Hae Anna.fi-sivustolta

isän oikeudet, lapsi voi huonosti äidin luona

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä mies ja isä, 26.10.2008.

  1. mies ja isä Vierailija

    Mitäs tässä voi oikein tehdä? Lapsi (poikani 9v) asuu äitinsä luona. On asunut jo kauan, ja erostammekin on kauan. (7 vuotta) lapsi voi huonosti, ja oireilee väkivaltaisuudella. Koulu on huomannut poissaolevuutta (poika hieman masentunut) Vanhempani (mummola) on huomannut myös ongelmat. Nykyinen avovaimonikin tunnistaa vaikeudet.

    Poika on halunnut jo vuosia muuttaa luokseni. Mutta äiti ei päästä. Vetoaa milloin mihinkin valheelliseen asiaan. On ollut taistelua tapaamisista, koska äiti ei oikein "muista" jotta pojalla on isäkin.
    Lastenvalvoja vaan pyörittelee silmiään, ja toteaa: eiköhän ole parempi, että poika asuu äidin luona.

    Perheneuvolaan olen ollut yhteydessä. Tuntuu, kuin seinille puhuisi. Viime kerralla taas kerroin kaikenlaiset asiat, ihmisten huomiot pojan huonosta voinnista, pojan tarinat kuinka mm. äiti videoi häntä hänen kiukutellessaan, ja näyttää sitten ja sanoo: Katso kuinka tyhmä olet. !loistavaa lapsen alistamista! Suurempia pulmia on se, että poika joutuu itse tekemään aamupalansa,jne. Katsoo telkkaria 2 tuntia yksin aamulla, ja sitten lähtee kouluun, yksin. Pelaa liikaa, katsoo telkkaria liikaa , jne.. Äiti valehtelee todellisuuden paremmaksi psykologeille.

    Mitkä oikeudet isällä oikein muka on? Miksi aina automaattisesti määrätään lapsi äidille, vaikka olot ovat kaikkien asian lähemmin tuntevien mielestä huonommat äidin luona? (on kuitenkin yhteishuoltajuus)

    Tämä on oikeastaan käsittämätöntä. Poikakin on halunnut aina tulla meidän perheeseen. Mutta dominoiva äiti saa sairaan mielensä kanssa läpi minkä asian vaan. Mistä saa oikeutta tähän?

    Koitin kysyä yksityiseltä sektorilta, jotta tekisivät lausunnon pojan tilasta (siis psykologi) Mutta ei. Kuulema perheneuvola tekee juuri näitä. Mutta puolueellisesti!!!

    On todella ikävä katsoa sivusta, kun oma poika pikkuhiljaa menee lukkoon tunteellisesti enemmän ja enemmän.. Masentuu, jne.. Eikä itse voi asialle mitään. Muuta kuin kahden viikon välein tavata 3 päivää. Sairas yhteiskunta, sairaat sosiaalitantat.

    Onko kellään samanlaista meneillään?

    Ajattelin jo kohta ottavani lakimiehen kautta yhteyttä tuonne perheneuvolaan.
     
  2. Tee se! Vierailija

    Lapsesi on jo 9 vuotias, kyllä hän osaa kertoa itsekin, miltä hänestä tuntuu. Hämmästelen tosiaan perheneuvolan toimintaa. Kyllä huoltajuuspäätöksiä muutetaankin, mutta taistelemaan sinä joudut.

    Sinulla on muitakin läheisiä ihmisiä tukemassa päätelmiäsi, joten ota todella lakimiehen kautta asia vireille. Hän hoitaa ja neuvoo, miten kannattaa edetä. Yksin et pärjää.

    Kannustusta ja voimaa!!

    Mummo
     
  3. 4:n äiti, ei kirj Vierailija

    Jep, ei tässä yhteiskunnassa voida puhua tasa-arvosta - ei puolin, eikä toisin.

    Luulisi, että viranomaiset kuulisivat jo poikaasi. Varmasti asiaa kannattaa kuitenkin viedä eteenpäin. Saahan noita huoltajuusasioita käsitellä pitkin lapsen elämää, tilanteiden mukaan.

    Onnea yritykseen...
     
