Isä ='( *parkuu*
- Viestiketjun aloittaja jybis
- Ensimmäinen viesti
Itsellä tulee kesällä 9vuotta kun äiti kuoli, ja edelleen saattaa joku pieni asia saada itkun irtoamaan, niin kuin nyt vaikka esikoisen hampaan irtoaminen, kun tuli elävästi oma eka hampaan irtoaminen, ja nyt kun esikko opettelee ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, kuinka mutsi juoks perässä ja piti pyörää pystyssä..
*jaaha, menee hakemaan nessuja *
*jaaha, menee hakemaan nessuja *
Tääläki yks isää ikävöivä... 
Eipä tämä ikävä ole helpottanu kuukausien saatossa ollenkaan, päinvastoin. Mut pakko se on jaksaa. Ja nyt vielä ihan äskettäin menetin erään tosi hyvän ystävän. :/
Eipä tämä ikävä ole helpottanu kuukausien saatossa ollenkaan, päinvastoin. Mut pakko se on jaksaa. Ja nyt vielä ihan äskettäin menetin erään tosi hyvän ystävän. :/mun elämän tähän mennessä hirveimmät hetket oli viime kesänä..tai koko kesän kun itse raskaana ja isän kunnon huonontumista seurasin mahan kanssa.
Isä olis halunnu nähdä meidän pojan edes kerran ennen kuolemaansa,se viimeinen päivä kun isä oli vielä tolkuissaan,4päivää ennen kuolemaansa..hän sanoi että tekisi mitä vaan että voisi nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa.itsekkin toivoin että poika olis syntyny vähän aijemmin..mutta syntyikin sitten tasan 3viikkoa isän kuolemasta,samana tiistaipäivänä melkein samalla kellonlyömällä.
se oli pelottavaa..
olin samalla onnellinen lapsesta mutta silti masennuin täysin ja koko loppuraskaus meni siinä surussa.
Isä koki huonoa omaa tuntoa siitä että oli sairas,oli itkenyt vaimolleen että pilasi kaikkien kesän ja mun odotusajan.
en tiedä kauan mun pitää käydä näistä juttelemassa että pääsee edes jollaintapaa yli.haluisin joksikin aikaa nollata pään aj vaan olla..mennä jonnekkin ja unohtaa kaiken muun.
pelkästään oman lapsen näkeminen muistuttaa isästä
Isä olis halunnu nähdä meidän pojan edes kerran ennen kuolemaansa,se viimeinen päivä kun isä oli vielä tolkuissaan,4päivää ennen kuolemaansa..hän sanoi että tekisi mitä vaan että voisi nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa.itsekkin toivoin että poika olis syntyny vähän aijemmin..mutta syntyikin sitten tasan 3viikkoa isän kuolemasta,samana tiistaipäivänä melkein samalla kellonlyömällä.
se oli pelottavaa..
olin samalla onnellinen lapsesta mutta silti masennuin täysin ja koko loppuraskaus meni siinä surussa.
Isä koki huonoa omaa tuntoa siitä että oli sairas,oli itkenyt vaimolleen että pilasi kaikkien kesän ja mun odotusajan.
en tiedä kauan mun pitää käydä näistä juttelemassa että pääsee edes jollaintapaa yli.haluisin joksikin aikaa nollata pään aj vaan olla..mennä jonnekkin ja unohtaa kaiken muun.
pelkästään oman lapsen näkeminen muistuttaa isästä
V
vieras
Vieras
http://www.youtube.com/watch?v=7Pzq8M2ed3E&feature=related
Kaija Koo - Niin Kaunis On Hiljaisuus
Ihana :heart:
Kaija Koo - Niin Kaunis On Hiljaisuus
Ihana :heart:
