Imetys toisen kohdalla jos ensimmäinen epäonnistui

Totean heti alkuun, että en ihan kaikkia vastauksia lukenut, mutta lähes jokaisella, mitä luin oli täyttä asiaa!

Mulla esikoinen on jo 1v 11kk, eli siitä, kun "tahkottiin" pohjamudissa on jo parisen vuotta aikaa. Nyt olen kuitenkin "taas" raskaana, rv 36 ja tuleva imetys jännittää/pelottaa ja kaikkea mahdollista jo valmiiksi...

Esikoisen kohdalla kaikki v aan meni jotenkin pieleen. En edes osaa ainakaan yhtä selvää syytä siihen sanoa. Alusta asti oli vaikeaa, jo laitoksella sai lisämaitoa eikä koskaan ollut täysimetyksellä, ei varmaan edes kokonaista päivää. Kun se ei vaan onnistunut. N. 4kk ikään sain tytön vietyä osittain rinnalla ja osittain korvikkeella/pumppaamallani maidolla. Hattua nostan sinulle, joka teit tätä 11kk! Vai muistanko väärin???

Meillä tyttö syntyi rv 40+1 alateitse. Petidiinipiikin sain kipulääkkeeksi, siitä luin vastikään Vauva-lehdestä, että voi olla yksi syy imetysongelmiin...??? Vauva myös vietiin ekaksi yöksi happikaappiin, eikä päässyt heti synnyttyään rinnalle. Kun mies kävi hätäännyttyäni ottamassa muutaman tunnin ikäisestä tytöstämme kuvan, hällä oli jo tutti suussa...

Ne rintaraivarit oli jotain ihan käsittämätöntä painajaista. Siinä saa tosiaan yrittää vaikka ja minkälaiosta asentoa ja jippoa, jos ei onnistu, niin ei onnistu. Mikä kamalinta, monen kommentti oli, ettei noin pieni vielä raivoa, ne rintaraivarit tulee siinä ja siinä iässä. Aijaa... No mitäs tämä sitten on??? Oman anoppini suhtautuminen asiaan myös oli jotain niin järkyttävää, että... Hänen (iltatähti)siskonsa kun vielä sattui vähän aiemmin saamaan myös vauvan ja heillä imetys sujui heti kuin leikki (lopetti juuri, tytön täytettyä 2v...), niin tästä jaksettiin hokea joka välissä.

Nyt en tiedä miten suhtautuisin tulevaan.... Vauva syntyy n. kuukauden päästä/sisään, entä jos sama "painajainen" on edessä? Olin jo yhteenväliin niin tehnyt päätökseni, että en edes yritä koko imetystä. Nyt kuitenkin olen päättänyt saada sairaalasta kaiken mahdollisen tuen ja ohjauksen (koin senkin puutteelliseksi esikoisen aikaan...) Sen tiedän, että nyt kakkosen kohdalla kotona ei ole samallalailla aikaa ja rahkeita yrittää ja opetella kuin esikoisen aikaan.

Loppuun totean vielä, että loistava ketju! Ja lohduttavaa kuulla, että muitakin samassa veneessä olevia on!

Ai niin joo ja tuo mulla pisti silmään, että joillakin muillakin oli nirsoja imetyksestä kieltäytyjiä! Siis meidän esikoinen on äärettömän huono syömään! Paino on kehittynyt omaan tahtiin eikä hän koskaan ole joutunut painokontrolleihin, mutta ruipelo on ollut aina ja usein tuntuu,e ttei mikään kelpaa ruoaksi...

 

Lisään vielä, että oma lapseni on erinomaine ruokailja, kaikki menee ja paljon syö. Pienenä oli 4kk iässsä parit rintaraivarit, muuten kaikki sujunut hienosti. Ehkä meidänkään keinot ei olis siis tepsineet "huonoon syöjään".

 

Vielä sellainen asia tuli mieleen, että vauvat ovat todellakin äärimmäisen tarkkoja havainnoimaan äitinsä tunnetiloja. Eli jos äiti on jotenkin hermostunut ja jännittynyt, niin voi olla, että vauvankaan ei ole helppoa rauhoittua siihen rinnalle syömään. Minulla ainakin oli niin, että siinä imetyksen aikana pyöri vaan mielessä: "Voi ei, mitenköhän tämä nyt onnistuu, suostuuko syömään, viihtyykö rauhassa sen aikaa että maitoa alkaa herumaan, tuleekohan sitä maitoa jne." Ensinnäkin tällainen kiristää äidin hermoja ja itsessään jo estää maidon herumisen ja sitten vielä aiheuttaa vauvassakin rauhattomuutta. Tämänkin asian olen tajunnut vasta jälkikäteen, en todellakaan silloin kun imetystaistelu oli käynnissä. Täytyisi vaan olla rauhallisin ja levollisin mielin, ajatella ihania asioita vauvastaan ja tuo pesiminen lähellä vauvaa varmasti auttaa myös.