  4. iulkjl Vierailija

    Voitko tehdä valituksen lastenhuollosta heidän esimiehilleen? Sillä tavalla ehkä saisit hoidettua asiaa eteenpäin. Kun vetoaa siihen, että lapsen äidillä ei riitä voimia hoitaa lasta riittävästi, vaan tuolla menolla lapsi ajautuu yksinäiseksi, masentuneeksi jne, jota rataa nämä kouluammuskelijatkin ovat noudattaneet. Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä perheasioihin erikoistuneeseen juristiin tai nyt ensialkuun vaikka kunnan oikeusaputoimistoon ja lähdet lakiteitse hakemaan etuasi.

    Eikö teillä ole tehty huoltajuussopimusta määräaikaiseksi?
     
  5. mies ja isä Vierailija

    Määäräaikainen huoltajuussopimus? mikä se on? Sekö, että lasten valvojan luona tarkastetaan miten homma on mennyt, ja äiti saa kertoa kaikenlaiset valheet ja isällä oloaika vähenee?

    Meillä on nyt jokusen viikon kuluttua tapaaminen vanhempian kesken perheneuvolassa. Listaan paperille kaikki jutut, ja vaadin selvitystä äidiltä.

    Äidillä on sitäpaitsi lastenkotitausta, ja eväät vanhemmuuteen ei oikein riitä.

    Täytyy kysäistä tuota valittamista esimiehille.
     
  6. mies ja isä Vierailija

    Piti vielä lisätä.. Lapsi osasi ennen kertoa paremmin, missä haluaa asua. Ja myös muita mielipiteitään asioista. Mutta tilanne on hyvin hankala: lapsi joutuu miellyttämään äitiä niin paljon, jotta ei uskalla enää kertoa asioiden oikeaa laitaa. Varsinkin äitin ollessa läsnä. Pelkkää miellyttämistä dominaoivaa mutsia kohtaan. :(
    Ja jos hän ei miellytä, niin ei saa äidin hyväksyntää, ja pelkää tulevansa hyljätyksi. Sairasta.

    *-ttu kun on pitänyt mennä tekemään lapsi juuri tuon ihmisen kanssa*
     
  7. Tee se! Vierailija

    Sinä kerrot myös nuo edellä mainitsemasi seikat perheneuvolassa, eli että lapsi ei uskalla kertoa kaikkea äidin (vanhempien) läsnä ollessa. Häntä pitäisi jututtaa luotettavan ja puolueettoman ammattilaisen johdolla, joka saa lapsen vapautumaan. Kyllä se onnistuu osaavalta ammattilaiselta. Ette ole ihan varmasti ainut isä ja lapsi, jolla on tuonkaltaisia ongelmia.

    Kamalaa se on, että lasta aivopestään miellyttämään, että hän ei saa olla lapsi, joka rakastaa vapaasti molempia vanhempiaan. Lapsen äiti ilmeisesti on joutunut itse kasvamaan sellaisessa ilmapiirissä ja pitää sitä luonnollisena. Hänkin on uhri ja sokea näkemään, mitä perintöä jatkaa nyt. Lisäksi hän varmasti pelkää myös sitä, että ei saa pitää tätä ainoaa omaansa, joka hänellä maailmassa on. Vahinko, että hän ei tajua, kuinka toisenlaista elämänne olisi, jos molemmat vanhemmat olisivat tunne-elämältään terveitä aikuisia!

    Jos onnistut saamaan asiaan toisenlaisen tilanteen, älä sinä syyllisty samaan kuin lapsen äiti. Pidä huoli siitä, että yhteys häneen säilyy, vaikkakin kontrolloituna.

    Se mitä kerroit alussa siitä, miten lapsi tekee aamupalansa itsen jne, ei välttämättä ole lainkaan paha asia. Tärkeintä on, että ruokaa on ja hän sitä saa. Lapsi on oppinut itsenäiseksi ja siitä on hyötyä elämässä. Pahempaa minusta on, jos lasta paapotaan liikaa ja passataan ihan kaikki isoksi ihmiseksi nokan alle. Käytännön asioista selviäminen on hyväksi. Tietystikään ei hänelle ole hyväksi se, jos joutuu selviämään ihan kaikesta yksin ilman aikuisen tukea ja joutuu vieläpä nolattavaksi. Se syö hänen itsetuntonsa.

    Voit tukea lastasi etäämpääkin, mutta pitkämielisyyttä ja sinnikkyyttä, järkeilyä ja justeeraamista näköjään tarvitaan. Tärkeintä on, että lapsi voi pitää sinua ja vaimoasi luotettavina aikuisina ja tietää, että sinä rakastat ja hyväksyt hänet. Sen pystyt ihan varmasti välittämään lapsesi tietoisuuteen.
     
  8. mies ja isä Vierailija

    kiitti vastauksista. Mitä itsenäistymiseen tulee: Pojan oman kertomuksen mukaan hän herää klo 6. katsoo 2 tuntia lasten maksutv:tä, tekee aamupalan ja lähtee kouluun puol 9. Kaiken tämän ajan on yksin. Tulee sitten koulusta ja ei syö mitään, vaan odottaa klo 17 pelaten ja katsoen tv:tä. Tällöin äityli miehensä kanssa tulee kotiin ja tekee ruokaa. Mielestäni ei oikein ole hyvä systeemi.

    Kuvio on aika kiero: Poika ei voi sanoa mitään negatiivista äidistään, koska pelkää menettävänsä hänet tällöin. Pojan ollessa vaikkapa 2 viikkoa meillä kesällä, hänellä ei ole juuri koskaan ikävä äitiä oikeasti. Mutta joka ilta hänen pitää soittaa äidilleen. ja jos unohtaa soittaa, niin pyytää anteeksi tätä unohdustaan äidiltään. Jotta näin hienosti äiti pakottaa ja hallitsee.

    Itselleni on päivän selvää, jotta jos poika asuu täällä, niin saa mennä äidilleen vaikka kuinka usein. Ja jos olot olisi huonommat minun luona, niin tottakai lapsen pitää saada muuttaa/oleilla enemmän paremmissa oloissa. Siis äiti ei oikeasti halua lapsen parasta, ja ei osaa luopua. Hän ajattelee vaan omaa kulissia ja koittaa vakuuttaa itselleen olevansa hyvä vanhempi traumaattisesta lapsuudesta johtumatta. Olenkin puhunut monesti sosiaaliviranomaisille, jotta poika on vain äidin itsetunnon pönkkä. Tuloksetta kylläkin.

    Täytyy alkaa laittamaan paperille noita kaikkia kummallisuuksia.
     
  9. Tee se! Vierailija

    Huomaatko, että olet aika negatiivinen itsekin? Sekin välittyy lapselle, joten parempi olisi, jos pystyisit kasvamaan sen yli. Lapselle äiti on kuitenkin äiti. Ette saisi mitenkään tuoda julki lapselle sitä puolta. Se lisää lapsen jännitystä, ei hän silloin voi rentoutua edes luonasi.

    Edelleen sanon, että tuo aamupala-asia ei ole mitenkään tavatonta perheissä. Poika on kuitenkin jo sen ikäinen, että kyllä hän aamusta selviää. Kymmenissä tuhansissa ehjissä perheissäkin tuollainen aamukuvio on tavallinen. Koulusta tuleessaan hän voisi ihan samoin itse tehdä voileipää, muroja tms. syödäkseen, jos haluaa. Pääasia siis, että ruokaa on saatavilla. Tämä asia ei ole peruste äidin "huonoudelle".

    Jos se ei ole sisnusta hyvä systeemi, niin ei se ole kyllä pahakaan. Meilläkin oli lähes samanmoista, koska itse jouduin lähtemään töihin aiemmin kuin lapset kouluun ja kotiin ehdin vasta 17.30 aikaisintaan. Hyvin toimi ja terveitä poikia kasvoi. Nyt aikamiehenä ovat käteviä kotitöissä ja aikamoisen mestarillisa kokkeja. Ei ole kotityötä, josta eivät selviä. Tärkeitä taitoja elämässä.

    Muusta sisnun pitää perusteet löytää, jos olet sitä mieltä, että lapsestasi ei huolehdita kunnolla. Viesteistäsi tulen siihen käsitykseen, että ongelmat ovat enemmän tuolla henkisellä puolella kuin arjen sujumisessa. Ristiriitaa lisää, kun sinun luonasi vedetään ihan toisenlaista linjaa.

