isä synnytysairaalassa

[taustalla]

Hei!
Kun synnytyksestä on selvitty ja päästään osastolle...

Haluaisin kysyä muilta jo synnyttäneiltä, jotka olette olleet perhehuoneissa yms., jolloin isä pysyttelee sairaalassa nuo päivät ennen kotiinlähtöä. Miksi isän on oltava sairaalassa? Ymmärrän kyllä isien onnea ja halua ihastella ja hoitaa uutta tulokastaan, sehän on ihanaa. Mutta kun vauvaosastolla sitten ollaan, isät kävelevät kuikuilevat lypsyhuoneiden ohi (pelästyneinä tosin...) ja synnyttäneiden naisten seassa...Itse toivon tuolta ajalta lepoa uuden vauvan kanssa ennen kuin lähdemme kotiin. En keksisi miehelle mitään tekemistä pariksi päiväksi samassa huoneessa. Mielummin hän hoitaisi kodin kuntoon meitä varten ja on vauvan sisarusten kanssa ja ehtii sitten nautiskelella vauvelin hoidosta kun kotiudutaan. Tuntuu vain joskus vieraalta kun noinkin herkässä tilassa ollaan ja toisten miesten kanssa törmäillään käytävillä (kun äidit ja vauvat lepäilevät ja isä keksii tekemistä..?). Ehkä olen poikkeus kun näitä pohdin? Riippuuhan osastojen tilanne paljolti synnyttäjien määrästä ja mahd.ruuhkasta.

Mukavaa synnytystä kaikille!

 

[taustalla]

Itse kaksi lasta synnyttäneenä minua suorastaan kiusasi ja häiritsi ne siellä käytävillä yhtenään kävelevät miehet!

Ymmärrän kyllä, että ne miehet on siellä omaa vaimoaan ja omaa lastaan varten, mutta ei siellä kyllä ollut kiva kulkea puoli pukeisena ja yltäpäältä maitoisena ja kipeänä ja kaikkea vieraiden miesten silmien alla. Tuli vähän sama olo kuin olis ollu saunassa miesten vuorolla...

 

[Weatherwax]

Meillä isi kyllä oli aika tiukasti siellä perhehuoneessa eikä haahuillut pitkin käytäviä. Ja siinä lypsyhuoneessa oli ainakin kättärillä ovi, jonka minä kyllä suljin perässäni. Ei sitä perhehuonetta ole mikään pakko ottaa jos tuntuu ettei se ole oma juttu.

Kakkosen kanssa ei tarvinnut paljon pohtia, minkälaiselle osastolle haluaa, se kun oli poliklinikka synnytys.

 

[Meillä]

Isi oli sairaalassa vain 2 yötä perhehuoneessa hoitelemassa vauvaa eikä kuljeskellut käytävillä muuten kuin kävi jossain syömässä. Minua ei kyllä haitannut muut kuin siivoojien äänekäs keskustelu ja naureskelu.. Lypsyhuoneen oven sai kyllä ihan lukkoonkin, ei sitä auki pidetty ikinä ! Kyllä meille oli tarpeen lapsenhoidon opettelu ihan alusta lähtien kummallekin, kun ei ollut aiempaa kokemusta. Mulla olisi ollut yksinäni siellä tosi orpo ja avuton olo !

 

[taustalla]

Jaa, eikös ne isät pysy niissä perhehuoneissa? meillä poistui välillä hakemaan minulle ruoat tai kätilön tai soittmaaan parvekkeelle. ja joskus raahasi minut vessaan, kun omat jalat ei kantaneet. vauvan kanssa onli kyllä alusta asti paljon puuhaa. Minä lepäsin ja imetin enimmäkseen ja mies huolehti muita hommista. Kyllä se oma lapsi on siellä keskipisteenä, ei todellakaan ne vieraat naiset. Ja tosiankaan itse en nähnyt ketään muita potilaita, eikä miehenikään monia sairaalassaoloaikanamme. Sehän se perhehuoneen idea on.

 

[äiti]

Hei,

Minä en olisi selvinnyt sairaala-ajasta ilman lapsen isää.
En pystynyt nousemaan sängystä kengurulokalla hoitamaan lastani. En pystynyt hoitamaan lastani ollenkaan. Mies oli sairaalassa hoitamassa lastani.

Lypsyhuoneen oveakaan hän ei nähnytkään. Vaikka minä siellä kävin lypsyllä.

