Isä ja tytär

[Onerva]

Täällä rv 40 + 4 ja jännitys kohoaa... Kolmen ässän tekniikkaa on kokeiltu, muttei ainakaan toistaiseksi ole ollut vaikutusta.
Se mikä tässä jännitystäni lisää on synnytyksen lisäksi se miten mieheni ja tyttäreni (2v4kk) pärjäävät sen ajan kun sairaalassa olen. Mieheni ei todellakaan ole mikään avuton isi, päinvastoin. En vain koskaan ole ollut poissa kotoa niin, että he olisivat olleet yötä myöten kahdestaan. Jännittää miten paljon tyttö minun perääni ikävöi ja heittäytyykö hankalaksi. Saattaahan olla, että pärjäävät oikein hyvin ja tyttö heittäytyy minulle hankalaksi, kun kotiin vauvan kanssa tulemme. Kertokaa omista kokemuksistanne! Miten miehenne ja esikoisenne ovat kotona pärjänneet ja miten esikoinen on suhtautunut uuteen tulokkaaseen sekä sinuun kotiuduttuanne? Kiitos!

 

[Kysymysmerkki]

Tiedän yhden isän joka oli aivan loppu, kun sai vaimon kotiin. Pelkästään kotihoidossa äidin kanssa ollut 4 v tytär oli aivan mahdoton viihdytettävä sen neljä päivää, kun äiti oli laitoksella. Siinä oli isukin pää ja fysiikka kovilla, kun piti koko ajan keksiä jotakin aktiviteettia, ettei tyttö ymmärrä kaivata äitiä, koska muuten tuli suoraa huutoa. ja kuitekin kyseessä oli lapsensa kanssa aikaa viettänyt isä. Toivottavasti teillä sujuu sutjakkaammin, kandee vaan miettiä etukäteen sopivia tekemisiä, ehkä jopa uusi lelu tms. ja muuta viihdykettä. Tai sitten kaikki sujuu kuin unelma, ken tietää.

 

[alkuperäinen]

Nostanpa tämän uudelleen esille.

 

[tyhmä kysymys?]

pakko kysyä tyhmä kysymys ja tämä ei sitten ole mitään riidan haastamista vaan ihan oikean ihmettelevän naisen kysymys?
Miksi nykyään äidit tekevät lapsistaan tavallaan""tahallaan"" riippuvaisia itsestään? Alkuperäisenkin kirjoituksessa on mielestäni outoa että lapsi on jo 2,5 vuotta ja viettää ensimmäistä kertaa yön yksin isänsä kanssa? On käsittämättömän paljon juttuja missä äidit ovat tehneet lapseensa tahallaan sellaisen suhteen, että kukaan muu ei lapsen kanssa pärjää. Lapsi jätetään vasta moni vuotiaana yksin hoitoon jopa omalle isälleen!
Ihmettelenkin sitä, että miksi naiset näin haluavat? En nyt usko että alkuperäisellä on kyse juuri tästä, mutta kirjoituksesi toi mieleeni tämän mieltä askarruttaneen kysymyksen. Eli miksi naiset tekevät tahallaan lapsestaan riippuvaisen? Monia vauvvoja imetetään vain rinnalta jolloin äiti on 24h kiinni laspsessa tasan niin pitkään kuin imerttää. Tuntuu että on unohdettu, että lapsella on kaksi tasaveroista vanhempaa ja muitakin sukulaisia ja esim. kummit.
Minä olen aina tehyt lasten kanssa niin että jo pienen vauvan olen jättänyt isille hoitoon mahd. nopeasti. isi on syöttänyt vauvaa pullosta myös heti kun se on mahdollista (olen pumpannut pakkaseen rintamaitoa sulatettavaksi) myös isän kanssa olemee hyvin pian viettäneet yhteistä aikaa ja jättäneet vauvan hoitoon. Ja minusta on upeaa että hoitaja on pärjännyt pikkuisen vauvelin kanssa, eikä minun ole tarvinnut jännittää mieheni kanssa illallisella istuessamme, että ""mitenhän sielä menee, kun vauva on niin riippuvainen minusta""
mutta tietysti jokainen omalla tyylillään?

