Isäksi vastoin tahtoaan

Haluaisin jakaa kansanne ystäväni tarinan, joka saa minut surulliseksi joka päivä. Hänestä on tulossa pian isä ja lapsi on naisen, jonka kanssa hän ei olisi halunnut lasta. Ystäväni on hyvin nuori, vasta 21-v ja tämä nainen häntä selvästi vanhempi. Heti raskaudesta kuultuaan ystäväni oli pyytänyt naiselta aborttia. Nainen halusi pitää lapsen ja alkoi saman tien puhua onnellisesta perheestä, vaikka ystäväni on niin masentunut asiasta, että hautoo itsemurhaa. Ystävälläni on vaielä opiskelut täysin kesken, mutta kun tulee valmistumaan todella hyväpalkkaiseen ammattiin. Naisella ei ole vakityötä iästään huolimatta. Nainen on aina käyttäytynyt hyvin mustasukkaisesti ja omistavasti. Minulla on myös suuri epäilys, että nainen on saattanut hankkiutua tahalleen raskaaksi. Nainen ei nää ystäväni masentuneisuutta ja huolestuttavaa alkoholinkäyttöä. Tämä ei yllätä minua, koska he eivät olleet olleet yhdessä kuin kuukausia ennen kuin nainen tuli raskaaksi. Ystäväni on nyt muuttamassa naisen kanssa yhteen, vaikka hän on rakastunut toiseen (ei halua myöntää asiaa.) Hän haluaa olla naisen tempusta huolimatta lapselle hyvä isä ja uskoo yhteenmuuton olevan järkevin tapa hoitaa asia. Ystävänä on kauheaa nähdä kuinka hän aikoo jäädä suhteeseen, missä on niin onneton. Ympäristön paineet ovat valtavat ja monet varmasti tuomitsisivatkin ystäväni, jos hän nyt jättäisi naisen. Hänen täytyy jatkuvasti esittää, että lapsi on toivottu ja että hän on rakastunut tulevaan lapsensa äitiin. Hän myös pelkää, että nainen ei antaisi nähdä lasta, jos jättäisi tämän. Pelkään miten hän jaksaa, kun lapsi tulee ja hän joutuu vielä elämään tässä valheessa. Hän ei ole koskaa pystynyt puhumaan naiselle edes itsemurha aikeistaan. Mitä olette mieltä tästä tilanteesta? Mitä neuvoja voisin antaa?

 

Ei minusta kannata jäädä suhteeseen vain lapsen takia. Tällöin ystäväsi maksaa elatusmaksua lapsesta (isyys kannattaa selvittää dna-testeillä ensin) ja elatusmaksun myötä isällä on oikeus nähdä lastaan. Jos nainen ei tähän suostu, oikeus määrää asian.

Onhan naisella tietenkin oikeus pitää lapsi ja olla siitä onnellinen. Tuskinpa tuo liitto kestää jos siihen on menty väkisin. En oikein ymmärrä tuota "filmaamista" että kaikki on ok. Nykyisin ei ole mikään ihme että raskaana oleva nainen ja mies voi erota.

 

Lapsi ei kasva onnelliseksi perheessä, jossa vanhempien välit eivät ole kunnossa. Eri asia on, jos suhde ihan omalla painollaan lähtee kehittymään suuntaan, jossa vanhemmat tahtovat asua yhdessä. Lapsen takia "uhrautuminen" ei tee hyvää yhdellekään osapuolelle.

 

Lastahan tässä käy sääliksi, aikuiset pärjää aina. Se, mitä tämän miehen ja naisen välillä on tapahtunut, on heidän välisensä asia, eikä sitä kannata hirveästi arvailla.Älkää lähtekö sille linjalle, että nainen paha, mies hyvä, jos et satavarmasti tiedä, että mies on luullut ehkäisyn olevan kunnossa, suhteen laadun molemmille selvä ja tullut järjestelmällisesti petetyksi. Vihassaan ja surussaan sitä tuoreet tulevat isät voivat antaa ymmärtää kaikenlaista, joka sitten ei ihan pitänytkään paikkaansa. Hyvä ystävä ei lähde mukaan siihen, koska ajan kanssa, jo raskauden edetessä ja lapsen syntyessä, isän näkökulma voi olla toinen.

