Imetyksen lopettamisesta

[maito]

Minulla on 3,5 kk vanha vauva joka suostuu syömään tissiä enää yöllä. Ensin söi enää vaan toista tissiä päivällä ja nyt ei enää kumpaakaan. Olen myös maidonluovuttaja.Tai siis olin,tähän päivään asti.Tästä se imetys pikkuhiljaa käy hiipumaan. Ilmoitin maitokeittiöön etten enää luovuta,huomenna lähtee vikat maidot,ei ole enää mieltä jatkaa.Turha kiihdyttää maidontuotantoa.Vauva syö siis edelleen öisin,puoliunessa. Saisi syödä päivälläkin mutta kun ei hän halua.

On jotenkin älyttömän tyhjä ja surullinen olo.Ei tällästä ollut sillon kun vauva söi päivisinkin eli oli täysimetys. Oon itkenyt nyt kolmena päivänä peräkkäin,useita kertoja päivässä. Tuntuu että on päättymässä jotain ainutkertaista,imetys ja maidonluovutus. Suunnitteilla ei ole välttämättä enää koskaan toista lasta,rankan raskauajan takia(oksentelua ja muutoinkin rankkaa pahoinvointia 9kk). Onko muilla ollut surullinen olo imetyksen loppumisvaiheessa? Saan toki imetettyä vielä öisin. Olo vaan tuntuu ihan loputtoman surulliselta. Tiedän että otan tän turhan raskaati,hormonit kai aika sekaisin.

Nytkin valuu kyynel... Voiko joku sanoa lohdutuksen sanat? :/

 

["xXx"]

Kauanko lakkoilua on jatkunut? Mä sanoisin että tarjoa sitkeästi vaan, ehkäpä se siitä vielä innostuu. Tuon ikäisenä vauvat tulee ympäristöstään enemmän tietoiseksi ja eivät ehkä siksi malta rauhoittua syömään. Eli ehkä peli ei ole vielä menetetty!

 

["vieras"]

Mitä sun vauva muuten sitten syö jos ei maitoa? Korviketta? Soseita?

 

[Madicken04]

:hug:

En tiedä osaanko lohduttaa mutta haikea olo on ollut aina lopettaessa vaikka ns hyvin on joka kerta emnnytkin. Esikoisella harmitti vielä kun "jouduin" lopettamaan 10kk iässä vaikka olisin halunnut jatkaa pidempään (uusi raskaus tuolloin puolessa välissä). Kakkonen lopetti itse 1v3kk iässä ja siitä jäi haikeudesta huolimatta hyvät muistot kun meni vauvan mukaan. Kolmonen on nyt 6kk ja välissä olen jo mielessäni pelännyt tuota aikaa kun imetys loppuu... Se on kuitenkin ollut aina jotain niin herkkää ja ihanaa, siksi kai luopuminen on tehnyt omalla laillaan kipeää.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Peesaan aikaisempaa: älä vielä luovuta. Meilläkin oli tuossa semmonen vaihe, että mikään ei saanu häiritä syömistä, ihan hiiren hiljaista piti olla. Mut nyt tuo on tasan 4 kk ja alkaa mennä jo ohi. Ihan yhtä nopeasti kuin aikoinaan tulikin...

Ja jos sulla kerran pumppailu onnistuu, voithan pumpata pulloonkin ja imettää vain öisin. Päivisin pullosta, jos ei onnaa tissistä ja öisin tissistä tai sittenkin pullosta, miten nyt helpommaksi näetkään.

 

[maito]

Pari viikkoa on tuntunut siltä että hylkii tissiä päivällä. Joskus syönyt,useimmiten ei. Aina tarjoan kun huomaan että vauva on nälkäinen mutta ei kelpaa. :`(

 

["äityli"]

Minunkin kuopuksella tuli kausia ettei paljon maito maistunut , mutta oli rintalapsena yli vuoden kumminkin. Tsemppiä !!!!

 

[maito]

Oon syöttänyt sitten pullosta omaa lypsettyä maitoa ja joskus vastiketta. Soseet aloitetaan varmaan tän kuun lopussa kun tulee 4 kk täyteen.

