P
"pineapple"
Vieras
Siskoni on aina ollut hyvin itsekäs, todella itsekäs. Sellaiset asiat mitä minä olen tehnyt toisen ihmisten hyväksy koska haluan auttaa läheisiäni,ja mielelläni myös heitä jotka ei ole niin läheisiä. Siskoni on tehnyt vain rahasta!
Nyt sitten ison riidan päätteeksi pistin välit poikki. Sillä en kestänyt enään sitä millä tavalla hän näkee minut ihmisenä(täysin väärin).
*itsestäni on jotenkin aina tuntunut pahalta kun ei olla läheisiä. Olen iloinen serkkuni puolesta että hänellä on toisenlainen sisko, he ovat läheisiä,tukevat toisiansa ja ovat ehdottomasti toistensa luottamuksen arvoisia, mutta samalla olen ollut hieman kateellinen siitä millanen oma sisarussuhteeni on.
Olen siis toivonut että siskoni olisi ymmärtävä ja tukeva, luotettava,empaattinen, että jaetaan ilot ja surut.
Hänelle syntyi viimein lapsi,joka osottautui myös melkoisen haastavaksi nukkumisten yms suhteen,ajattelin että no niin nyt hän aikuistuu ja oppii ymmärtämään että kaikki ei oo niin musta-valkoista,yksinkertaista,helppoa.
Hän valittikin minulle ahkerasti omaa väsymystään! huom hän ei ole ollut vuottakaan äiti, itse olen ollut lähes 10vuotta(yksi lapsista erityistä tukea tarvitseva lapsi).
Tämä kerta jolloin panin välit poikki sisältä siskoni puolelta mm. minun syyttämisen varkaaksi! sen että hän kävi minuun käsiksi! + kuvitteli että satuttaisin lastani(olin vihainen koska lapsi oli potkaissut mua tahalleen kipeään 2,5vko aiemmin leikattuun käteen) minä olin vain nostamassa lapsen alas tuolilta ja aloittamassa keskustelun siitä ettei toisia satuteta ja siskoni tulkitsi vihaisuuteni niin että apua nyt se hyökkää lapsensa kimppuun! Se oli tasan viimeinen pisara! sisko kyllä tietää milalsen työn olen tehnyt kasvattaessani lasta ja tietää että olen hyvä äiti,tai niin luulin että ajattelee. mutta totuus selvisi vissiin sitte kertalaakista. En käsitä miksi hän kuvitteli asian niin mutta se loukkasi kaiken muun päälle niin paljon että pistin välit poikki.
no sisko yritti sitte hieroa sopua, itki mulle viesteillä sitä kun kukaan ei kelpaa mulel,että pitää olla täydellinen: johon totesin että ei täydellinen, mutta ei mun tarvitse katsoa sitä että mua syytetään asioista joihin en ole syyllistynyt, ja kaiken kukkuraksi kävit vielä kimppuuni fyysisesti, en voi olla sellaisen ihmisen läheinen. lisäksi tuona päivänä sisko valitti myös sitä kuinka rankkaa äitiys on.
Mitä teki sisko kun totesin että en halua tällä hetkellä olla hänen kanssaan tekemisissä. No tietysti lastensuojelu ilmoituksen! kuinka on huolissaan mun jaksamisesta ja kasvatustavoista ja perhesuhteista.
Tiedän että tää oli nyt kosto, mutta tuntuu silti todella pahalta, eikä itselläni ole vaihtoehtoja,pakko tehä rikosilmoitus tai sisko luulee että voi tehä mitä vaan ilman että joutuu siitä vastuuseen.
En halunnut tälläistä sisarussuhdetta,mutta täysin oma vikani että tilanne meni tähän,koska olen toivonut siskoltani jotain mihin hän ei tule koskaan pystymään.
sitten kun laitoin hänelle sähköpostia että sä pahoinpitelit mua kun kävit kimppuuni sisko vastasi että no se onkin sitten eka kerta, sä oot tehnyt sen monesti ennenkin. Joo me tapeltiin LAPSINA! muttei sisko silloinkaan ollut syytön, olen saattanut lapsena taellessamme tönäistä siskoa tms. mutta en koskaan aikuisena!
ei oo minusta kovin tervettä että sisko näkee minut edelleen samanlailla kuin ollessaan 8vuotias, eikö hän ymmärrä että sisarukset nahistelee ja se on täysin eriasia kuin se että aikuinen sisko käy päälle.