Muiden ihmisten kommentit ja painostus imetykseen täytyy jättää omaan arvoonsa. Niiden ei saa antaa hermostuttaa itseään. Ei kannata myöskään verrata itseään muihin. Itsekin vertasin sairaalassa omaa pumppaamalla saatuani muutamaa milliä muiden äitien valtaviin maitopusseihin. Valitettavasti sain myös hoitajalta kuulla kommentit: "Eihän tuo kovin paljon ole" ja "Sulla kun on tuollaiset pienet ja kiinteät rinnat niin maito voi olla tiukassa." Näistä sitten tein omat johtopäätökseni eli ettei multa tule maitoa. Ja ihan turhaan! Rintojen koko ei vaikuta imetykseen ja kaikilta ei vaan pumppaamalla tule maitoa, ainakaan silloin alussa. Turhaan otin stressiä ja pahaa mieltä noista asioista.

Toisen lapsen kanssa olinkin onneksi viisaampi ja itsevarmempi ja tajusin, että vääriä neuvoja ja typeriä kommentteja satelee niin hoitohenkilökunnalta kuin perheenjäseniltäkin. Täytyy vaan luottaa itseensä ja siihen mitä tekee.

 

Kokosin asioita, jotka ovat tulleet tässä ketjussa esille, mitkä voisivat auttaa onnistumisessa:

- rauhoittuminen ja jännittämisen vähentäminen
- pesiminen
- muiden ihmisten typerien mielipiteiden unohtaminen
- muihin äiteihin vertailun lopettaminen
- sairaalassa avun vaatiminen
- tiheät syötöt ja imetyksen käynnistäminen pumppaamalla (ja pipetti käyttöön ja mahd. imetysapulaite).

Itsellä toi apua perhepedissä nukkuminen (mutta se ei varmastikaan sovi kaikille). Yöllä vauva ei aina raivonnut. ;D Yksi voisi olla miehen sitouttaminen "imetysapuhenkilöksi" ja "kodinhoitajaksi". Ehkä voisi yrittää jo raskausaikana saada yhteys johonkin imetysapuhenkilöön, joka voisi auttaa tarvittaessa.

Sitten yksi asia, mikä ainakin itseäni nyt lohduttaa on (kahden lääkärin suusta kuultuna), että imetyksessä tärkein jakso on ensimmäiset neljä viikkoa. Mulle sanottiin (en tiedä valehdeltiinko päin naamaa), että tutkimusten valossa ensimmäiset neljä viikkoa ovat vauvalle imetyksessä tärkeimmät. Sen jälkeen ei enää ole kuulemma suurta eroa siinä saako vauva rintamaitoa vai vastiketta. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta jotenkin vähentää sitä painetta kuuden kuukauden täysimetyksestä (joka tulee joka mutkassa vastaan).

Ja huomasin muuten, että Weledan imetystuotteista imetysöljystä oli ihan oikeasti hyötyä. Se auttoi herumista.

 

Keskustelua ylöspäin kun tuolla toisessa keskustelussa, joku epäili ettei ole olemassa vauvaa, joka kieltäytyy rinnan imemisestä tai taistelee sitä vastaan... Suurempi ongelma on kuulemma opettaa vauva pullolle. Mulla oli ainakin toisin päin....

 

Hyviä juttuja Amelie olit listannut. Muutamaan noista vaan tuntuu, ettei voi kauheesti itse vaikuttaa. Sitä kun on vastasynnyttäneenä aika herkillä, niin muiden kommentit satuttaa väistämättä, vaikka kuinka ajattelisi muuta... Myös se jännityksen vähentäminen olis tosi hyvä juttu, ja nyt aateltuna tuntuu, että mikäpä siinä, ei jännitetä, mutta kun se tilanne on taas päällä, niin on helppo sanoa, että enpäs jännitä, kun toisaalta pelkää ja jännittää kauheena, että käykö niinkö esikoisen kanssa. Pesiminen, tiheät syötöt ja sairaalassa jo avun pyytäminen ovat kai ne helpoimmin toteutettavat.

Tuli myös mieleen, että jostain syystä meilläkin yösyötöt onnistui parhaiten ja niillä mentiinkin sitten pisimpään. Meilläkään ei yöllä raivottu. Tyttö söi lähes poikkeuksetta klo 2 ja klo 5 ja ainakin toisen syönnin jälkeen jäi aina viereen nukkumaan. Mulle vaan tuo perhepeti ei ollut/ole kauheen hyvä ratkaisu, koska nukun itse tosi huonosti, jos vauva on vieressä.

 

Joo, ei ole rentoutuminen varmastikaan helppoa! ;D Hei, tuli vielä mieleen, että voisiko hypnoosista tai jostain rentoutusmenetelmästä olla apua? Siis vaikka hypnoosia raskausaikana, jolla saatais sitä edellistä imetyskokemusta nollattua. Hei, onko täällä psykologeja?

 

Keskustelua ylöspäin kun tuolla toisessa keskustelussa, joku epäili ettei ole olemassa vauvaa, joka kieltäytyy rinnan imemisestä tai taistelee sitä vastaan... Suurempi ongelma on kuulemma opettaa vauva pullolle. Mulla oli ainakin toisin päin....

En jaksa sinne kirjoittaa, mutta meidän piskuista neitiä ei saanut imetystukihenkilökään laitoksella imemään rintaa. Sitä voi aina puolin ja toisin sanoa kaikenlaista jos ei kokemusta ole. On varmasti totta, että lähes kaikki äidit pystyvät imettämään ja maitoa nousee jos informaatiota on tarpeeksi ja saa alussa tarpeeksi apua ja tukea. Monet luulevat ettei maito nouse tai ettei sitä tule tarpeeksi eikä se riitä, koska eivät tiedä tarpeeksi imetyksestä, imuotteesta, eivätkä luota itseensä, MUTTA poikkeuksia oikeasti on ja on ollut maailman laidan!!

Kun sanotaan, ettei vauva itseään täyden tissin vieressä nälkään tapa, mutta meidän sintti olisi tappanut. Ei voinut enää yrittää ja toivoa että alkaisi syömään, kun verensokeri laski liian alas ja alkoi olla flegmaattinen. Täysiaikainen tyttömme painoi syntyessään 2600g ja laihimmillaam sairaalassa 2300g, joten pakko oli sitä lisämaitoa antaa, vaikka se kuinka harmitti.
Olisi kiva tavata se imetysguru, joka pystyisi minulle vannomaan, että olisi saanut lapsemme kohdalla imetyksen onnistumaan.
Meillä imetys tyssäsi em seikkoihin, toisella johinkin muihin, mitä siitä ketään soimaamaan.
Itsellä kun on kokemusta epäonnistuneesta imetyksestä ja onnistuneesta imetyksestä, niin uskallan sanoa, että asiat vaan välillä ovat herran hallussa ja homma voi mennä mönkään ihan itsestä riippumattomista syistä!
Jos kokemusta on vain onnistuneesta imetyksestä, niin aika jäävi voi olla puhumaan..

 

nonnii et imettäminen?

mulla on kaks tyttöä eka ja tokaluokkalainen mutta nyt..

Ensimmäistä odottaessa sain 2 viikkoa ennen synnytystä vaihtaa kaikki vaatteet aamulla kun maitoa tuli niin hirveenä ja synnytyksen jälkeen likka söi tissiä kunnolla myöhemmin huomattiin että kohtu oli melkein täytnnä istukkaa imetys loppui siihen lääkkeiden takia sitte tultiin kysymään miks sä et imetä kun sulla oli sitä maitoa niin paljon? olisihan sun nyt kannattanut? teki mieli lätkiä päähän

toista imetin 4 päivää ja taas loppu imetys kun jouduin tiputukseen eikä tulehduksen takia saanut imettää

Ajattelin nyt kun olen raskaana kokeilla vielä kolmannen kerran jos sanonta kolmaskerta toden sanoo pitäisi paikkaansa kylläkin nyt tulee kaksoset että saas nähdä kuinka nyt käy mutta itteäni en enään ressaa vaikka imetys meneekin en oo muiltakaan imettänyt

 

Mun vinkit sulle, mikä sai mun imetyksen onnistumaan. Vauvani oli rinta/pullovauva, kunnes näillä keinoilla sain oman maidontuotannon taivaisiin ja pullo jäi kokonaan pois noin 8 viikon iässä. Tosiaan, sain nämä neuvot vasta silloin, kun vauva oli 7 vko ja oli ongelmia:

- nuku vauvan vieressä öisin. Imetä öisin. Laita vauva pääsi vierelle, jos pelkäät kierähtämistä. Oman levon maksimointi parantaa maidontuotantoa. Tämä tarkoittaa sitä, että ylös ei tarvitse nousta kertaakaan yön aikana, vaan vauva on kätevästi jo lähellä, öisin sun ei tarvi kanniskella ja kuljeskella, vaan makaat vauvan kanssa vierekkäin koko yön. Työnnä vaikka parisänky seinään kiinni, niin vauva ei pääse millään putoamaan. Tai tee pinnasängystä sivuvaunu.