 

[kahen äippä]

ihan normaalia että välillä on hankalaa. Unohda korvikkeet. Älä luovuta! Ite lopetin just lapsen ollessa 1v3kk. Esikoista imetin pitempään.

 

["vieras"]

Jos sulla on noin kovasti halua jatkaa imetystä, niin älä luovuta. Minun esikoiseni lakkoili myös just 3 kk iässä ja tunnistan omat silloiset tunteeni viestistäsi. LAkkoilu onneksi kuitenkin aikanaan päättyi (sain poikaani imetettyä vain hänen nukkuessa/puolinukuksissa). Onneksi olin lypsänyt, jottei maidontulo ollut lakannut, kun rinta jälleen kelpasi. Lopultakin imetin häntä 13 kk.

Voimia, halaus ja rutistus. Äitiyden huumassa ja hormonimyrskyssä tunteet voi kasvaa hyvinkin voimakkaiksi. Pidän peukkuja, että imetys vielä jatkuu. Mutta jos imetys päättyy, älä pode syyllisyyttä. Korvikkeillakin kasvaa upeita, hienoja ja terveitä vauvoja ja lapsia. Ei imetys autuaaksi tai paremmaksi äidiksi meitä tee, eikä pulloruokitut vauvat ole sen onnettomampia. Läheisyys ja äidinrakkaus lopultakin on se tärkein!

 

[korvikemamma]

Itsellä sairauden vuoksi täysin pulloruokitut lapset ja mäkin neuvon sulle, että älä luovuta. Pullolapsetkin lakkoilee tuossa vaiheessa. Kuopus oli todella hankala syötettävä 3-4kk välillä. Siitä se hiljalleen helpotti.

 

["vieras"]

Meilläkin poika lakkoili 3 kk iässä. Tuolloin imetin "oudoissa paikoissa" (wc:ssä hanan loristessa yms.), ikäänkuin huijasin vauvan syömään. En yrittänytkään perinteisesti vuoteella/istuen, jolloin vain sain poikani huutamaan raivoissaan. Lakkoilu loppui aikanaan ja nyt imetystä takana 12 kk, keskimmäisellä 11 kk ja nyt nuorimmaisella 10,5 kk ja vielä jatketaan =).

Tsemppiä!

 

[Koivunkäpy]

Jos pumppailu onnistuu hyvin niin miksi et jatkaisi sitä?
Yleensä nuo lakkoilut on väliaikaisia, meillä tosin kolmosella ensimmäinen lakko johti imetyksen lopettamiseen yli vuoden iässä.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Meillä muuten sain tuon rauhottumaan tissille parhaiten makuuasennossa. Normaalisti imetän istualleen kainalon alta, mutta tossa oli tuo pätkä, että mikään muu ei onnistunu kuin makuuasento. Siinä sain parhaiten pidettyä poitsun huomion vain syömisessä ja muutenkin estettyä kääntyilyt.

Mut kuten sanottu, ohi on onneksi menossa jo. Nyt ei taas haittaa mikään (ainakaan tänään ).

Jos päädyt pumppaamaan, mun vinkki on (ex-pumppailijana, pumppasin kaiken maidon esikoiselle), et jos tahdot vielä joskus koittaa tissisyömistä, koita kuitenkin aina silloin tällöin myös imettää. Meillä kävi niin, et siinä vaiheessa, kun vauvalta lopetettiin sakeuttaja maidosta (mikä oli syy alunperinkin pumppauksen alottamiseen), ois voinu periaatteessa siirtyä takas tissisyömiselle, mutta koska välissä oli useampi kuukausi pelkkää pulloa, eihän se enää tissistä tajunnu mitään. Joten siksi imetä ees öisin, jos tahdot tämän väliajan koittaa pulloilla päivisin. Ja tosiaan: kantsii ylläpitää maidontuotantoa sillä pumpulla, jotta takaisin siirtyminen on mahdollista. ...jos siis niin haluat.