Intohimon merkitys

[Mimmi]

Uudessa suhteessa intohimolla on suuri merkitys. Olin avioliitossa 25 v ja tunsin sitä ainakin joskus silloin tällöin harvakseltaan miestäni kohtaan. Tuli sitten ero ja nyt olen tavannut uuden kumppanin. Tapaamme muutaman kerran viikossa. Takana on puoli vuotta seurustelua. Jo nyt tuntuu että intohimo on mennyttä vaikka hänen lähellään onkin ihanaa. Eksän kanssa läheisyyttä ei ollut ollenkaan mutta tämän uuden kanssa se tuntuu hyvältä.

Kuinka kauan intohimoa on suhteessanne kestänyt? Olen vähän huolissani omasta tilanteestani. Onko se lopun alkua kun ei sukat pyöri enää jalassa puolen vuoden seurustelun jälkeen?

 

[Mirri]

Meillä ei alunalkaen ollut intohimoa juurikaan. Lähdin suhteeseen ns. järkisyistä. Tasapainottomien renttujen jälkeen halusin kunnollisen miehen, jonka kanssa saisin elää tasaista ja turvallista arkea. Intohimo välillemme on kasvanut pikkuhiljaa. Harvemmin näin päin varmaan menee, mutta olen alkanut haluta miestäni sitä enemmän, mitä kauemmin olemme olleet yhdessä.

 

[sini]

Minulle on käynyt samoin kuin mirrille.25 avioliitto vuotta takana ja himot jyllää.Lapset on isoja ja voidaan viettää aikaa kahdestaan. Nytkin odotan innolla työpäivän päättymistä, pääsen mieheni hellittäväksi ja hellimään häntä.

 

[Kokemusta on]

Lopun alkua se on vasta sitten, kun intohimoa aletaan hakea vieraista.

 

[vanhat]

Olen sitä mieltä, että ei sellaista alkuintohimoa voi koko aikaa säilyttää, mutta toisaalta, voitte sitä itse luoda, jos suhteenne on sellainen, että voitte olla rehellisiä toisellenne.
Jos mies luulee, että on noloa sanoa joskus, ettei jaksa, se luo miehelle tarpeetonta stressiä ja painetta ja vähitellen siitä johtuvaa todellista kyvyttömyyttä, mutta kun kumpikin seuraa merkkejä (arkiromantiikkaa!), löytyy sopivin ajoin kumpaakin tyydyttäviä helliä hetkiä.
Kerronpa ihan vain esimerkin: Olimme miesystäväni kanssa mökillä tehneet monena päivänä siivousta ja ympäristönkin raivaushommia ja joka ilta kävimme saunassa. Iltaruoan jälkeen olimme niin väsyneitä, että hyvänyön suukko riitti. Sitten kumppanini eräänä iltana vähän kuin säikähtäneenä
kysyi: ""Huomaatko, mikä meiltä on unohtunut?"" Vastasin (hymyillen): ""Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta me olemme olleet niin väsyneitä, että emme ole kaivanneet. Ja nytkin olisi hyvä vain päästä nukkumaan. Siihen kumppani halasi minua ja sanoi (hymähtäen): ""En olisi minäkään jaksanut"", mutta jatkoi painokkaasti: Pääasia, että saamme olla yhdessä!"" Tämä vastaus ja halaus loivat valmiiksi sellaista meidän ikäisillemme sopivaa intohimoa, kun taas tuli läheisyyteen sopiva aika.