Sinuna, ystävänä, auttaisin ystävääsi näkemään asian rakentavat puolet, ja hakemaan apua masennukseen ja alkoholinkäytöön, nimenomaan lapsen vuoksi. Keskity siihen, mitä konkreettista hän nyt voi tehdä valmistautuakseen tulevaan ja voimaan paremmin. Tämän parempaa hetkeä tuskin siihen tuleekaan, jos ystäväsi haluaa olla hyvä isä lapselleen. Hänellähän olisi muuten, ilman lastakin, elämä yhtä alamäkeä, ei nimittäin työpaikoissa nykyään kyllä kauaa katsota ihmistä, joka ei ole työkuntoinen.

Eli siis nyt keskustelun paikka. Hae valmiiksi puhelinnumerot, mistä hän saa itselleen apua. Opiskelijana hänellä on omat väylänsä päästä mielenterveyspalvelujen piiriin. Jos ihminen haluaa lopettaa oman elämänsä, mieluummin kuin olla täällä vastaanottamassa uutta ja viatonta elämää, jota opastaa ja suojella, hän ei ole enää terve, eikä pääse tästä omin avuin eteenpäin. Ehkä tämä tilanne voi olla hänelle monella tavalla myös hyvien asioiden alku?

 

Jos nainen ei ole ottanu huomioon miehen toivetta abortista, eikö silloin naisen kuuluisi ottaa huomioon mahdollisuus, ettei mies halua isäksi? Nainen ei ole ajatellut lasta eikä kaveriasi, vaan omia toiveitaan.

 

Peesaan Millaa*. Vaikka olen siis sitä mieltä, ettei yhteen muuttaminen ja väkisin yrittäminen ole kenenkään edun mukaista, on lapsen, sekä lapsen vanhempien kannalta tärkeää, että ystäväsi saa nyt apua ja tukea isäksi kasvamiseen: onahn hän kirjoittamasi mukaan halukas olemaan hyvä isä. Tähän hän ei nyt pysty ellei saa apua.

On myös hyvä tiedostaa, että lapsen saaminen on aina iso kriisi kaikissa tilanteissa, oli lapsi miten toivottu tahansa. Onhan se valtava elämänmuutos, iso vastuu uudesta elämästä. Hyvässäkin parisuhteessa voi raskaus olla ison kriisin paikka, joka ravistelee koko suhdetta.

 

Ystäväsi tilanne on todella hankala. Mutta vieläkin hankalammaksi sen tekee hänen teeskentelynsä että kaikki on hyvin. Hänellä on oikeus isyyteen ja lapsella on myös oikeus isään, joten mielestäni hänen kannattaisi tähän asiaan enemmänkin suunnata ajatuksiaan. Jos nainen on vähänkään järjissään, hän laittaa lapsen etusijalle. Jos ei niin huonompi homma. Lasta saatetaan käyttää lyömäaseena siitä lähtien kun lapsi syntyy ja se vaurioittaa kaikista eniten lapsen psyykkistä kehittymistä normaaliin suuntaan.

Ystäväsi kuitenkaan ei kannata liikaa masentua asiassa jossa hän ei enää pysty mitään tekemään. Kuten joku neuvoi, isyystesteihin että varmistuu hänen olevan lapsen biologinen isä ja sen jälkeen vastuun ottaminen jälkeläisestään. Ja voit vaikka muistuttaa hänelle että lapsesta tulee olemaan hänelle vielä paljon iloa tulevaisuudessa. Kuten iskänä olemisestakin.

Olen ollut vierestä seuraamassa vastaavan tilanteen oman veljeni kohdalla. Veli oli pahassa kriisissä eikä nähnyt ulospääsyä tilanteessa johon oli joutunut. Ikää oli vasta 20 v. Opiskelut pahasti kesken, rahaa ei omiinkaan tarpeisiin ja suhde lapsen äitiin oli käytännössä ohitse. Mutta veljeni haki tukea ja apua tunnemyllerrykseensä ja isyyden haasteisiin, perheemme tuki häntä ja ystävät myöskin. Kuinka ollakaan, kaikki vaan sujui yllättävän jouhevasti kun lapsi oli syntynyt. Suhde lapsen äitiin korjaantui ystävätasolle, talousasioihin tuli apua yhteiskunnalta ja velikin löysi hyvän työpaikan jossa jaksoi käydä opiskelun ohessa ja kaikesta saatiin sopuisat ratkaisut molemmin puolin. Ja lapsi oli aivan ihana! Hän täytti molempien vanhempien sydämet suurella rakkaudella, ja on antanut jo 3 vuotta iloa sekä vanhemmille että muille sukulaisille. Todellinen siunaus monille tuo pieni ihminen! Kuka olisi ikinä uskonut että kaikki kääntyy lopulta näin hyvin.