Mieheni kävi tv-huoneessa vauvan kanssa katsomassa uutiset, jotta minä sain nukahtaa ilman vauvan itkua. Muuten hän oli perhehuoneessa ja hoiti vauvaa.

Hän nouti ruoat minulle ruoan jakelusta huoneeseen ja talutti minut vessaan.
Mieheni oli siis minun ja vauvan ympärivuorokautinen hoitaja. Ei hän muita naisia katsellut.

Sen sijaan hän koki ahdistavana sen kun hän kävi syömässä yhteisissä ruokalatiloissa, että naiset änkeytyivät ihan hänen vireensä vaikka tilaa oli muualla yllin kyllin.
Yksinäiset naiset halusivat jostain syystä istua mieheni vieressä, joka oli valinnut reunapaikan etäältä muista ja hoiti samalla itkevää vastasyntynyttä vierellään kärryssä. Noilla naisilla oli omat vauvansa jossain hoitajien hoidossa ruokailun ajan. Ja jonkinlainen miehen läheisyys ilmeisesti kiikarissa.

En olis selviytynyt sairaala-ajasta noiden naikkosten keskellä. Onneksi sain olla perhehuoneessa mieheni hoidossa.

 

[Tittamaari]

Perhehuoneet ovat mielestäni ihan ok, nehän on tarkoitettu nimenomaan perheille. Eikä se varmaan ketään häiritse, jos jossain erillisessä huoneessa olisikin joku mies vaikka vuorokaudet läpeensä. Tosin useamman lapsen perheissä ei isä paljon vietä aikaa sairaalassa oleilemalla, kotonakin on hoidettavaa.

Muuten olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Tays:ssa miehet (isät ja vieraat) kyllä vaeltelivat pitkin käytäviä. Ei ollut mitään paikkaa, paitsi wc ja suihku, jossa ei olisi törmännyt miehiin ja koin sen erittäin häiritsevänä. Huonekaverillakin oli aamusta iltaan isä siinä vieressä, (+ tuhat muuta vierasta päivän mittaan), ei siinä paljon rauhaa ollut. Ei puhettakaan siitä, että olisit saanut rauhassa nukkua tai imettää.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen ylellisyyteen, että joku toinen hoitaa vauvaa kun itseä väsyttää. Vieraiden pitäisi ymmärtää noudattaa vierailuaikoja ja isien rajaton vierailuaika on oikea "järjen riemuvoitto", joka palvelee korkeintaan esikoisensa saaneita perheitä ja sortaa useamman lapsen perheitä, joiden äidin olisi ensiarvoisen tärkeää saada rauhassa levätä sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kotona, usean pienen lapsen ja vastasyntyneen kanssa, lepäämiseen tuskin aikaa liikenee.

Minä olen kaikkien viiden synnytykseni jälkeen kaivannut rauhaa ja hiljaisuutta, aikaa tutustua omassa rauhassa uuteen pieneen ihmeeseen, ja ennenkaikkea kunnioitusta vastasynnyttänyttä äitiä ja vastasyntynyttä vauvaa kohtaan. Että innokkaat isät ja muut vieraat ymmärtäisivät ottaa hieman etäisyyttä, mukaanlukien omat vieraat. Ja varsinkin silloin, kun takana oli traumaattinen synnytyskokemus ja toipuminen kesti todella pitkään, kaipasi sitä omaa rauhaa.

Mielestäni ne ensimmäiset päivät uuden perheenjäsenen kanssa ovat ne kaikkein herkimmät. Siinä mielentilassa ei tosiaan kaipaa yhtään vierasta miestä lähelleen. Outoa, että joku joka on itsekin äiti, voi edes ajatella muuta. Synnyttäneiden osastot tulisi pyhittää todellakin synnyttäneille. Ja takaisin vanhat hyvät vierailuajat, jotka koskivat ihan kaikkia, paitsi niitä perhehuoneissa olevia.

Mutta nykykäytäntö olikin se, että isät saavat tosiaan lampsia pitkin osastoa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja oleilla potilashuoneissakin rajoittamattomia aikoja, joissa on siis muitakin naisia. Ei hyvä.

 

[taustalla]

Synnytyksen jälkeinen aika on aika herkkää aikaa. Tietty hienoa että kaikenlaisia vaihtoehtoja on. Ehkäpä jos sairaaloilla olisi joskus mahdollisuus järjestää esim. erilliset perheosastot ja "tavalliset" osastot? Nykykäytännöllähän "yksin" osastolla oleskeleva äiti ei saa rahallakaan omaa privaattihuonetta jos isällä ei ole mahdollisuuta / tarvetta viettää päiviä osastolla.
Olen myös vieraana käydessä hieman kummeksinut sängyssä loikoilevaa isää joka syö tuliaissuklaita ja samalla kyllä vie jonkun synnyttäneen äidin paikan osastolla! (Joka ehkä kaipaisi enemmän rauhallista huonetta kuin isä?)

