"isäehdokas"

[merkillistä]

tuli mieleen tosta toisesta ketjusta että kuinka moni oikeesti ottaa lapsiensa isäksi parhaan ehdokkaan?
kun siellä kommentti et jos isä juo joka vkl, on isäehdokkaan valinta mennythuonosti.
minä ainakin teen lapsia rakastamani miehen kanssa ja on silläkin huonot puolensa mutta niiden kanssa kyllä pärjää ja oppii elämään / en tarkoita nyt että joisi joka vkl tai edes joka kuukausi.
millaisten mesten kanssa te sitten elätte?
rakastamienne vai hyvien ehdokkaitten?

 

[joo]

tuli mieleen tosta toisesta ketjusta että kuinka moni oikeesti ottaa lapsiensa isäksi parhaan ehdokkaan?
kun siellä kommentti et jos isä juo joka vkl, on isäehdokkaan valinta mennythuonosti.
minä ainakin teen lapsia rakastamani miehen kanssa ja on silläkin huonot puolensa mutta niiden kanssa kyllä pärjää ja oppii elämään / en tarkoita nyt että joisi joka vkl tai edes joka kuukausi.
millaisten mesten kanssa te sitten elätte?
rakastamienne vai hyvien ehdokkaitten?

Samaa olen ihmetellyt!

 

[outoo]

samma här

 

[Kowalski]

Mä elän miehen kanssa, joka on sekä se rakastamani mies että hyvä ehdokas isäksi.

Ennen häntä oli niitä "hyvä hauskanpitokaveri, muttei todellakaan poikaystävä- saatikka aviomiesainesta"- tyyppejä. Entinen avomies-kihlattuni taas oli todella hyvää ainesta aviomieheksi ja isäksi, mutta pidemmän päälle ei vaan jaksanut kiinnostaa :snotty:

Sen verran järkeä mulla on ollut päässä, että en olisi mennyt naimisiin/alkanut tekemään lapsia miehen kanssa joka juo liikaa ja liian usein, joka on väkivaltainen, tai muuten kelvotonta isä- ja aviomiesainesta. Rakkaus ja hiton hauska seura ei todellakaan riitä, vaan vaadittiin lisäksi sekä rakkaus että aviomies/isäkelpoisuus

 

[pöpi]

Mä elän miehen kanssa, joka on sekä se rakastamani mies että hyvä ehdokas isäksi.

Ennen häntä oli niitä "hyvä hauskanpitokaveri, muttei todellakaan poikaystävä- saatikka aviomiesainesta"- tyyppejä. Entinen avomies-kihlattuni taas oli todella hyvää ainesta aviomieheksi ja isäksi, mutta pidemmän päälle ei vaan jaksanut kiinnostaa :snotty:

Sen verran järkeä mulla on ollut päässä, että en olisi mennyt naimisiin/alkanut tekemään lapsia miehen kanssa joka juo liikaa ja liian usein, joka on väkivaltainen, tai muuten kelvotonta isä- ja aviomiesainesta. Rakkaus ja hiton hauska seura ei todellakaan riitä, vaan vaadittiin lisäksi sekä rakkaus että aviomies/isäkelpoisuus

mites sitten jos on korviaan myöten rakastunut, mutta mies ei ole sieltä parhaimmasta päästä isäehdokkaista?
Toivooko sitä vaan että aika muuttaa ja lapsen syntymä vai miten?
en puhu nyt täysin toivottomista tapauksista

 

[noh]

Eipä tuo silloin kun lapsia tehtiin juonut noin usein
Tuo piirre ilmeni (tai mä näin) vasta myöhemmin. Olisinpa osannut ennustaa tulevaa...

 

[ap]

Eipä tuo silloin kun lapsia tehtiin juonut noin usein
Tuo piirre ilmeni (tai mä näin) vasta myöhemmin. Olisinpa osannut ennustaa tulevaa...

jos rakastit miestä niin olisitko silti tehnyt lapsia hänen kanssaaan?