Toivottavasti jaksat rohkaista ystävääsi ja kannustaa näkemään asioita laveammin ja positiivisemmin, vaikka tässä tilanteessa kaikki näyttäisikin kovin synkältä.

 

Omaa tyhmyyttäänhän ystäväsi on tässä tilanteessa. Turha syytellä naista, jos kerran itse ei ole käyttänyt kondomia. Vielä tyhmempää on muuttaa naisen kanssa yhteen, jos kerran ei hänestä välitä. Isyydestä voi kantaa vastuun muutenkin. Oikeus kyllä määrää myös isälle tapaamisoikeuden. Kannattaisi pyytää isyystesti sitten kun lapsi on syntynyt. Puhu nyt ystävällesi järkeä. Mitenkäs se itsemurha ratkaisisi vastuun isyydestä. Eikös kaverisi halunnut olla kuitenkin hyvä isä.

 

Tuntuu että olet niin kiinni omassa näkökannassasi, ettet välttämättä pysty näkemään tilanneta obektiivisesti.

Mikään eikä kukaan ei pakota miestä muuttamaan yhteen naisen kanssa. Moni mies luikkisi tiehensä tuossa tilantseessa. He ovat kuiten intohimoissaan a
rakastelleet ja edelleen ovat tekemisissä. Nyt mies haluaa olla naisen kanssa. Ehkä tämä isäksi tulo on hyväksi hänelle. Ehkä ei. Mutta näin nyt tapahtuu. Se, miten sinä puhut vähättelevästi tästä naisesta, ettei tällä ole kunnon työtä tai koulutusta, kertoo enemmän sinusta kuin tästä naisesta.

Ehkä sinun pitäisi hankkia uusia ystäviä.

 

Oho. Onpas armottomia kommentteja. Elämä vaan ei aina mene juuri niin kuin on kuvitellut ja käsikirjoituskin voi moneen kertaan muuttua. Kuka on kelvollinen "heittämään ensimmäisen kiven"? Ehkä Mr. tai Mrs. Täydellisyys joka ei juuri koskaan erehdy eikä varsinkaan nuorena tee minkäänlaista virhettä elämässään?

Minusta on tärkeää että tällaisen kokemuksen läpikäyvää nuorta ihmistä TUETAAN. Tottakai tukeminen tarkoittaa myös sitä että ihmistä autetaan ymmärtämään vastuu ja kantamaan se myöskin. Tässä on isoista asioista kyse, eikä monikaan vastaavassa tilanteessa oleva selviä ilman ulkopuolisten tukea.

 

Valitettavasti löytyy aina näitä jotka eivät mieti missä "melaa" uittavat. Aina kun on kanssakäymisissä niin saattaa käydä "vahinko"

 

Todella armotonta kommentointia todellakin. Monetko teistä itse on ollut yhtä vaikeassa tilanteessa noin nuorena? Ja kaverihan haluaa kantaa lapsesta vastuun masentuneisuudeestaan huolimatta. Jo se on ihailtavaa, kun moni lähtisi vain lätkimään.

 

Valitettavasti löytyy aina näitä jotka eivät mieti missä "melaa" uittavat. Aina kun on kanssakäymisissä niin saattaa käydä "vahinko"

Kas kummaa kun löytyy ihan yhtä monta vastapuolta jotka sen melan "vahingossa" haluavat hoidella.

 

Aika typerää mieheltä pyytää aborttia. Jos haluais olla aivan varma ettei ketään raskaaks tee niin sit ei myöskään harrasta seksiä. Tai olis käyttäyt kondomia jos aivan pakko on "sitä" uittaa. Ei tainnut olla kovin pitkäaikainen suhde kaikesta päätellen ja silti oli ilman kortsua. Itseään saa syyttää.

 

Valitettavasti löytyy aina näitä jotka eivät mieti missä "melaa" uittavat. Aina kun on kanssakäymisissä niin saattaa käydä "vahinko"

Kas kummaa kun löytyy ihan yhtä monta vastapuolta jotka sen melan "vahingossa" haluavat hoidella.