    Lapsesi äidin ja sinun pitäisi pystyä sovinnollisesti ja rauhallisesti keskustelemaan asioista toisianne KUUNNELLEN, jotta kumpikin ymmärtää toistaan. Siihen voidaan tarvita ulkopuolinen ihminen ohjaamaan keskustelua. Kummallakin vanhemmalla pitää olla varmuus siitä, että toinen ei vedä mattoa jalkojen alta eikä yritä viedä vanhemmuutta toiselta. Kahdessa kodissa lapsella voi olla erilaiset roolit ja tavat, kunhan suuret perusasiat ovat yhdessä sovittuja. Sinä saat antaa enemmän henkistä ja aineellista, lähivanhempi taas huolehtii arjesta. Se ei koskaan ole yhtä "kivaa" kuin "sunnuntai", jota vietetään etävanhemman luona. Näin se on muillakin. Arjessa on aina enemmän rajoituksia, realiteetteja ja vastuuta kuin sunnuntaielämässä.

    Jotta teillä olisi mahdollisuuksia saada asia ratkaistua lapsen kannalta parhaiten, on teillä molemmilla vanhemmilla itsessänne kasvattamista. Tuo ei ole moite, se on myös aina niin. Omat katkeroitumiset ja kaunat vaikuttavat eroparien taustoilla. Lapset joutuvat aseiksi. Niinhän se ei saisi olla.
     
  10. tonnikaala Vierailija

    Toki jos joutuu liikaa tekemään asioita yksin, niin vaikka se opettaa omatoimisuuteen, niin voi aiheuttaa myös lapselle tunteen, että on liikaa vastuussa tekemisistään ja olo tuntuu liian pelottavalta. Toivottavasti lapsen äiti kuitenkin viikonloppuisin on lapsen kanssa yhdessä aamupalalla ja on aktiivisesti lapsen kanssa edes silloin. Yhdessä TV:n katselu tai lapsen sysääminen omaan huoneeseen tietokoneen kanssa ei ole kunnollista vanhemmuutta.

    Ei kannata katkeroitua. Jos huudat ja räyhäät, niin et varmasti saa huoltajuutta. Sen sijaan kannattaa aina vedota LAPSEN parhaaseen. Jos äidillä ei ole aikaa/voimia olla lapsen kanssa kunnolla, niin mikset sinä voisi olla lapsen kanssa vähän enemmän, koska sinulla olisi sellainen elämäntilanne, että sinä voisit olla aktiivisesti lapsesi kanssa, kun hän vielä tarvitsee aikuisen kanssa yhdessäoloa.

    Parasta tässä on se, että vaikka et muutosta saisikaan aikaiseksi juuri nyt, niin viimeistään silloin, kun poikasi täyttää 12-vuotta, niin häntä kuullaan huoltajuusasiassa. Mielestäni vanhempien riita ei kuulu lapselle, mutta lapselle voi sanoa, että huoltajuusneuvotteluissa lapsen pitää kertoa oma mielipiteensä rehellisesti, koska jos valehtelee tai sanoo äidin/isän mieliksi jotakin, niin silloin päätökset tehdään lapsen valehtelun/epätoden sanomisen perusteella!!!

    Jos exäsi ei suostu lähivanhemmuutta antamaan, niin suostuisiko hän edes lisäämään yhdessäoloaikaa? Esim. pidennetty viikonloppu ja parin päivän arki-iltaputki, jolloin erossaolo olisi maksimissaan viikko. Omassa noin 40-v ystävissäni yllättävän tavallista on 1+1 viikkoa tai 2+2 viikkoa -systeemit, mutta näissä perheissä yleensä vanhemmat ovat akateemisia tai muutoin sellaisia, joilla on talousasiat kunnossa ja välit jollakin tavoin OK, jolloin kun asuu suht lähekkäin, niin lapsi pystyy käymään koulua kummasta tahansa kodista käsin. Monessa koulussa myös siirrytään sähköiseen Helmi-reissuvihkoon tai vastaavaan, jolloin eroperheissäkin tieto kulkee yhtälailla niin etä- kuin lähivanhemmallekin ja näinollen ei enää ole lähivanhemman tiedottamisen varassa.
     
  11. mies ja isä Vierailija

    niin. kyllä olisin poikani kanssa enemmän, jos vain äiti antaisi. Tässä tuli just tänään selville, jotta äiti estää pitämästä yhteyttä minuun.
     
  12. _Simo_ Vierailija

    Isillä ei tunnu tässä(kään) maassa olevan paljon oikeuksia lapsiinsa nähden jos lapsen äiti näin päättää. Ja sosiaali-ihmiset ovat melkeinpä järjestäin lapsen äidin puolella siitäkin huolimatta että lapsen huoltajaksi sopisi monesti paremmin lapsen isä.

    Sellainen nainen joka kiusaa lapsen isää erilaisin tavoin, ei mielestäni ole henkisesti riittävän kypsä ihminen hoitamaan pienen lapsen asioita ja kasvattamaan häntä.

    Fiksu äiti tekee kaikkensa että oma lapsi voisi hyvin!

    Otan osaa "mies ja isä"! Tilanteesi on todellakin tuskallinen. Onko nyt mitään muutosta tullut?

    Tämä lakialoite on tärkeä, käykää allekirjoittamassa:

    http://www.adressit.com/mikael77
     
  13. surullinen isukki Vierailija

    Todella avartava ja todenmukainen psykologin artikkeli aiheesta. Kuin omasta elämästäni.

    http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/eroisat.html
     
  14. Kirjoitin adressin. Tasa-arvo ei todellakaan toteudu tässä maassa eikä lapsen oikeuksia noteerata kun lapsen äidillä viiraa sen verran päässä että ei ihan seinähullu ole ja hoidon tarpeessa, mutta niin vinksahtanut ja paha kuitenkin että täyspäiväisesti sabotoi isän ja lapsen suhdetta monella tapaa. Näitä tapauksia on tuhansia Suomessa.
     
  15. hyi mikä nainen Vierailija

    Tässä nyt taitaa unohtua se kaikista tärkein: lapsen oikeus omaan vanhempaansa.

    Tuollainen äiti ei todellakaan ajattele oman lapsensa parasta. Ymmärtäisin jos isä olisi juoppohullu väkivaltainen seko. Mutta että tuollaisen tempun teki! Hyi mikä nainen!

     
  16. Naisena, äitinä ja mieheni kahden tyttären äitipuolena ( joka toinen vkloppu) täytyy kyllä ihmetellä mikä näitä exvaimoja vaivaa. Meillä tuo sama kertomus kuin jutun aloittajalla, potenssiin sata kaikkine hankaluuksineen mitä maa päällänsä kantaa ja mieheni on täysin voimaton taistellessaan tuulimyllyjä vastaan.

    Mieheni ex-vaimo haukkuu lastensa isää lapsilleen päivittäin, koko ajan ja milloin mistäkin asiasta. Valehtelee, lyö laimin yhteishuoltajan velvollisuuksia, tekee kiusaa miten milloinkin, käyttäen aseenaan omia lapsiaan ja näin ollen aiheuttaen lapsille hämmennystä, tuskaa ja epätoivoa. Kahdeksan vuotias tyttö tuo äidin viestit aina isälle kun äiti ei halua keskustella mistään isän kanssa. Mikään taho ei ilmeisesti tässä meitä voi auttaa, kun emme halua lapsia mihinkään oikeustaisteluun viedä. Meillä heillä olisi tasapainoinen ja turvallinen koti, jossa annetaan arvoa toinen toisillemme ja eletään tavallista perhe-elämää josta lapsia rakastetaan asettamalla turvalliset rajat ja säännöt. Äidillänsä lapsilla ei sääntöjä tai minkäänlaista päivärytmiä ole. Vanhempi lapsista on oppinut jo vedättämään molempia vanhempiaan tämän vuoksi. Että näin meillä ja varmaan monella muullakin...
     
  17. Naisena, äitinä ja mieheni kahden tyttären äitipuolena ( joka toinen vkloppu) täytyy kyllä ihmetellä mikä näitä exvaimoja vaivaa. Meillä tuo sama kertomus kuin jutun aloittajalla, potenssiin sata kaikkine hankaluuksineen mitä maa päällänsä kantaa ja mieheni on täysin voimaton taistellessaan tuulimyllyjä vastaan.

    Mieheni ex-vaimo haukkuu lastensa isää lapsilleen päivittäin, koko ajan ja milloin mistäkin asiasta. Valehtelee, lyö laimin yhteishuoltajan velvollisuuksia, tekee kiusaa miten milloinkin, käyttäen aseenaan omia lapsiaan ja näin ollen aiheuttaen lapsille hämmennystä, tuskaa ja epätoivoa. Kahdeksan vuotias tyttö tuo äidin viestit aina isälle kun äiti ei halua keskustella mistään isän kanssa. Mikään taho ei ilmeisesti tässä meitä voi auttaa, kun emme halua lapsia mihinkään oikeustaisteluun viedä. Meillä heillä olisi tasapainoinen ja turvallinen koti, jossa annetaan arvoa toinen toisillemme ja eletään tavallista perhe-elämää josta lapsia rakastetaan asettamalla turvalliset rajat ja säännöt. Äidillänsä lapsilla ei sääntöjä tai minkäänlaista päivärytmiä ole. Vanhempi lapsista on oppinut jo vedättämään molempia vanhempiaan tämän vuoksi. Että näin meillä ja varmaan monella muullakin...
     
  18. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    Isälle sanoisin, että jos haluat riitauttaa tapaamissopimuksen joka teillä on, niin se on tehtävä oikeusteitse. Palkkaa juristi ja lähde hakemaan oikeusteitse muutosta tuohon sopimukseen.

    En halua syyttää, mutta olet ilmeisesti itse suostunut tähän nykyiseen tapaamisjärjestelyyn? Olet kirjoittanut nimesi paperiin? Vai onko oikeden päätöksellä vahvistettu tällainen sopimus? Millä perusteilla?

    Lopeta narina ja viranomaisten syyttely ja tee asialle jotain. Terveydenhoitoalalla töissä olevana voin kertoa sinulle, että meillä on ihan ohjeistukset olemassa että näihin huoltajuuskiistoihin ei saa lähteä mukaan.
    Ne ratkotaan oikeudessa, ei terveyskeskuksessa!!!
     
  19. Voi voi kuule. Ihan kuin se olisi noin helppoa ja yksinkertaista!!!

    Olen sivusta seurannut siskoni perheen tilannetta kun hänen miehensä ex-vaimo ja lasten äiti terrorisoi entisen miehensä ja lastensa ja tämän uusperheen elämää SYSTEMAATTISESTI. Ei lastenvalvoja eikä lastensuojeluviranomaisetkaan ole kyenneet katkaisemaan tämän hullun naisen
    touhuja. Nainen on taitava näyttelijä ja manipuloija ja esittää viranomaisille että häntä on kohdeltu väärin ja että lapset valittavat kotioloja(asuvat isänsä ja siskoni perheessä). Vasta kun lapset kasvoivat niin isoiksi että osasivat jo itse tehdä johtopäätöksiä tilanteesta, alkoivat viranomaisetkin uskoa että lasten äiti valehtelee ja manipuloi ja sabotoi tilanteessa eikä toisin päin. On siellä oikeustoimiakin käyty.

    Kaikista eniten tilanteesta ovat kärsineet lapset! He ovat jokainen käyneet vuosia terapiassa ja saaneet erilaista tukea ahdistukseensa kun tilanne on ollut niin ristiriitainen. Nyt ovat murrosikäisiä eivätkä edes tahdo mennä äitiään tapaamaan! Koskaan lasten isä ei ole muuta kuin halunnut olla turvallinen vanhempi, niin myös siskoni. Jota nämä lapset muuten kutsuvat äidiksi, omaa äitiään kutsuvat kutsumanimellä ja se jo kertoo aika paljon.

    Jos exä on sairas mieleltään mutta ei niin sairas että olisi jossain hoidossa ja saisi jonkun diagnoosin koska kykee käymään töissä eikä sekoile liian kanssa, häntä usein uskotaan viranomaisten taholta. Mutta moni ei tiedä että luonnehäiriöinen ihminen voi tehdä muiden elämästä todellisen helvetin, jopa omien lastensa elämästä kun on vaan päättänyt että käyttää kaikki mahdolliset keinot toisten ihmisten kiusaamiseen.

    En sano että tämä ap kirjoittajan exä olisi luonnehäiriöinen, mutta hyvin katkera ja epäkypsä ihminen taitaa olla. On silti vaikeaa saada lastensuojeluviranomaiset ja muut lasten asioita ajavat tahot vakuuttumaan että lähivanhemman luona ei ole lapsen hyvä kasvaa jos lähivanhempi on äiti. Isillä on aika vähän sananvaltaa tässä maassa vaikka kaikkki todistaisivatkin isän olevan se ns. parempi kasvattaja lapselle.
     
  20. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    Juuri näiden ns. luonnehäiriöisten vanhempien vuoksi viranomaisten manipuloinnin riski on suuri ja tätä tapahtuu jatkuvasti.
    Terveydenhoitajana olen nähnyt näitä tapauksia todella paljon. Yleensä nämä luonnehäiriöiset vanhemmat yrittävät kilpaa saada "omalle puolelleen" eri viranomaisia kuten terveydenhoitajan, neuvolan lääkärin, päiväkodin henkilökunnan, lastenvalvojan, psykologin jne.

    Minä tietysti tarkastelen tätä asiaa työntekijän näkökulmasta ja olen sitä mieltä että viranomaisten ei pitäisi sekaantua näihin asioihin eikä varsinkaan mennä tunteella mukaan. Olen nähnyt kokeneittenkin kollegojen lankeavan tähän vipuun. Surullista.

    Huoltajuuskiistat on parasta ratkoa oikeudessa, minne ne kuuluvatkin. Oikeus voi tarvittaessa määrätä ns. olosuhdeselvityksen, jossa puolueettomat sosiaalityöntekijät arvioivat kummankin vanhemman resurssit tarjota lapselle turvallinen koti. Tämän jälkeen oikeus päättää miten tapaamiset järjestetään.
     
  21. jake Vierailija

    hei minulla on ja olen huomannut saman tää yhteiskunta on ihan mätä ja itekkin lyön päätä seinää koko ajan ja ymmärrän kyllä et miltä niistä isitä tuntuu kun ei näe lapsia ollenkaan eihän tota kukaan kestä ja lakikin on äidin puolella itselläni sama hommma mutta minulla 3 lasta ja kukaan ei kuuntele heitä ja käsitän näin et laki kuuntelee äitiä ei lapsia isästä puhumattakaa jännää että puhutaan tasaarvosta jota ei ole mut kenenkään voimavarat ei yksin riitä taistelee tätä yhteiskuntaa vastaan vaikka lapsi haluis asuu isän luona mutta toivon voimia toivottavasti onnistut itse taistelen kyllä loppuun asti sen lupasin muksuilleni
     
  22. hahaha Vierailija

    Kyllä minäkin tein koko kouluiän aina ekasta luokasta asti itse omat voileipäni ja välipalani. Ei se ole mikään ihme asia, jos vanhemmat ei ole kokoajan passaamassa jälkikasvuaan. Eiköhän se opeta vain oma-aloitteisuuteen! Vai onko aloittajalla ollut joku lastenhuoltaja tai äitimamma kokoajan palvelemassa, milloin vain herra sattuu jotain haluamaan, kun pitää tuota aamiais ja välipala asiaa jotenkin kamalana?
     
  23. jassujos Vierailija


    tervetuloa kelkkaan, olen melkein samassa jamassa, mulla on 11v. tyttö ja olen ollut yksinhuoltaja jo 6 vuotta. ja koko ajan lastensuojelun hampaissa. lapsi voi hyvin, ja ruokaa ja koti on. toisin kuin äitinsä luona ,joka on muuttanut yhdeksän kertaa 4 vuoden aikana. eikä pomminvarmasti mene töihin..... (pössyttelee)
     
  24. mävaan Vierailija


    Mun läheisellä samantyylinen juttu, ei tunnu isät merkkaavan mitää, eikä viranomaiset näe, kuinka röyhkeästi äiti manipuloi lastaan!!!!!! Käräjät käräjien jälkeen ja lapsen pahoinvointi jatkuu ja jatkuu!!!!!!!
     
  25. anneliina2001 Uusi jäsen

    liittynyt:
    14.08.2011
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!

    En ymmärrä kauhistelua siitä, että tuon ikäinen lapsi tekee itse aamupalan tai välipalan. Minkä ikäisenä se sitten pitäisi aloittaa? Täysi-ikäisenä? Ainoa mitä ihmettelen on se, että miksi lapsi herää noin kamalan aikaisin, jos hänen pitää lähteä kouluun vasta puoliyhdeksältä? Äidin toiminta kuulostaa aivan tavalliselta, sellaiselta mitä tavallisissa perheissä eletään. Varmasti olisi ihanne, jos vanhemmat lähettäisivät lapset kouluun ja olisivat vastaanottamassa heitä, kun he tulevat koulusta. Valitettavasti töissäkin täytyy kuitenkin käydä.



     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti