H
harmaa
Vieras
Enkä siis tarkoita, että ajatus imettämisestä ahdistaisi, vaan kun imetän alkaa minua hetken päästä ahdistaa. Siis ihan kurkusta puristaa ja tuntuu että koko maailma mustuu. Ahdistaa fyysisesti, ei pelkästään henkisesti.
Silti nautin suuresti imetyksestä ja vauvasta. Esikoisen vauva aika oli vaikea ja imetys ei onnistunut yhtään niin kuin olin toivonut, mutta nyt kaikki on mennyt hienosti.
Taustalla minulla on vaikeaa masennusta ja pakko-oireista ahdistusta, mutta siihen minulla on lääkitys. Itse arvelen, että tämä johtuisi hormooneista...?
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Ja lisäänpä vielä: te joiden mielestä masentunut ei saisi tehdä (lisää ) lapsia, voitte mennä muualle, kun ette kuitenkaan asiasta sen kummemin tiedä.
Silti nautin suuresti imetyksestä ja vauvasta. Esikoisen vauva aika oli vaikea ja imetys ei onnistunut yhtään niin kuin olin toivonut, mutta nyt kaikki on mennyt hienosti.
Taustalla minulla on vaikeaa masennusta ja pakko-oireista ahdistusta, mutta siihen minulla on lääkitys. Itse arvelen, että tämä johtuisi hormooneista...?
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Ja lisäänpä vielä: te joiden mielestä masentunut ei saisi tehdä (lisää ) lapsia, voitte mennä muualle, kun ette kuitenkaan asiasta sen kummemin tiedä.