Kyllä se valitettavasti on niin, että ainoa varma keino ehkäistä ei-toivottu raskaus on pidättäytyminen seksistä.

Ellei mies käytä kondomia, hän e ikoskaan voi olla 100% varma siitä, että naisella on ehkäisy kunnossa - ja toisaalta kondomikin voi pettää ja naisenkin pitää luottaa siihen, että partneri osaa käsitellä kondomia oikein (ei esim. riko kynsillä).

Seksiin liittyy siis aina vastuu.

 

Niin ei varmaan kannata sekstata, ennenkuin on varma, että jaksaa masennukseltaan kantaa seuraukset.

 

Valitettavasti löytyy aina näitä jotka eivät mieti missä "melaa" uittavat. Aina kun on kanssakäymisissä niin saattaa käydä "vahinko"

Kas kummaa kun löytyy ihan yhtä monta vastapuolta jotka sen melan "vahingossa" haluavat hoidella.

Kyllä se valitettavasti on niin, että ainoa varma keino ehkäistä ei-toivottu raskaus on pidättäytyminen seksistä.

Ellei mies käytä kondomia, hän e ikoskaan voi olla 100% varma siitä, että naisella on ehkäisy kunnossa - ja toisaalta kondomikin voi pettää ja naisenkin pitää luottaa siihen, että partneri osaa käsitellä kondomia oikein (ei esim. riko kynsillä).


Moni nuori nainen valehtelee miehelle käyttävänsä ehkäisyä eikä sitten käytäkään ja sänkyyn pitää päästä. Lukemattomia tapauksia tiedän lähipiiristäni joissa nimenomaan nainen ei käytä ehkäisyä eikä välitä käyttääkö mieskään. Humalalla on selkeästi osuutta asiassa, mutta ei sekään selitä vastuuttomuudetta. On vaan jotenkin sellaista hälläväliä meininkiä nuorten ihmisten seksikäyttäytymisessä, tästä ovat monet lääkärit ja väestöliitto huolissaan.

Aborttien määrä kertoo karua kieltä tästä todellisuudesta. Eipä ole valistus mennyt ainakaan Suomen nuorille ihmisille perille!

Mutta syyttelemällä ei asiat parane. Sekä nuoret naiset että miehet ovat yhtä lailla syypäitä tähän holtittomuuteen.
Seksiin liittyy siis aina vastuu.

 

Valitettavasti löytyy aina näitä jotka eivät mieti missä "melaa" uittavat. Aina kun on kanssakäymisissä niin saattaa käydä "vahinko"

Kas kummaa kun löytyy ihan yhtä monta vastapuolta jotka sen melan "vahingossa" haluavat hoidella.

Kyllä se valitettavasti on niin, että ainoa varma keino ehkäistä ei-toivottu raskaus on pidättäytyminen seksistä.

Ellei mies käytä kondomia, hän e ikoskaan voi olla 100% varma siitä, että naisella on ehkäisy kunnossa - ja toisaalta kondomikin voi pettää ja naisenkin pitää luottaa siihen, että partneri osaa käsitellä kondomia oikein (ei esim. riko kynsillä).


Moni nuori nainen valehtelee miehelle käyttävänsä ehkäisyä eikä sitten käytäkään ja sänkyyn pitää päästä. Lukemattomia tapauksia tiedän lähipiiristäni joissa nimenomaan nainen ei käytä ehkäisyä eikä välitä käyttääkö mieskään. Humalalla on selkeästi osuutta asiassa, mutta ei sekään selitä vastuuttomuutta. On vaan jotenkin sellaista hälläväliä meininkiä nuorten ihmisten seksikäyttäytymisessä, tästä ovat monet lääkärit ja väestöliitto huolissaan.

Aborttien määrä kertoo karua kieltä tästä todellisuudesta. Eipä ole valistus mennyt ainakaan Suomen nuorille ihmisille perille!

Mutta syyttelemällä ei asiat parane. Sekä nuoret naiset että miehet ovat yhtä lailla syypäitä tähän holtittomuuteen.
Seksiin liittyy siis aina vastuu.

 

Tiedan taysin vastaavan tapauksen, kaikki muut yksityiskohdat tasmaavat paitsi mies oli 24-vuotias eika itsemurha-altis. Tasta on nyt 10 vuotta aikaa. Pari asui yhdessa viime vuoteen asti, eivat todellakaan onnellisina, ja vihdoin viimein mies sai velvollisuudentunteeltaan erottua riitaisasta suhteesta. tytar asuu nyt puoliksi kummankin vanhemman luona ja tilanne on rauhoitumaan pain - kaikki toivovat etta miehella olisi ollut selkarankaa myontaa tosiasiat alusta alkaen. Vastuunottaminen on tietenkin sita selkarankaa, mutta jarki pitaa olla kadessa ja omat tunteet otettava huomioon kun miettii mika on lapselle ja kaikille osapuolille parasta.

Tamakin mies pyysi alussa aborttia, mutta tyttaresta tulikin oikea "isan tytto" ja mika mahtava isa tytolleen tuli miehesta....

 

Olen itse parhaillaan hiukan samankaltaisessa tilanteessa. Minä tosin olen se raskaaksi tullut nainen. Tulin raskaaksi molemminpuolisen huolimattomuuden seurauksena. Omaani puollustan sillä, etten ajatellut mahdollisen raskauden olevan "maailman loppu", toinen osapuoli ilmeisesti kuvitteli hallitsevansa tilanteen jotenkin.

Olemme tapailleet toisiamme parin vuoden ajan, mutta asumme eri paikkakunnilla, emmekä ole missään vaiheessa seurustelleet tiiviisti. Olen 27-vuotias, opintoni ovat loppusuoralla ja ajattelin, että voisin tulla toimeen yksinhuoltajana.

Mies (30-vuotias) on nyt kuitenkin sitä mieltä, että lapsi olisi hänen maailmansa loppu. Hän sanoo, ettei ole valmis isäksi ja että hänellä on yhtäläinen oikeus päättää lapsesta kuin minullakin. Hän pyytää minua tekemään abortin hänen vuokseen, ja välillä ajattelen siihen suostuvanikin, mutta tähän mennessä olen aina pyörtänyt päätökseni sen vuoksi, että se vain tuntuu väärältä.

Tunnen olevani vastuussa hänen elämänsä tuhoamisesta, mutta en tiedä voisinko elää itseni kanssa, jos keskeyttäisin raskauden, jota jollakin tasolla olen toivonutkin. Kyseessä ei ole se, että vaatisin häneltä rahaa, elatusta tai mitään sellaista. Hän ei vain voi kuvitella elävänsä tilanteessa, jossa hänellä lapsi, josta hän ei kanna vastuuta.

 

Minä oon raskaana miehelle jonka kanssa on ennestään yksi lapsi, mutta hän ei halua tätä toista. Ollaan oltu välillä erossa ja nyt eroamme lopullisesti, ei tulevan lapsen takia, vaan koska meitä ei vain ole luotu toisillemme.

Lupasin että jos mies ei halua, niin hänen ei tarvitse tunnustaa isyyttä. Se on parempi kaikille. Sillä meillä takana hyvin hankala suhde ja miehellä on taustalla persoonallisuushäiriötä yms.

Äh enempää en jaksa kertoakaan, mutta mielestäni on naisen asia mitä keholleen tekee eikä aborttiin voi painostaa. Meilläkin mies oli tekohetkellä täysin tietoinen, että mulla ei ole ehkäisyä, pyysin seuraavana päivänä (sunnuntai) että hakis yliopiston apteekista jälkiehkäisyn, mutta ei kai uskonut että kerrasta ois napannut, joten en koe olevani yksin vastuussa tapahtuneesta, saati että oisin velvoitettu tekemään abortin.

 

Isobel: ei lapsi ole kenenkään elämän loppu, hyvänen aika. Ei varsinkaan kolmikymppisen miehen! Jos siihen ikään mennessä ei ole oppinut elämään täysillä ja toteuttanut haaveitaan, niin ei niin tule tekemään ikinä. Miehesi on nyt vaan kriisissä ja järkyttynyt ja hakee paniikkiratkaisua. Jos hänellä ei ole vielä lapsia, hän tuskin tajuaa edes hitusta siitä, mitä tuleman pitää, ja kuvittelee sitäkin enemmän.

