Isäksi vastoin tahtoaan

olin tapaillut nykyistä miesystävääni vajaan kuukauden, kunnes meille sattui "vahinko".

Itselläni oli PCO eli monirakkulaiset munasarjat.
Ei pitänyt tulla helposti raskaaksi. Ex kanssa ilman ehkäisyä 5 v.
Kunnes napsahti uuden kanssa.

Koskaanhan ei voi olla 100% varma minkäänlaisesta ehkäisystä, mutta katson että tasan puolet vastuusta kuuluu myös miehelle. Todellakin!
Ei se ole naisen vastuu yksin. Täysin vastuutonta ajatella niin. Koska naisella on aina loppukädessä valta päättää ollako raskaana vai eikö.

Minä halusin lapsen, joten päätin heti pitää kohdussa kasvavan poikani.
Isällä on kaksi lasta entuudestaan ja asuu nuorimmaisensa kanssa.

Ei hän nyt taivaisiin hyppinyt uutisesta, mutta ei ehdottanut aborttiakaan. Vastuullista.

Hän on nyt ollut mukanani kokok ajan. Tapailemme säännöllisesti. Vaikka alkuun pelkäsin monen kuukauden ajan, että koska hän lähtee. Seki olisi ollut täysin mahdollista.

Raskaus ja lapsi on ns. enemmänkin minun projekti. En ole tyrkyttänyt puheenaiheita vauvasta. En pakottanut ultraan tms. Olen aina kertonut, kun olen menossa, että jos haluaa saa tulla mukaan.
Ei ole halunnut.
Olen sitten näyttänyt ultrakuvat ja kertonut sukupuolen.

En ole painostanut häntä millään lailla. Viikonloppuisin hän painaa pään vatsalle vähän ns. lepuuttaakseen.
Ei sano mitään, tunnen kun poika potkii ja kysyn tunnetko potkut ja sanoo että tuntee.

Tunnen vaan mielihyvää. Hän kuitenkin kuuntelee poikaansa masussa.

Nyt sitten monen kuukaisen yhdessä olon jälkeen tapaan ensimmäistä kertaa hänen poikansa. Menemme ystävieni luokse viikonlopuksi. Eli edisysaskel.

Jatkossa:
Minulla oli vuosi sitten ex kanssa niin vaikea ero, että en edes haaveile kotileikkien aloittamista lapsen isän kanssa.
Hän on samoilla linjoilla, tosin never say never.

Olen hyvässä ammatissa ja pärjään lapseni kanssa. Tukiverkko on laaja ja mummeja löytyy.

Kaikenkaikkiaan, sanoisin että jos nainen tulee raskaaksi ja monesti nykypäivänä omasta tahdostaan ja etenkin jos ei ole sopivaa miestä rinnalleen löytänyt niin mitä pahaa siinä on haluta lasta ja saada lapsi.

Jokainen lapsi on kuitenkin lahja ja jokaisella pienellä sielulla oma aikansa ja paikkansa syntyä tähän maailmaan.

Itse olen kasvanut äitini kanssa kahden. Olen opiskellut, hankkinut hyvän ammatin ja olen erittäin täys'päinen. Eli se onko perhe ydinperhe vai ei, ei ole merkitystä. Olen huomannut, että jotkut ystäväni jotka ovat kasvaneet ydinperheessä eroavat itse aikuisina useammin kuin ns. yh-perheessä kasvaneet. Mutta se on taas asia erikseen. Mutta ketään ei pidä tuomita tekeekö lapsen yksin ja kantaa vastuunsa.

Usein yh kantaa paremmin vastuun kuin se, jolla on mies/vaimo.


Biologiantunnillahan sitä on oppinut jo, että ilman naisia ei meidän evoluutio jatkaisi matkaansa jne jne.

 

olin tapaillut nykyistä miesystävääni vajaan kuukauden, kunnes meille sattui "vahinko".

Itselläni oli PCO eli monirakkulaiset munasarjat.
Ei pitänyt tulla helposti raskaaksi. Ex kanssa ilman ehkäisyä 5 v.
Kunnes napsahti uuden kanssa.

Koskaanhan ei voi olla 100% varma minkäänlaisesta ehkäisystä, mutta katson että tasan puolet vastuusta kuuluu myös miehelle. Todellakin!
Ei se ole naisen vastuu yksin. Täysin vastuutonta ajatella niin. Koska naisella on aina loppukädessä valta päättää ollako raskaana vai eikö.

Minä halusin lapsen, joten päätin heti pitää kohdussa kasvavan poikani.
Isällä on kaksi lasta entuudestaan ja asuu nuorimmaisensa kanssa.

Ei hän nyt taivaisiin hyppinyt uutisesta, mutta ei ehdottanut aborttiakaan. Vastuullista.

Hän on nyt ollut mukanani kokok ajan. Tapailemme säännöllisesti. Vaikka alkuun pelkäsin monen kuukauden ajan, että koska hän lähtee. Seki olisi ollut täysin mahdollista.

Raskaus ja lapsi on ns. enemmänkin minun projekti. En ole tyrkyttänyt puheenaiheita vauvasta. En pakottanut ultraan tms. Olen aina kertonut, kun olen menossa, että jos haluaa saa tulla mukaan.
Ei ole halunnut.
Olen sitten näyttänyt ultrakuvat ja kertonut sukupuolen.

En ole painostanut häntä millään lailla. Viikonloppuisin hän painaa pään vatsalle vähän ns. lepuuttaakseen.
Ei sano mitään, tunnen kun poika potkii ja kysyn tunnetko potkut ja sanoo että tuntee.

Tunnen vaan mielihyvää. Hän kuitenkin kuuntelee poikaansa masussa.

Nyt sitten monen kuukaisen yhdessä olon jälkeen tapaan ensimmäistä kertaa hänen poikansa. Menemme ystävieni luokse viikonlopuksi. Eli edisysaskel.

Jatkossa:
Minulla oli vuosi sitten ex kanssa niin vaikea ero, että en edes haaveile kotileikkien aloittamista lapsen isän kanssa.
Hän on samoilla linjoilla, tosin never say never.

Olen hyvässä ammatissa ja pärjään lapseni kanssa. Tukiverkko on laaja ja mummeja löytyy.

Kaikenkaikkiaan, sanoisin että jos nainen tulee raskaaksi ja monesti nykypäivänä omasta tahdostaan ja etenkin jos ei ole sopivaa miestä rinnalleen löytänyt niin mitä pahaa siinä on haluta lasta ja saada lapsi.

Jokainen lapsi on kuitenkin lahja ja jokaisella pienellä sielulla oma aikansa ja paikkansa syntyä tähän maailmaan.

Itse olen kasvanut äitini kanssa kahden. Olen opiskellut, hankkinut hyvän ammatin ja olen erittäin täys'päinen. Eli se onko perhe ydinperhe vai ei, ei ole merkitystä. Olen huomannut, että jotkut ystäväni jotka ovat kasvaneet ydinperheessä eroavat itse aikuisina useammin kuin ns. yh-perheessä kasvaneet. Mutta se on taas asia erikseen. Mutta ketään ei pidä tuomita tekeekö lapsen yksin ja kantaa vastuunsa.

Usein yh kantaa paremmin vastuun kuin se, jolla on mies/vaimo.


Biologiantunnillahan sitä on oppinut jo, että ilman naisia ei meidän evoluutio jatkaisi matkaansa jne jne.

Oletan että raskaus oli sinun puoleltasi toivottu, sillä tokihan me kaikki aikuiset ihmiset tiedämme, että seksistä voi tulla raskaaksi, vaikka lääkäri olisi sanonut, ettei raskautuminen ns. normaalisti onnistu.

Ihmettelen vain sitä, kuinka luokittelet vastuun. Mielestäsi vastuun kantamista on se, ettei mies pyydä aborttia. Se on tottakai todella positiivista, mutta mielestäni se, kuinka mies kantaa varsinaisen vastuun lapsestaan jää tekstistäsi päätellen nähtäväksi vasta tulevaisuudessa.