 

[taustalla]

Minäkin kaksi lasta TAYSissa saaneena olin enemmän kuin tyrmistynyt näistä vierailijoista ja vieraista isistä, joita siellä oli TODELLA PALJON ja JOKA PAIKASSA!

Esikoinen kun syntyi, niin sain kohtutulehduksen ja makasin suonen sisäisellä antibiootilla 5 päivää ja samalla oli 40 astetta kuumetta. Olipa tosi ihanaa kun vieruspetiläisen isä tuli aamulla klo 7 osastolle ja lähti sieltä illalla joskus 11 aikaan pois. Mulla oli siinä vaan se ohut verhonlipare välissä antamassa omaa rauhaa. Toisella vieruskaverilla kävi kerralla about 10 vierasta ja joka ikinen päivä. Yksikin niistä vieraista kailotti kovalla äänellä, että "mitä ne täällä näitä terveitä ihmisiä makuuttaa". Se kai ei ollenkaan tajunnut, että vaikka se kyseinen äiti olikin ilmeisen hyvässä kunnossa, niin ei se tarkoita, että kaikki olisi. Hiljeni sekin kun rahjustin sen ohi tippaletkuni kanssa ja käskin siirtyä tieltä pois kun istui keskellä käytävää...

 

[palmolive]

Mua ei häirinnyt vieraat miehet sairaalassa. Elin vain vauvalle ja en paljon muuta nähnyt.

Ymmärrän kyllä niitäkin äitejä jotka haluaisivat olla rauhassa huoneissaan. Kyllähän siitä kolinaa ja meteliä syntyy kun isät ravaavat edestakaisin.

Eniten minua häiritsi sairaalassa se, että kun itselle tuli vieraita niin he sysäsivät heti kaikki lastenkasvatusneuvonsa minulle. Ja myös se, että siellä huoneessa voisi puhua hiukan hiljemmin kuin mitä tavallisesti puhuu. Muut äidit samassa huoneessa eivät välttämättä jaksa kuunnella muiden asioita.

 

[poikia3]

Minua ei häirinneet vieraat isät sairaalassa, eivät edes siellä lypsypumpulla, se nimittäin oli samassa huoneessa, kuin huone jossa vauvoja esim. imetettiin. Sermin takana kuitenkin, ja yleensä kyllä isät siitä huoneesta poistuivat, jos joku oli pumpulla.

Minua häiritsi enemmän se, että jolla kulla saattoi olla vaikkapa 10 vierasta kerralla, kyllä se meteli joka 10:stä vieraasta tulee on ihan jotain muuta kuin yhdestä isästä aiheutuva meteli.

Varsinkin ensikertalaisten kohdalla mielestäni on tärkeää, että myös se isä osallistuu vauvan hoitoo jo sairaalassa, ja oppii vauvan hoitoa jo siellä.

Minulla on lapsillani 2 eri isää, ja kun nykyiseni oli minun kakkoseni, hänen esikoisensa syntymän aikaan sairaalassa, kaikki olettivat että hän osaa vauvaa hoitaa. Kävipä sitten niin, että minä opetin monta kuukautta, mieheni pelkäsi jopa ottaa vauvan syliinsä, usein poika oli sylissä vain kun nostin vauvan isän syliin. Ja monta kuukautta isä kantoi poikaa roikuttamalla tätä kainaloista. Kakkosen kanssa sitten jo osasikin, eikä pelännyt, kun oli harjaantunut.

Vauva on myös isän lapsi, monet isät ovat ottaneet isyyslomaa siitä hetkestä alkaen, kun vauva syntyy, ja haluavat olla läsnä. Jos jotakuta isien läsnäolo häiritsee, siitä kannattaa varmaankin sanoa huonekaverille, yleensä sairaaloissa kuitenkin on esim. päivähuoneita, joissa voi myös vauvan kanssa oleskella.

Ja ettei tulisi epäselväksi, niin minulla on 3 lasta, yhden synnytyksen jälkeen olen menettänyt paljon verta, ja ollut tosi heikossa kunnossa, yli vuorokauden sänkyyn sidottuna. Saanut sitä verta synnytyksen jälkeen, ja silti minua eivät isät sairaalassa ole häirinneet. Minusta joitakin isiä on ollut jopa liikuttavaa seurata omien pienokaistensa kanssa.

