V
vierailija
Vieras
Yle: Eija eli väkivaltaisen isänsä varjossa – viimeisenä tekonaan isä silppusi 356 000 euroa perintörahoja liisteriin
Kotimaa Julkaistu 26.09.2017 13:29
Eija kertoo tarinansa Ylen Tuhkimotarinoita-sarjassa. Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi
Eija eli koko lapsuutensa arvaamattoman, jopa väkivaltaisen isän varjossa. Isä ajoi Eijan äidin pois kotoa, kun tytär oli kymmenen kuukauden ikäinen. Isä myös tuhosi satoja tuhansia euroja rahaa, jotta tytär jäisi perinnöttömäksi.
Isä kertoi koko Eijan lapsuuden ajan perättömiä juttuja äidistä. Hän kertoi tämän olevan henkisesti sairas. Isä myös löi ja uhkasi tytärtään väkivallalla.
Yle Areenan Tuhkimotarinoita-sarjassa Eija kertoo, että isä oli uhannut hylätä Eijan, jos tämä ottaisi yhteyttä äitiinsä. Eija uskoi isän uhkaukseen ja näki äitinsä seuraavan kerran vasta 25 vuotta myöhemmin.
Äiti ja tytär tapasivat kerran. Eija kertoo, että kaikki oli jo liian myöhäistä, eikä heidän välilleen kehittynyt äiti–tytär-suhdetta. Eija sai joitain vuosia myöhemmin oikeusaputoimistolta tiedon äitinsä kuolemasta.
Eija kertoo, että lopulta isä karkotti kaikki ihmiset ympäriltään. Myös tytär antoi isän olla.
Oman käden kautta
Eijan mukaan hänen isänsä oli väkivaltainen.
Isä katosi kuvioista kymmeneksi vuodeksi. Keväällä 2016 tuli puhelu, että isä oli löytynyt hirttäytyneenä. Elämänsä viimeisenä vuotena hän oli myynyt kaiken omistamansa ja muuttanut sen käteiseksi. Rahaa oli nipussa 356 000 euroa.
– Isä oli aina sanonut, että hän mieluummin vaikka polttaa rahansa kuin jättää meille lapsille. Ja sen uhkauksen hän myös toteutti. Viimeisenä tekonaan isä tuhosi 356 000 euroa käteistä rahaa. Hänen asunnostaan löytyi ämpärillinen liisteriä, jonne hän oli silpunnut kaikki omaisuutensa myynnistä saamansa käteisvarat, Eija kertoo Areenan tarinassa.
Eijan mukaan isä ei polttanut rahoja, koska halusi perillisten näkevän, mitä menettivät.
Isän viimeinen kirje oli tällainen:
”Jos niin käy, etten voi itse päättää lähdöstäni, niin toivon, että perinnöstäni ei ole mitään iloa teille. Ja toivon, että kuljen mustana varjona elämässänne loppuun asti.”
Pesu ja kuivaus
Eija vei rahat poliisille, joka selvitti, että rahat todella ovat isän, eikä niitä oltu hankittu esimerkiksi rikollisin keinoin.
Sen jälkeen Eija kertoo pitäneensä pyykkipäivän ja pesseensä kaikki rahat käsin.
– Konkreettisesti pesin rahaa. Pesin setelit liisteristä ja kuivasin ne pyykkinarulla kylpyhuoneessa. Se oli raskas työ.
Pesu-urakan jälkeen Eija toimitti rahat Suomen Pankkiin arvioitavaksi. Pankki tutki tarkkaan, miksi näin suuri summa oli yritetty tuhota.
Ilon ja onnen päivä
Viime syksynä Suomen Pankki ilmoitti, että se korvaa rahasumman täysimääräisenä.
Raha tuo tietysti taloudellista helpotusta, mutta Eija sanoo ohjelmassa, että tärkeämpääkin olisi ollut.
– Olisin vaihtanut koska tahansa ne rahat normaaliin lapsuuteen ja perhe-elämään. Olisin halunnut isän, äidin ja rakkautta. Ei mikään raha korvaa sitä.
Kotimaa Julkaistu 26.09.2017 13:29
Eija kertoo tarinansa Ylen Tuhkimotarinoita-sarjassa. Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi
Eija eli koko lapsuutensa arvaamattoman, jopa väkivaltaisen isän varjossa. Isä ajoi Eijan äidin pois kotoa, kun tytär oli kymmenen kuukauden ikäinen. Isä myös tuhosi satoja tuhansia euroja rahaa, jotta tytär jäisi perinnöttömäksi.
Isä kertoi koko Eijan lapsuuden ajan perättömiä juttuja äidistä. Hän kertoi tämän olevan henkisesti sairas. Isä myös löi ja uhkasi tytärtään väkivallalla.
Yle Areenan Tuhkimotarinoita-sarjassa Eija kertoo, että isä oli uhannut hylätä Eijan, jos tämä ottaisi yhteyttä äitiinsä. Eija uskoi isän uhkaukseen ja näki äitinsä seuraavan kerran vasta 25 vuotta myöhemmin.
Äiti ja tytär tapasivat kerran. Eija kertoo, että kaikki oli jo liian myöhäistä, eikä heidän välilleen kehittynyt äiti–tytär-suhdetta. Eija sai joitain vuosia myöhemmin oikeusaputoimistolta tiedon äitinsä kuolemasta.
Eija kertoo, että lopulta isä karkotti kaikki ihmiset ympäriltään. Myös tytär antoi isän olla.
Oman käden kautta
Eijan mukaan hänen isänsä oli väkivaltainen.
Isä katosi kuvioista kymmeneksi vuodeksi. Keväällä 2016 tuli puhelu, että isä oli löytynyt hirttäytyneenä. Elämänsä viimeisenä vuotena hän oli myynyt kaiken omistamansa ja muuttanut sen käteiseksi. Rahaa oli nipussa 356 000 euroa.
– Isä oli aina sanonut, että hän mieluummin vaikka polttaa rahansa kuin jättää meille lapsille. Ja sen uhkauksen hän myös toteutti. Viimeisenä tekonaan isä tuhosi 356 000 euroa käteistä rahaa. Hänen asunnostaan löytyi ämpärillinen liisteriä, jonne hän oli silpunnut kaikki omaisuutensa myynnistä saamansa käteisvarat, Eija kertoo Areenan tarinassa.
Eijan mukaan isä ei polttanut rahoja, koska halusi perillisten näkevän, mitä menettivät.
Isän viimeinen kirje oli tällainen:
”Jos niin käy, etten voi itse päättää lähdöstäni, niin toivon, että perinnöstäni ei ole mitään iloa teille. Ja toivon, että kuljen mustana varjona elämässänne loppuun asti.”
Pesu ja kuivaus
Eija vei rahat poliisille, joka selvitti, että rahat todella ovat isän, eikä niitä oltu hankittu esimerkiksi rikollisin keinoin.
Sen jälkeen Eija kertoo pitäneensä pyykkipäivän ja pesseensä kaikki rahat käsin.
– Konkreettisesti pesin rahaa. Pesin setelit liisteristä ja kuivasin ne pyykkinarulla kylpyhuoneessa. Se oli raskas työ.
Pesu-urakan jälkeen Eija toimitti rahat Suomen Pankkiin arvioitavaksi. Pankki tutki tarkkaan, miksi näin suuri summa oli yritetty tuhota.
Ilon ja onnen päivä
Viime syksynä Suomen Pankki ilmoitti, että se korvaa rahasumman täysimääräisenä.
Raha tuo tietysti taloudellista helpotusta, mutta Eija sanoo ohjelmassa, että tärkeämpääkin olisi ollut.
– Olisin vaihtanut koska tahansa ne rahat normaaliin lapsuuteen ja perhe-elämään. Olisin halunnut isän, äidin ja rakkautta. Ei mikään raha korvaa sitä.