- opettele kantoliinassa imetys. Rengasliina on kätevä. Vauvan saa imetysasentoon ja pystyasentoon ottamatta pois liinasta

- pesiminen (vauva vaipoissa sun paljasta ihoa vasten)

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta.

Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu.

Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen.

Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen

Lähde: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=165

 

Mun vinkit sulle, mikä sai mun imetyksen onnistumaan. Vauvani oli rinta/pullovauva, kunnes näillä keinoilla sain oman maidontuotannon taivaisiin ja pullo jäi kokonaan pois noin 8 viikon iässä. Tosiaan, sain nämä neuvot vasta silloin, kun vauva oli 7 vko ja oli ongelmia:

- nuku vauvan vieressä öisin. Imetä öisin. Laita vauva pääsi vierelle, jos pelkäät kierähtämistä. Oman levon maksimointi parantaa maidontuotantoa. Tämä tarkoittaa sitä, että ylös ei tarvitse nousta kertaakaan yön aikana, vaan vauva on kätevästi jo lähellä, öisin sun ei tarvi kanniskella ja kuljeskella, vaan makaat vauvan kanssa vierekkäin koko yön. Työnnä vaikka parisänky seinään kiinni, niin vauva ei pääse millään putoamaan. Tai tee pinnasängystä sivuvaunu.

- opettele kantoliinassa imetys. Rengasliina on kätevä. Vauvan saa imetysasentoon ja pystyasentoon ottamatta pois liinasta

- pesiminen (vauva vaipoissa sun paljasta ihoa vasten)

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta.

Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu.

Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen.

Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen

Lähde: Imetystukilista.net - Äidin ja vauvan nukkuminen - perhepeti vaihtoehtona

Kuten joku jo sanoikin, niin eipä auta mikään em. neuvo jos vauva ei suostu ottamaan nänniä suuhunsa. Se on ollut täällä useimman ongelma, siis vauvan haluttomuus imeä!! Kyllähän sitä moni imettäisi vaikka yöt läpeensä, jos vaan vauva suostuisi imemään!
Se on joillekin tahoille ilmeisen vaikea uskoa, että on olemassa vauvoja, joiden kanssa imetys ei vaan yksinkertaisesti onnistu, vaikka kuinka haluaisikin ja vaikka maitoa tulisi kuinka paljon tahansa!!

 

Haaveilen toisesta, ja samalla stressaan tolkuttomasti sitä miten imetys mahtaisi onnistua kakkosen kanssa, kun ykkösen kanssa meni pieleen. Ykkösen kanssa oli sentään aikaa, mutta mitä sitten kun kakkonen on jaloissa ja tarvitsee oman osansa huomiostani. Onko teitä joilla ykkösen kanssa imetys epäonnistui syystä tai toisesta, mutta kakkosen kanssa onnistui? Miten välttyisin stressaukselta ja jännitykseltä? Meidän terkkari on vielä aika nihkeä täti, jolta tukea ei herunnut ykkösen kanssakaan, niin häneltäkään ei voisi kysyä apua. Miehellä on vielä tosi huonot muistot meidän imetys/pullo häslingistä alkuaikoina, ja ilmeisesti suurin syy miksi ei halua toista lasta, vaikka minä toivoisin... Kokemuksia onnestumisista? Toivoisin imetyksen onnistuvan, kun en haluaisi pulloruljansiin uudestaa, koin sen itse hankalaksi matkoilla ja muualla kuin kotona. Toivoisin, etten jäisi vain yhden äidiksi ensimmäisen imetys ongelmien takia...

 

Kirjoittelin tähän ketjuun viime joulukuussa. Maaliskuussa syntyi toinen lapsemme, keskosena. Vietti ekat kaksi viikkoa keskolassa voimia keräämässä. Heti ekana päivänä hoitaja kehoitti laittamaan rinnalle tuttipullosyötön jälkeen, kun vauva vaikutti tyytymättömältä. Vauvapa tarrasi heti rintaan innolla kiinni ja lupsutti (maitoa ei juurikaan vielä tullut) ihan oikealla otteella. Itse lähdin sairaalasta pois toisena päivänä, mutta joka päivä kahden viikon ajan vietin siellä kyllä aikaa n. 6 tuntia, jolloin imetyskertoja tuli 1-2 / päivä (keskolassa ruokailut 4h välein). Vauva söi osan tuttipullosta, osa meni nenämahaletkulla ja rinnasta söi vaihtelevasti 0-40ml/kerta. Mä pumppailin maitoja kotona ja keskolassa.

Kotiuduttuamme uskaltauduin pikkuhiljaa luopumaan tuttipullosta. Nyt vauva on 3,5kk ja täysimetyksellä mennään. On todella paljon helpompaa, kun esikoisen maidon pumppaus ja maitojen lämmittely ja tuttipullojen pesu ja sterilointi. Mutta muuten täytyy sanoa, että annoin esikoisen kohdalla imetykselle suuremman arvon, kuin mitä olisi pitänyt; ei se niin maatamullistavan ihmeellistä ole. Siltä se vaan tuntui esikoisen kohdalla, kun imetys ei sujunut. Onnistuessaan ihan kivaa ja ennenkaikkea helppoa, mutta siinäpä se. Ongelmia on meilläkin, vaikka imetys sujuu: suihkutissiä, kiukkuamisia rinnalla, jatkuvaa syömistä toisinaan... Olen todella tyytyväinen, että nyt imetys sujuu, mutta olisi pitänyt osata ottaa rennommin esikoisen kohdalla: ihan ihanaa se oli ruokkia vauvaa tuttipullollakin, pitää vauvaa kainalossa ja tuijotella samalla toisiamme. Tuttipullorumbaa en kyllä kaipaa!

Mutta siis eipä imetyksen sujumista oikein voi ennustaa. Nyt alkupuitteet (keskosuus, sairaalassaolo, tuttipullosyötöt) olivat huonot, mutta silti imetys sujui kuin itsestään. Mitään neuvoja en osaa antaa, koska ainakin meidän kohdalla suurin vaikutusvalta asiaan tuntui olevan ihan vauvalla itsellää. Ainakin kannattaisi koittaa olla sen enempää stressaamatta asiaa, imetys sujuu tai ei suju, mutta ei maailma siihen kaadu.

 

Ensimmäinen lapseni ei suostunut syömään rintaa mitenkään päin, lähinnä itki kauhusta, jos rintaa koetti antaa. Mitään fyysistä syytä ei tähän löytynyt ja maitoakin olisi riittänyt ihan tarpeeksi. Luulin, että syy oli sektiossa, kunnes sain toisen lapseni sektiolla, joka puolestaan on ahnas rinnalla olija. Luulenkin, että kyse on tempperamenttieroista ja lasten erilaisista luonteista miten sitä vauva haluaa rinnalla olla.

Imetyksen onnistuminen ei ole hyvän äitiyden mittari, koska välttämättä siihen ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta toisen vauvan imetys on tuuripeliä, kuten et tiedä ennakkoon minkä luonteinen lapsestasi tulee.

 

Kerronpa oman tarinani
Lapsi nyt 18kk
1vko yliajalla syntyi 9 pisteen tervw vauva. Kaikki meni hyvin mutta maito ei noussut. Pientä tippaa tuli päähän mut ilm maitoa ei tullut vaikka vauva imi minkä ehti. Osastolla nimesivät pikku imijäksi.
Imetysote tarkistettiin sairaalassa ja kotona
Join mammateeta
Sain lääkeluurin
Otin akupunktiota
mut siltikään maito ei tuntunut riittävän. Vauva itki äiti itki
rintoihin sattui
tuli rintatulehdus ja pidettiin hetki taukoa
imetykset jatkuivat edelleen ja joka kerta annoin tuttipullosta maitoa lopuksi ja sitä meni isoja määriä mistä päättelin ettei maitoa tullut.
netistä löysin 1kk yrityksen jälkeen tuon imetysapulaitteen.
Käytin yötä pvää tuota mandelan imetysapulaitetta mutta olihan se hankalaa.
Käytin myös pumppua mutta yli 20ml en saanut koskaan 2h pumppaamisella.
Lekoteltiin alasti ja rentouduttiin mut vasta 2kk jälkeen kun tein vaikean päätöksen luopua imetysyrityksistä pystyin nauttimaan todella vauvasta.
Mainittakoon vielä että pumppaus ei sattunut. Vauvan imu sattui niin kuin olisi ollut kiinni sähköaidassa.
Eli voi olla mahdollista että imetys ei onnistu vaikka vauva sitä kovasti toivoisikin

Oli noin vuoden verran todella herkkä paikka puhua koko asiasta.mutta nyt helpottaa jo.

Lapseni on tärkeä osa minua enkä koe että imettämättömyys on ollut huono asia. Päinvastoin. Myös isä pystyi osallistumaan hoitoon.