Kaikki miehet on jokseenkin poissa tolaltaan raskauden alussa. Isäksi kasvaminen on pitkä ja työläs prosessi, joskus hyvinkin kivulias. Mut silti, kun sen vastuun ottaa kantaakseen, se antaa enemmän kuin mikään muu tässä elämässä. Mies saa kerrankin olla supersankari, kerrankin suojella uutta elämää ja olla ihailtu oman lapsensa silmissä. Vaikka elämä muuttuu, ei se huonone silti.

Älä ihmeessä tee aborttia, jos et ole täydellisen varma, että sitä haluat. Vuoden päästä tästä päivästä, jos jatkat raskautta, olet jo äiti, toipunut synnytyksestä ja saanut arjen rullaamaan. Saat herätä pienen ihmisen aurinkoiseen hymyyn joka aamu, ja saat tuntea rakkautta, jollaista et tiennyt olevan olemassa. Pärjäät varmasti, sillä et ole lapsesi kanssa yksin - tukiverkkoja ja vertaistukea on tarjolla, jos vain otat ne vastaan.

 

Isobel - älä tee aborttia jos et itse sitä oikeasti halua. Siitä voi tulla suuri trauma jonka kanssa joudut elämään lopun elämääsi. Kuka tietää tuletko enää edes raskaaksi.

Mies kyllä selviää. Tietenkin hän osallistuu elatukseen, vaikka sitten oikeuden määräyksellä. Elatustuki ei ole suuren suuri jos tulot ovat alhaiset. Sitä paitsi, kuka tietää jos hänestä vaikka kasvaa ISÄ. Komppaan edellistä joka sanoi että miehet usein joutuu juuri kasvamaan tähän isyyteen. Ja jos nyt käy niin että et hänestä enää kuule niin eipä ollut kummoinen mies. Sinulla sen sijaan on ihana lapsi jonka kanssa Suomessa pärjää kyllä ihan hyvin yksinhuoltajanakin.

Onnea matkaan!

 

Miten voi isyyden tunnustamisen poisjättö olla kaikille paras ratkaisu?

 

Minusta tuli yllättäin mummo kun tyttäreni tuli raskaaksi lyhyen suhteen aikana. Mies ei halunnut tätä lasta ja painosti tekemään abortin. Ja moni muukin painosti. Mutta tyttäreni oli tiukkana, hän halusi viedä raskauden päätökseen, oli lapsen isästä vastuunkantajaksi tai ei. Tuin tytärtäni mieheni kanssa ja kaikkien kriisivaiheiden jälkeen raskaus eteni normaalisti ja vauva syntyi terveenä.

En osaa sanoin kuvata minkälaisen ilon tämä pieni poika on tuonut elämäämme! Voi kunpa voisinkin edes hieman valottaa asiaa, mutta en voi muuten kuin mummon sydämeltä sanoa että valtavaa on ollut kokea ensimmäisen lapsenlapsen syntymä ja monien vaikeiden kuukausien jälkeen nähdä kuinka asiat vaan asettuvat vähitellen kohdalleen. Isäkin vähitellen kasvoi asiassa käytyään lävitse monenlaiset tunteet. Hän on kantanut asiassa vastuuta ja ihastunut myöskin omaan poikaansa. Parisuhde ei enää toiminut, mutta se ei estänyt näitä nuoria aikuisia olemaan vastuullisia vanhempia.

Nyt tuntuu kaikki olevan todella hyvin. Poika kasvaa ja ottaa ensimmäisiä askeleitaan. Tyttäreni on asian kansa täysin sovussa ja aikoo jatkaa opiskelujaan kunhan poika hieman tuosta kasvaa. Me mummot ollaan innokkaita hoitajia tarvittaessa, ja pojan isäkin on aikuistunut tavalla jota moni ei olisi uskonut.

Minä iäkkäämpänä ja mummona neuvoisin, että jos hiemankin tuntuu siltä että voisi olla edellytyksiä hoitaa ja huolehtia pienokaisestaan ei abortti ole silloin se oikea ratkaisu.Jonkinlainen kiintymys ja rakkaus syttyy usein siihen syntymättömäänkin lapseen jo eikä siitä pääse helposti eroon, ei silloinkaan kun päätös keskeyttää on tehty. Kun lapsi on syntynyt, tämä rakkaus vaan vahvistuu. Eikä sitä pienet eikä suuretkaan vastoinkäymiset sammuta! Se vaan on luonnon laki ja näin on hyvä.