Oikeasti tilanne on aika surullinen. Tuntuu, että kukaan ei välitä minusta.

 

["vieras"]

Minäkin oli pitkään se joka otti yhteyttä "kavereihin". Lopetin sitten yhteydenottamisen, eikä heistä ole kuulunut enää mitään noin kuuteen vuoteen. Mies ja lapset riittää minulle ihan hyvin. Mitään "kuvittelu"kavereita en enää kaipaa saatikka selän takana paskaa puhuvia kavereita. Erakoks joutaisin, jos ei olisi miestä ja lapsia.

 

[satusuu]

Aivan sama tarina! jonkin aikaa sitä jaksoi aina olla se joka soitti tai muuten otti yhteyttä, mutta nyt on jo niin turhautunu olo etten enää jaksa nähdä vaivaa. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta! Mä kun olen vielä niin *tanan ujo että vaikee tutustua uusiin ihmisiin.. no ei auta.

 

[Littledeath]

Multakin kaikkosi joitakin ystäviä kun sairastuin masennukseen. Kai he eivät oikein tienneet miten suhtautua. Siinä sitten näki ketkä ovat niitä oikeita ystäviä. Harmi jos sulla ei ole heitä yhtään Jotkut ihmiset kyllä ovat vaan sellaisia että eivät itse ota yhteyttä. Mulla on kaks sellaista kaveria. Ovat itse sanoneet että haluaisivat kyllä ottaa, mutta jotenkin ovat niin saamattomia ja tottuneet siihen että muut pitävät yhteyksiä yllä..

 

["Nenni"]

Joskus masentuneet ihmiset ovat varsin voimia syövää seuraa ja omalla synkällä, kärsivällä olemuksellaan karkottavat tahtomattaan ystävät. Eihän näin hyvien ystävien kanssa saisi olla, mutta valitettavasti niin joskus tapahtuu.

 

[xy]

Mulla sama. Vain yksi tai kaksi jotka pitävät jossain määrin yhteyttä, muut eivät.
Just tässä tammikuussa soitin kahdelle ihmiselle joista ei juuri koskaan kuulu mitään..
No, nyt on selvinnyt että tällä toisella on kavereita, ties kuinka paljon..
Eli katsoi oikeudekseen unohtaa minut, olen sentään lapsensa kummikin.

 

[:(]

täällä kans yks "ystävätön" joka ottaa aina itse yhteyttä.. tulee väkisinkin mieleen, että olen tuppautuja josta halutaan eroon

 

["nanna"]

:halaus:

Sama täällä. Aina olen se, joka ottaa yhteyttä. Nyt olenkin päättänyt, että en enää niin tee. Eikä kyllä ole ns. "ystäviltäkään" yhteydenottoja tullut Muutaman kerran olen nyt vielä jaksanut yrittää viimeisen kuukauden aikana, kun oikeasti olisi kiva että elämässä olisi joku muukin kuin mies ja lapsi. Mutta ei... Jos yrittää jotain sopia, niin aina näillä ystävillä on jotain muuta tekemistä. Toistensa luona kyllä ehtivät kyläillä yms. mutta jostain syystä me ollaan jääty tuosta porukasta pois. Jossain vaiheessa luulin, että johtuu siitä et kaikilla muilla on jo lapsia, mut ei tilanne ole muuttunut senkään jälkeen kun meille tuli lapsi. Ja osa näistä kavereista on kuitenkin tuon meidän tytön kummeja.

Mulla ei ole mitään sairauksia tms. jotka rajoittaisi tuota yhteydenpitoa. Masennuksen olen sairastanut joskus vuosia, vuosia sitten mutta se on mennyttä elämää...

 

[Haisi]

No minulla on paljon kavereita ja tarpeeksi ystäviä. Olen minäkin usein se osapuoli, joka ottaa yhteyttä, mutta minun kohdalla se on luonne kysymys. Olen luonteeltani sosiaalinen ja paljon yhteyksissä ystäviini. Saan kyllä kuulla tasaisesti ystäviltäni, että on se ihana, että minä jaksan aina olla yhteydessä, kun he ovat niin laiskoja. Minä järjestän yleensä illanvietot yms. Ja siitäkin saan kiitokset, että ihanaa kun joku jaksaa järjestää.

Ja tiedän, että sanovat kehut tosissaan, koska ovat ystäviäni pitkältä ajalta. Olemme muuttaneet uuteen taloon ja olen saanut jo kahdelta naapurilta kutsun kahville, joten sekin kertoo siitä, että olen ihan pidetty ja sosiaalinen ihminen.

Joten pointti oli se, että mitä väliä sillä on kuka on yhteydessä ja keheen, jos aina nähdessä/soitellessa on kuitenkin fiilis, että ystävä on ilahtunut ja on mielellään tekemisissä sinun kanssa? Ei kai sillä sitten ole väliä, oletko sinä ottanut yhteyttä viimeiset 10 kertaa ja ystävä kerran? Ei minulle ainakaan. Mutta jos tulee fiilis, ettei ystävä/kaveri ole innostunut yhteydenotosta, on asia erikseen.

Kyllä minunkin ystäväsuhteet olisi paljon hiljaisempia jos en itse olisi niin aktiivinen. Ja ei se minua haittaa ollenkaan, että minä olen se aktiivisempi osapuoli. Se sopii minun luonteeseeni.

 

[xy]

Eikö meistä yhdessä vois kehkeytyä jotain Kaikki ihmisiin kypsyneet, kokoon.
Itse en ymmärrä mitä "vikaa" mussa voi olla, aikoinaan yhden ihmisen kanssa tavattiin melkein joka päivä ja yhdessä vaiheessa mut kipattiin "ulos".

 

["vieras"]

minä taas olen se joka ei koskaan ota yhteyttä ystäviinsä, en tiedä mitä heille sanoa, mitään kun ei mun elämässä tapahdu jne.
He ottavat yhteyttä kokoajan harvemmin, kenties se joskus lakkaa lopulta kokonaan

 

["viekku"]

Täällä myös "ikuinen yhteydenottaja".
Tuntuu usein, että väkisin tuppaudutaan kylään.

Yksinäistä hommaa tämä. Olisi kiva, jos joku soittaisi ja pyytäisi minut ja lapset vaikka kahville.

 

[..]

Kuiva kotiäidin elämä ei ole kovin hohdokasta. Pitäis olla facebookissa ja harrastaa ja shoppailla jne. jatkuvasti että pysyisi "piireissä" mukana. Mä nyt vaan haluan olla kotona ja lasten kanssa. Silti joskus olisi hauska lähteä kahville tms. ystävien kanssa. Mulla viimeisetkin ystävät karkoitti hometalo jupakka. Voihan ne vaikeudet vaikka tarttua.

 

["Tessu"]

Mä oon aina ollu kylmän viilee melkein kaikkii 'kavereita' kohtaan, eli jos eivät pidä yhteyttä en ala soittelemaan perään. Ne joista todella pidän saavat kyllä osakseen huomiota, kuulumisiani ja kuuntelijan. Mutta jos koen ettei jonkun ihmisen seura tarjoa mulle hyvää oloa ja mielenkiintoista, samoilla aaltopituuksilla käyvää keskustelua niin en jaksa pitää yhteyttä. Tähän siis ei tosiaankaan vaikuta se onko ihminen ujo vai reippaampi vaan ihan se synkkaaminen.
Voimia ap:lle. Inhottavaa että 'mukamas'kaverit hylkäsivät kun olisit eniten heitä tarvinnut, muista arvostaa itseäsi!

 

[mä-78]

kyl mul ainaki muutama kaveri kelpais lissäkin, tosin vuorotyöntekemin rajoittaa viikkosin yhteydenpitoa...

 

[Saima.]

Mä en ole koskaan osannut pitää ihmisistä kiinni. Valuvat jotenkin sormien välistä ja sitten huomaa että on aika yksin.