Olet myös sitä mieltä, että yksin lapsen tekeviä ei pidä tuomita. Olet oikeassa. Mutta seuraavassa lauseessa tuomitset itse ne, joiden perheeseen kuuluvat molemmat vanhemmat.

 

Biologiantunnillahan sitä on oppinut jo, että ilman naisia ei meidän evoluutio jatkaisi matkaansa jne jne.

Olet myös sitä mieltä, että yksin lapsen tekeviä ei pidä tuomita. Olet oikeassa. Mutta seuraavassa lauseessa tuomitset itse ne, joiden perheeseen kuuluvat molemmat vanhemmat.

Minulla on omakohtaiset kokemukset asiasta. Niinhän yksin lapsen tekevätkin tuomitaan.
Siinä minun syyni pitää meidän "yksin lapsen"-saavien puolta.
Asiastahan paljon kirjoitetaan, ns. pidetään ydinperheen puolta enimmäkseen. Toiseksi
minulle on tästä tultu myös sanomaan. En todellakaan ole välttynyt ilkeiltä huomautuksilta.
En todellakaan jää tuppisuuna, nöyränä ja yksin sivusta katsojaksi, pyytelään anteeksi!

 

Miten voi isyyden tunnustamisen poisjättö olla kaikille paras ratkaisu?

Kuten sanottu miehelläni on sen suuruisia ongelmia, jotta on parempi että jättää meidät rauhaan, mitä se tuskin tekee, mutta ei ainakaan tarvitse kiristää minua toisen lapsen kustannuksella. En jaksa sen suurempia kertoa, mutta voin sanoa tässä senkin, että mieheni tempauksista on saatu lukea viime aikoina lehdistäkin.

 

Aika typerää mieheltä pyytää aborttia. Jos haluais olla aivan varma ettei ketään raskaaks tee niin sit ei myöskään harrasta seksiä. Tai olis käyttäyt kondomia jos aivan pakko on "sitä" uittaa. Ei tainnut olla kovin pitkäaikainen suhde kaikesta päätellen ja silti oli ilman kortsua. Itseään saa syyttää.

Näköjään puolet on näitä idiootteja kokemuksella puhujia koska tää kaveri pyytää apua täältä ja te vatipäät rupeette syyttelemää sun muuta.. Onha se hienoa et saa lapsen mikä on tarkotettu nii jumalauta pitäkää naamat kiinni ja antakaa kokeneiden puhua ja auttaa. Ootte iha yhtä surkeita ihmisiä ku kaikki muutki tässä maassa ja oli vahinko tai ei nii se ei liity tähä asiaa mitenkää

 

Miehelleni kävi suurinpiirtein samalla tavalla 23 vuotiaana silloisen, itseään vanhemman naisystävänsä kanssa, joka tiesi, ettei mieheni halunnut lapsia niin nuorena. Pillerit jätettiin pois mieheni tietämättä ja nainen tuli raskaaksi, kun suhde oli jo muistakin syistä kuivumassa kokoon. Mieheni tunnollisena ihmisenä yritti asua hänen kanssaan yhdessä raskausaikana, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään ja hän jätti naisen. Hän on maksanut elatusavut, mutta ei ole koskaan ollut yhteydessä tyttäreensä, joka asuu toisessa maassa. Minä ja mieheni olemme nyt olleet onnellisesti yhdessä yli kolmekymmentä vuotta ja meillä on kaksi upeaa, täysi-ikäistä poikaa.

 

minuakin ihmetyttää se miten paljon mieluummin miehet panevat paljaalla kuin itse huolehtivat ehkäisystä. Jokainen vastaa itse ehkäisystä, jos ei halua lapsia, ei pane paljaalla edes vakisuhteessa.

Kokeneelta kysyn tämän verran:
Mitä pahaa miehesi tytär on isälleen tehnyt, kun miehesi rankaisee lastaan noin julmalla tavalla?
Onko sen miehesi tyttären vika, että hän on syntynyt?
Jos minä olisin aviossa miehesi kanssa, häpeäisin silmät päästäni.