 

[pia]

sairaalassahan saa isät pyöriä vaikkei perhehuonetta olisikaan. Mulla oli yhden hengen huone ja mies kyllä huomasi osastolla muiden naisten happamat naamat ja mulkoilun. Eikä "pyörinyt käytävillä" muulloin kuin hakiessaan vauvoille maitoa tai minulle ruokaa/ juomaa. Minusta oli ihanaa kun oli pitämässä meistä huolta kun vaan töiltään ehti.

 

[pia]

lisäisin vielä edelliseen, että mieheni kävi hoitamassa minua ja vauvoja heikon kuntoni takia. Ja olisi käynyt kyllä muutenkin :heart: .

 

[maria]

Itseäni häiritsi esikoisen kohdalla nämä useamman lapsen äidit, jotka todella osasivat ottaa rennosti ja KUORSASIVAT läpi yön. Hoitajan täytyi herätellä, että nyt täytyis syöttää.. Muistan yhdenkin, joka ei olisi halunnut lähteä kotiin, kun halusi vaan levätä.. ja siinä huoneessa ei paljon muut nukkuneetkaan! Tätä herkkäunisena pelkään nytkin.

Uusien isien katseleminen oli mielestäni ihan hellyttävää! Oma mieheni oli siellä ehkä n. 2-3h/pvä (ei mitään perhehuoneita ollutkaan) ja vaikka olin hyvässä kunnossa, saatoin tuolloin käydä esim. suihkussa. Ja oli ihana yhdessä ihailla uutta elämää.

 

[Tulipeikko harmaana]

Meillä oli esikoisen synnyttyä perhehuone ja olen iloinen, että sellainen mahdollisuus on nykyään olemassa. itse olin aika tiukasti sängyssä pari ensimmäistä päivää, olin niin kipeä ja verta menettäneenä en tahtonut pysyä pystyssä alkuun. Isä hoiti vauvaa, vaihtoi vaipat, lohdutti, piti sylissä, kylvetti jne. ja uskon isin olevan kiitollinen noista päivistä, kun hän sai luoda suhteen vauvaan heti alusta asti,opetella vauvan hoitoa ja kokea olevansa tärkeääkin tärkeämpi osa vauvan elämää.

Minua EI häirinnyt OLLENKAAN käytävillä liikkuvat isät, en minä kiinnittänyt heihin oikeastaan mitään huomiota -ja he tuskin sen enempää minuun B) Siis ei esikoisen kohdalla eikä kakkosen synnyttyäkään.

 

[äiti]

Eka lapsen synnyttyä perhehuone on varmasti hyvä, jotta isä voi olla uuden äidin tukena ja ei tarvitse yksin mennä kotiin. Toisen lapsen ja kolmannen lapsen synnyttyä vitsailimme miehen kanssa, et eiköhän oteta perhehuone ja ollaan siellä koko porukka. Itse sanoin, et olen paljon mielummin vauvan kanssa siellä kuin perhehuoneessa koko porukalla.

Kyllähän me ehditään kotonakin olla porukalla ja monesti perhehuoneessa. Tuntui aika naurattavalta koko perhehuone juttu. Menis isä vielä kotiin ja nukkuisi hyvin ennenkuin äiti ja vauva tulee kotiin. Ehtii kyllä kotona hoidella ja tutustua vauvaan takuulla ja valvoa yöitä vauvan kanssa.

 

[mami -75]

Meillä vasta 1 lapsi, mutta isä kyllä oli perhehuoneessa meidän kanssa ja joskus haki ruokatarjottimen sinne kun syötiin omassa huoneessamme. Ei seikkaillut käytävillä muutoin. Vessaan hän joutui kyllä kulkemaan yhden lenkin kun miehille oli täysin oma vessa yläkerrassa ja meillä huone alakerrassa (pieni sairaala).

Itse ainakin arvostin kovasti hänen läsnäoloaan, olin 5 yötä ja hän 3 niistä viidestä, meillä lemmikkejä niin hänen oli pakko välillä mennä kotiin niitä hoitamaan, ja kun olin yksin vauvan kanssa, kaipasin hänen läsnäoloaan koko ajan. Oli siellä muitakin isiä, mutta enpä sanoisi, että hekään haahuilivat käytävillä huvikseen.

:heart: