Imetys aiheuttaa minulle kamalaa ahdistusta ja vetää mielen maahan! Muita?

[harmaa]

Enkä siis tarkoita, että ajatus imettämisestä ahdistaisi, vaan kun imetän alkaa minua hetken päästä ahdistaa. Siis ihan kurkusta puristaa ja tuntuu että koko maailma mustuu. Ahdistaa fyysisesti, ei pelkästään henkisesti.

Silti nautin suuresti imetyksestä ja vauvasta. Esikoisen vauva aika oli vaikea ja imetys ei onnistunut yhtään niin kuin olin toivonut, mutta nyt kaikki on mennyt hienosti.

Taustalla minulla on vaikeaa masennusta ja pakko-oireista ahdistusta, mutta siihen minulla on lääkitys. Itse arvelen, että tämä johtuisi hormooneista...?

Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?

Ja lisäänpä vielä: te joiden mielestä masentunut ei saisi tehdä (lisää ) lapsia, voitte mennä muualle, kun ette kuitenkaan asiasta sen kummemin tiedä.

 

[ap]

up

 

[vierailija]

Minusta tuntui ihan samalta ensimmäiset viikot esikoisen kanssa! Jotenkin siinä imettäessä kun joutuu olemaan kauan paikallaan niin alkoi pyöriä kaikenlaista mielessä ja ahdisti niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Minäkin järkeilin että se johtui hormoneista. Ja siitä paikallaan olemisesta. Onneksi se oire meni ohi, ja imetin 1v 1kk.

En oikein osaa neuvoa että mikä auttaa, mutta itse kokeilin lukea lehtiä tai katsoa tv:tä samalla kun imetin. Vaikka kuulemma äidin pitäisi olla koko ajan "läsnä" kun vauva imee, mutta ei kai siinä voi tuntikausia päivässä vain istua ja ihmetellä?

Tsemppiä sinulle ja valoisia ajatuksia <3

 

[M]

Kuulostaa tosiaan siltä että hormonit jotenkin aiheuttaisi ton. Oletko jutellut asiasta lääkärin kanssa? Auttaisiko vaikka lääkkeiden vaihto?

 

[m]

kyllä mieki katon tvtä ja olen koneellaki imettäessä.. :/

 

[vieras]

Mulla oli esikoisen kanssa ihan sama juttu! Mulla on paniikkihäiriö,mutta yllätyksenä tuli että imettäminen aiheuttaisi noin voimakkaita reaktioita. Mua alkoi hiottaa,syke nousi ja henkeä ahdisti. Teki mieli vain lähteä karkuun jonnekin,sulkeutua vessaan tms. Lisäksi tuntui että oli pakko olla kokoajan liikkeessä,heilutella varpaita tai jotain edes. Imetin kaksi kuukautta ja sit luovutin,kun aloin nähdä painajaisia. Nyt odotan toista ja aion kyllä yrittää,kun osaan jo varautua siihen mitä on tulossa

 

[mä]

mulla oli hieman samanlaista, ei ehkä noin fyysisesti mutta henkisesti. siksi lopetinkin imettämisen melko pian, koin sen paremmaksi ratkaisuksi.

 

[ap]

Kuulostaa tosiaan siltä että hormonit jotenkin aiheuttaisi ton. Oletko jutellut asiasta lääkärin kanssa? Auttaisiko vaikka lääkkeiden vaihto?

Minulla on tässä lähipäivinä puhelinaika psykelle, ajattelin kyllä mainita asiasta. Vauva on siis jo yli 4kk ja minusta tuntuu, että oire on vain pahentunut. :|

Mieli heittelee ihan järkyttävästi - välillä on kaikkivoipa olo, elämä on ihana ja vauva ja jopa uhmakas esikoinen pakahduttaa sydämmen. Ja sitten yhtäkkiä tekisi mieli mennä vaatekaappiin piiloon maailmalta.

Pitänee kysellä, josko ehkä olisi järkeä harkita muita lääkkeitä...

 

[ap]

Kokemuksia vielä...?

 

[ap]

Up

 

[ap]

Nostan vielä kerran.

Kellään ollut samanlaista ja mitä teit?