 

[hoya bella]

Onhan jokaisessa ihmisessä niitä huonoja puolia eikä täydellisiä isiä tai äitejä ole edes olemassa.

Mutta lapsi on sen verran arvokas ja iso juttu ettei niitä jokaisen vastaantulijan kanssa kannata "hankkia".

Kun itse on kokenut huonon isäsuhteen niin ei haluaisi sitä tuskaa omalle lapselle ja kyllä on miehiä lentänyt elämästä pois, kun olen ajatellut, että ei tuostakaan ole hyväksi isäksi vaikka miehestä on pitänytkin.

 

[Kowalski]

mites sitten jos on korviaan myöten rakastunut, mutta mies ei ole sieltä parhaimmasta päästä isäehdokkaista?
Toivooko sitä vaan että aika muuttaa ja lapsen syntymä vai miten?
en puhu nyt täysin toivottomista tapauksista

Moni kaiketi toivoo, mutta turhaan...

Ihmiset toki kasvavat, kypsyvät ja rauhoittuvat vuosien mittaan. Esimerkiksi minä ja mieheni . Mutta perusluonne ei kai muutu. Jos ihminen on julma, itsekäs, välinpitämätön jne, niin tuskin hän parissa vuodessa muuttuu täysin erilaiseksi.

 

[vieras]

mites sitten jos on korviaan myöten rakastunut, mutta mies ei ole sieltä parhaimmasta päästä isäehdokkaista?
Toivooko sitä vaan että aika muuttaa ja lapsen syntymä vai miten?
en puhu nyt täysin toivottomista tapauksista

Moni kaiketi toivoo, mutta turhaan...

Ihmiset toki kasvavat, kypsyvät ja rauhoittuvat vuosien mittaan. Esimerkiksi minä ja mieheni . Mutta perusluonne ei kai muutu. Jos ihminen on julma, itsekäs, välinpitämätön jne, niin tuskin hän parissa vuodessa muuttuu täysin erilaiseksi.

niin sama täällä olimme kans todella villejä nuoria mutta raskaus muutti, ja nyt olemme kummollisia kansalaisia ja onnellisia 3n pojan vanhempia.
miehetsä uskoin ensiksi että hän on hyvä isä, itsestäni en ollut niinkään varma millainen vanhempi olisin.
Mutta ei huolta, olenhan NAINEN,se riittää, äitiys teki tehtävänsä heti esimmäisestä paskaisusta lähtien<3

 

[vieras]

mites sitten jos on korviaan myöten rakastunut, mutta mies ei ole sieltä parhaimmasta päästä isäehdokkaista?
Toivooko sitä vaan että aika muuttaa ja lapsen syntymä vai miten?
en puhu nyt täysin toivottomista tapauksista

Moni kaiketi toivoo, mutta turhaan...

Ihmiset toki kasvavat, kypsyvät ja rauhoittuvat vuosien mittaan. Esimerkiksi minä ja mieheni . Mutta perusluonne ei kai muutu. Jos ihminen on julma, itsekäs, välinpitämätön jne, niin tuskin hän parissa vuodessa muuttuu täysin erilaiseksi.

niin sama täällä olimme kans todella villejä nuoria mutta raskaus muutti, ja nyt olemme kummollisia kansalaisia ja onnellisia 3n pojan vanhempia.
miehetsä uskoin ensiksi että hän on hyvä isä, itsestäni en ollut niinkään varma millainen vanhempi olisin.
Mutta ei huolta, olenhan NAINEN,se riittää, äitiys teki tehtävänsä heti esimmäisestä paskaisusta lähtien<3

siis parkaisusta!!!!!

 

[Myy-80]

Mun rakas on myös hyvä isä. :heart: Ei siis tarvinnu valita noitten kahden vaihtoehdon väliltä.