 

[alkuperäinen]

Ymmärrän yskäsi. Valaisen meidän tilannetta. Meidän tyttö on ollut monesti hoidossa pitkiäkin aikoja , myös yökylässä. Tuolloin olemme viettäneet ""laatuaikaa"" mieheni kanssa kahdelleen. Hoitoajat ovat menneet mummulassa kivasti. Nytkin on niin, että kun synnytys käynnistyy, mummu tulee meille yöllä, jos on tarvis tai muuna vuorokauden aikana menee mummulaan hoitoon. Uskon, että edelleen hoito siellä sujuu hyvin. Tänä 2½ vuoden ajan, kun tyttöni kanssa olen kotona ollut minulla ei ole ollut tarvista olla missään yön yli-reissussa ilman perhettä. En ole koskaan juuri matkustellut, en käynyt ""viihteellä"" tms. enkä ole mitään menoa kaivannutkaan. Jos johonkin olen lähtenyt myös perhe on mukana ja minusta hyvä niin. Olen toki käynyt omilla asioillani ilman miestä ja tyttöä, mutta en ole ollut koko päivää poissa. Tuo aika heillä on mennyt hyvin. Se mitä nyt jännitän on juuri se, että olen poissa mahdollisesti monta päivää ja monta yötä. Toki nähdään laitoksella, mutta mahtuuko pienen tytön päähän se miksi äiti onkin nyt täällä eikä kotona, miksi äiti ei tule kotiin?

 

[dafdfasd]

minun tyttöni oli kiinni minussa pienenä vaikka jätimme sen hoitoon niin se huusi vaan koko ajan. siihen ei auttanut poppaskonstit. myös isi hoito kelpas. .. mutta jos olin kotona niin tyttö roikkui mussa kii. roikkuu vieläkin. jos menee viikonlopuksi isälleen niin joka ilta soitettava, vaikka on murkkuikäinen. se on hänen luonteensa.

 

[kata..]

Mulla osui silmään tuossa se että puhuit "minun tyttöni".Luulin ensin että ootte uusperhe...=)
Mä tiiän mikä sulla on oikee huoli.Sulla eroahdistusta tytöstä ,samaa on täällä.Sitten sitä keksii kaikkee hassuu ongelmaa kuin oikee asia on se että se luopuminen siitä vähän isomman vauvapaikasta tekee tiukkaa.
VOisko olla?
Mä välillä oikein tarraan tuohon kohta 2 v tyttöön kun mua kammottaa kun vauva tulee taloon.Siisi ihanan kamalaa!!
Meillä on tosi läheiset välit ja ollaan molemmat riippuvaisia toisistamme ja musta näin hyvä.Kyllä lapset etääntyy vanhemmistaan,mutta kun on pieni niin saa olla äitissä kiinni.

En koskaan ole jättänyt hoitoon vain siks että lapsi etääntyisi musta,ekan vuoden voin olla kyllä lapseni äiti vaikka vrk:n ympäri.
Mä en toisalta käsitä miksi tehä lasta jos aattelee että vauvan tulee pärjätä omillaan ja olla jo vauvasta asti itsenäinen.Esim nukahtaa yksin ja omassa sängyssä,leikkiä yksin jne.

Mutta ap juttuun,meillä ei tule tuo kohta 2 v sairaalaan katsomaan ollenkaan,enmeinaa olla kuin kork.2 päivää siellä ja sen me kestetään.
Sillä en usko että tyttö käsittää miksi äiti jää vauvankanssa sairaalaan ja hän joutuu kotiin.
TUlee sitten hakemaan meitä sairaalasta.

No,jotain piti vielä sanoa,mutta meni ohi..

 

[Hyvin oot suunnitellu...]

kata-> mistä voit tietää että kaikki menee niin hyvin ettet meinaa olla kuin 2 päivää sairaalassa? Sinuna en suunnittelisi noin tarkkaan kaikkea koska et voi milloinkaan tietää synnytyksen kulusta ja siitä kuinka kaikki päättyy! Vaikka olisi aikaisempiakin lapsia ja silloin kaikki on mennyt hyvin niin jokainen synnytys on erilainen ja mitä vaa voi tapahtua! Mä en ainakaan uskaltais sanoo että "äiti on vaan yhden yön pois ja tulen sitten kotiin" kun sitä ei todellakaan voi etukäteen tietää eikä päättää..

Anteeksi, poikkesi aiheesta mutta pisti silmään...

 

[Anni62]

Minä olin ensimmäisestä sairaalassa tasan viikon ja siihen aikaan ( -83) taisi olla ihan normaaliakin.
Toisestakin olin muistaakseni viisi vuorokautta ja vähän pidemmällä kun ensimmäisestä joka syntyi aluesairaalassa ja nää loput kolme yliopistollisessa sairaalassa 70 km päässä. Mies kävi katsomassa tasan kerran pitkän matkan takia.
Pärjäsi tosi hyvin tään pari vuotiaan tyttären kans kun toinen syntyi ja olihan siinä anoppi apuna.
Kolmannen synnyttä olikin kodinhoitaja sen viikon verran ja neljännellä kerralla olikin anoppi täällä lasten kans. Silloinkin olin viisi päivää sairaalassa.
Että ei yhdessä yössä eikä kahdessakaan ja sen takia kun tuli vasta-aineita ja kaikilla kolmella on tehty verenvaihdot.
Poika, tää nuorin jäi sairaalaan neljäksi päiväksi kun itse tulin flunssaisena kotiin. Sitten vain soitin joka päivä sairaalaan.

 

[kata..]

Viides lapsi joten eiköhän ole melko tuttua tämä jo.En lapselle tietenkään sano että äiti pois kaksi päivää,eikä alle 2 v sitä aikaa voi ees käsittää.
Sairaanhoitaja olen joten jos mitään komplikaatioita ei tule,voin jo lähteä vaikka samana päivänä kotiin jos tilanne sen suo ja tarkkailla kotona mahollisia "oireita".Ja nimenomaan JOS kaikki menee ok.Ja tiiän että tyttö pärjää vaikka 3-5 päivääkin ilman äitiä,ei se nyt ollut pointti.

Ekasta olin 4 päivää,kaksosista 3 ja tuosta tytöstä 2 päivää,Tämä vois todella mennä 1 päivä taikka polikliininen...=)

Asiasta tosiaan poiketen!!

 

[wilma..]

mäkin jännitin hirveästi että miten tyttö pärjää isin kanssa kaksistaan ja paljon itkeskelin asiaa etukäteen.kun sitten pikkuveli syntyi niin kotona kaikki meni loistavasti.tyttö ei kiukutellutkaan niin paljon kuin normaalisti eikä kysellyt äitiä kuin muutaman kerran.taisi mulla olla isompi ikävä kuin tytöllä.nyt on taas se tilanne että kesällä syntyy kolmas lapsi.kuopus on 2v ja esikoinen 4v.tiedän että isi pärjää lasten kanssa ja voin hyvillä mielin olla sairaalassa.ikävä varmasti on kova.esikoinen ymmärtää jo että meen sairalaan ja että tuun takasin mutta vähän kyllä jännittää että miten kuopus pärjää kun ollaan niin kiinni toisissamme vielä.onneks kesällä on niin paljon puuhaa pihalla että päivät kuluu varmasti nopeaa eikä poika kerkeä miettimään että minne äiti on mennyt.ruokapuoli taitaa sitten täällä kotona olla kehnompi kuin normaalisti(isi kun ei osaa yhtään laittaa ruokaa) mutta onneksi kaupasta saa valmisruokia tai osaa isilaittaa mkaroonia ja jauhelihaa ja sehän se onkin meidän lasten lempiruokaa.