Mietinkin sitä ettäonko hänellä kaikki ok, voik osynnytyksen jälkeinen masennus ja/tai unenpuute aiheuttaa tämän? vai onko minun vaan nyt uskottava että meidän välinen suhde ei koskaan tule toimimaan?
onneksi itselläni on ihania veljiä joiden kanssa ollaan läheisiä ja tullaan toimeen,ei se silti sama asia ole.
pahoittelut jos teksti on sekavassa järjestyksessä, pyörii vaan niin paljon kaikkea päässä
Nyt sitten ison riidan päätteeksi pistin välit poikki. Sillä en kestänyt enään sitä millä tavalla hän näkee minut ihmisenä(täysin väärin).
*itsestäni on jotenkin aina tuntunut pahalta kun ei olla läheisiä. Olen iloinen serkkuni puolesta että hänellä on toisenlainen sisko, he ovat läheisiä,tukevat toisiansa ja ovat ehdottomasti toistensa luottamuksen arvoisia, mutta samalla olen ollut hieman kateellinen siitä millanen oma sisarussuhteeni on.
Olen siis toivonut että siskoni olisi ymmärtävä ja tukeva, luotettava,empaattinen, että jaetaan ilot ja surut.
Hänelle syntyi viimein lapsi,joka osottautui myös melkoisen haastavaksi nukkumisten yms suhteen,ajattelin että no niin nyt hän aikuistuu ja oppii ymmärtämään että kaikki ei oo niin musta-valkoista,yksinkertaista,helppoa.
Hän valittikin minulle ahkerasti omaa väsymystään! huom hän ei ole ollut vuottakaan äiti, itse olen ollut lähes 10vuotta(yksi lapsista erityistä tukea tarvitseva lapsi).
Tämä kerta jolloin panin välit poikki sisältä siskoni puolelta mm. minun syyttämisen varkaaksi! sen että hän kävi minuun käsiksi! + kuvitteli että satuttaisin lastani(olin vihainen koska lapsi oli potkaissut mua tahalleen kipeään 2,5vko aiemmin leikattuun käteen) minä olin vain nostamassa lapsen alas tuolilta ja aloittamassa keskustelun siitä ettei toisia satuteta ja siskoni tulkitsi vihaisuuteni niin että apua nyt se hyökkää lapsensa kimppuun! Se oli tasan viimeinen pisara! sisko kyllä tietää milalsen työn olen tehnyt kasvattaessani lasta ja tietää että olen hyvä äiti,tai niin luulin että ajattelee. mutta totuus selvisi vissiin sitte kertalaakista. En käsitä miksi hän kuvitteli asian niin mutta se loukkasi kaiken muun päälle niin paljon että pistin välit poikki.
no sisko yritti sitte hieroa sopua, itki mulle viesteillä sitä kun kukaan ei kelpaa mulel,että pitää olla täydellinen: johon totesin että ei täydellinen, mutta ei mun tarvitse katsoa sitä että mua syytetään asioista joihin en ole syyllistynyt, ja kaiken kukkuraksi kävit vielä kimppuuni fyysisesti, en voi olla sellaisen ihmisen läheinen. lisäksi tuona päivänä sisko valitti myös sitä kuinka rankkaa äitiys on.
Mitä teki sisko kun totesin että en halua tällä hetkellä olla hänen kanssaan tekemisissä. No tietysti lastensuojelu ilmoituksen! kuinka on huolissaan mun jaksamisesta ja kasvatustavoista ja perhesuhteista.
Tiedän että tää oli nyt kosto, mutta tuntuu silti todella pahalta, eikä itselläni ole vaihtoehtoja,pakko tehä rikosilmoitus tai sisko luulee että voi tehä mitä vaan ilman että joutuu siitä vastuuseen.
En halunnut tälläistä sisarussuhdetta,mutta täysin oma vikani että tilanne meni tähän,koska olen toivonut siskoltani jotain mihin hän ei tule koskaan pystymään.
sitten kun laitoin hänelle sähköpostia että sä pahoinpitelit mua kun kävit kimppuuni sisko vastasi että no se onkin sitten eka kerta, sä oot tehnyt sen monesti ennenkin. Joo me tapeltiin LAPSINA! muttei sisko silloinkaan ollut syytön, olen saattanut lapsena taellessamme tönäistä siskoa tms. mutta en koskaan aikuisena!
ei oo minusta kovin tervettä että sisko näkee minut edelleen samanlailla kuin ollessaan 8vuotias, eikö hän ymmärrä että sisarukset nahistelee ja se on täysin eriasia kuin se että aikuinen sisko käy päälle.
Mietinkin sitä ettäonko hänellä kaikki ok, voik osynnytyksen jälkeinen masennus ja/tai unenpuute aiheuttaa tämän? vai onko minun vaan nyt uskottava että meidän välinen suhde ei koskaan tule toimimaan?
onneksi itselläni on ihania veljiä joiden kanssa ollaan läheisiä ja tullaan toimeen,ei se silti sama asia ole.
pahoittelut jos teksti on sekavassa järjestyksessä, pyörii vaan niin paljon kaikkea päässä
