Hae Anna.fi-sivustolta

Isän vai äidin luo

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä Mummi, 14.11.2005.

  1. Mummi Vierailija

    Minkä ikäisenä lapsi saa päättää kumman vanhemman luona asuu. Molemmat vanhemmat ovat kunnollisia ja heillä on yhteishuoltajuus. Kumpikin on halukas pitämään lapsen omassa kodissan mutta murrosikäinen haluaisi itse päättää kumman luona asuu. Mitäs se laki sanoo?
     
  2. Joo Vierailija

    Kakstoista vuotias saa päättää kumman luo muuttaa
     
  3. Joo Vierailija

    12 v. ikäiseltä kysytään ei sen nuoremmilta.
     
  4. mummi Vierailija

    Tarkoittaako tämä sitä että vaikka äiti haluaisi pitää lapsen luonaan, mutta lapsi haluaa muuttaa isän luo,niin lapsi saa muuttaa isän luo. Eikö äidin mielipiteellä ole silloin merkitystä? Mitä sosiaalitoimi asiaan sanoo? Voiko isä mennä sosiaalitoimeen mikäli äiti ei anna lapsen muuttaa luokseen? Tuleeko asiasta kovinkin monimutkainen,vai onko asia sillä selvä:lapsi päättää missä asuu?
     
  5. lie Vierailija

    Yhtään tarkemmin lakeja tuntematta en voi uskoa, että 12-vuotiaan sana yksin pätisi noin yksiselitteisesti. Luulisin, että häneltä kysytään mielipidettä ja jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen (yhteishuoltajuus), niin sitten sosiaaliviranomaiset tutkivat tilanteen ja päättävät kumman luona lapsi asuu. Pelkästään lapsen mielipiteen perusteella viranomainen ei varmasti rupea ""pakkosiirtoon"".
     
  6. jeps Vierailija

    Kokemuksella voin sanoa että 12-vuotias voi muuttaa kumman tahansa vanhemman luota toien luo, jos niin haluaa, sanoi tämä entinen lähivanhempi mitä tahansa. Ainoastaan siinä tapauksessa että voi todistetusti osoittaa että lapsi on hengenvaarassa tms suuressa vaarassa siellä minne haluaisi mennä niin asian voi kumota. Tällöin lapsi voidaan sijoittaa johonkin nuorisokotiin tms. koska onhan siinä tapauksessa ilmiselvää että lapsi ei voi asua sen vanhemman luona, jonka luota haluaa pois.

    Siis käytännössä: 12-vuotias lapsi voi asua kumman tahansa vanhemman luona itse haluaa, sanoi siihen kumpi tahansa mitä tahansa. Ja näin toimivat myös sosiaaliviranomaiset, lapsen ääntä ja mielipidettä kuunnellen.

    Vain oikeusteitse voi anoa jotain muutosta tähän, mutta se vaatii todella rankat näytöt siitä ettei se ole lapselle hyväksi.

    Lapsella on oikeus valita, vaikka se tuntuisi toisesta vanhemmasta kuinka pahalta tahansa.

    Lapsen etua ajatellen kannattaisi sopia siitä että lapsi saa olla molempien luona niin paljon kuin haluaa, mutta molemmat vanhemmat ilmoittavat toisilleen kumman luona lapsi on... tai sitten selkeät vuoroviikot.. jos nimittäin molemmat vanhemmat ovat kelvollisia...
     
  7. Mummi Vierailija

    Ei ole ollenkaan ilmiselvää että vanhemman luona ei voisi asua koska lapsi haluaa muutta toisen vanhemman luo. Enemmänkin kyse on siitä että alkuperäisessä paikassa on vähän tiukempi kuri ja kotiintuloaika aikaisemmin ja illalla ei saa valvoa kovin myöhään. Kun taas toisessa paikassa saa olla vapaammin. Lapsen kannalta kuri on hyvästä mutta murrosikäinen haluaa kapinoida kaikkea vastaan. Siitä on lähinnä kysymys.
     
  8. äiti Vierailija

    Lasta voidaan kuulla asiassa, varsinaisesti ikää jolloin lapsi saisi asiasta päättää itse, ei ole määritelty. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun asiasta, lapsella on oma mielipiteensä, niin silloin asia ratkaistaan oikeusteitse. Näitä sovitteluja varten kunnalla on määrätyt henkilöt, jotka hoitavat asiaa. Prosessi etenee vanhempien ja lasten haastattelujen kautta oikeuden päätettäväksi, mikäli vanhemmat eivät hvyäksy sovittelijan esitystä. Lapsi voi vaikuttaa kypsältä, ja antaa sen kuvan että tietää mitä tahtoo. Ystäväpiirissäni on henkilö, joka vanhempiensa erotessa oli 13-vuotias. Häneltä kysyttiin kumman luokse hän haluaa ja vanhemmat sovussa päättivät tämän. Hän valitsi äitinsä, koska koki että äiti tarvitsee enemmän turvaa,eikä sitä voi jättää yksin, vaikka olisi halunnut asua isänsä luona, jonka siis itse koki turvallisemmaksi. On edelleen katkera (nyt jo kolmekymppinen) siitä, että kukaan ulkopuolinen ei tutkinut tilannetta tarkemmin. Tässä tapauksessa siis lapsi otti vastuun äidistään, ja kaikki ympärillä olevat olivat sitä mieltä, että asia hoitui hienosti. Riippuen murrosiästä, joku haluaisi varmaan valita sen vanhemman, jolla on vähän ""löysemmät"" rajat.
     
  9. jeps Vierailija

    Niinpä. Se toinen vanhempi kasvatusmenetelmineen ja rajoineen on kuitenkin ihan yhtä tärkeässä asemassa lapselle, kuin se toinenkin. Siksi lapsen mielipide käytännnössä ratkaisee. Ainoastaan, jos lapsi on vaarassa, todistetusti, ei paikka ole oikea lapselle. Kuitenkin sekä isä että äiti ovat ihan tasa-arvoisessa asemassa huoltajuuden ja asuinpaikan suhteen ja lasta kuullaan.
    Lapsi voi itsekin hakea esim. johonkin nuorisokotiin, jos hän niin haluaa. Hänenkin sanallaan on todella merkitystä, ei hän ole kummankaan vanhemman omaisuutta.
     
  10. äiti Vierailija

    Kun olen seurannut näitä ns. huoltajuuskiistojen sovitteluja, ja niistä seuranneita oikeudenkäyntejä, ei ole vielä tullut vastaan yhtään sellaista, jossa lapsen mielipide olisi käytännössä ollut se ratkaiseva tekijä. No, eipä minulla silti niin kauhean laajaa näkemystä ole, kymmenkunta tapausta. Lapsen mielipide kuullaan mutta siitä huolimatta nämä ovat aikuisten asioita. On totta että lapsi voi itsekin hakeutua huostaanotettavaksi, jos tilanne kotona on vaikea, mutta siinäkin tapauksessa kuullaan myös vanhempia.

    Olisi mielenkiintoista tietää missä sosiaaliviranomaiset voivat toimia niin ""yksioikoisesti"", että tekevät suoria päätöksiä asioissa joihin on selkeät ohjeet ja loppuviimeksi vaativat aina oikeuden päätöksen. Jopa niille sovitteluistunnoille on tietty ""kaava"" määritelty. Pyyntö sovittelusta voi tulla käräjäoikeudelta (tai silloin se on enemmänkin määräys) tai sosiaaliviranoimaiset voivat ohjata ja suositella siihen jo ennen kuin asia on ensimmäistäkään kertaa oikeudessa. Siis siinä tapauksessa että äiti ja isä eivät asiaa keskenään saa huoltajuusopimukseen sovittua.
     
  11. jeps Vierailija

    Minulla taas on lähipiirissäni kokemusta siitä että 12-v tyttö muutti äitinsä luota isänsä luo, vaikka äidin luona olisi näin ulkopuolisen silmistä katsottuna ollut paljon parempi olla. Sos. viranomaiset sanoivat etteivät voi noutaa tuon ikäistä väkisin takaisin ja hän jäi sinne isänsä luo. Hänen pikkusiskonsa ei voinut tehdä samaa, koska oli nuorempi ja hänet olisi noudettu virallisen ykinhuoltajansa luo takaisin. Tässä ei siis vaikuttanut edes yksinhuoltajuus, vaan 12-v muutti, kun niin päätti. Sovitteluista ei tullut mitään, koska isä, eikä tyttö muuttaneet kantaansa. Taustoja eikä mitään muutakaan selvitetty, ja jos olisi selvitetty, ei kummaltakaan olisi mitään varsinaista vaaratekijää tytölle ollut, joten näin.


    Toisessa tapauksessa jonka olen lähipiirissäni itse nähnyt on murrosikäisen tytön karkumatkan päätyminen etähuoltajan luo ja sinne jääminen, koska tyttö ei suostunut palaamaan kotiinsa ja etävanhempi suostui hänet ottamaan. Muutoin tyttö olisi mennyt nuorisokotiin, vain ristiriitojensa takia, joita hänellä oli rajoja laittavaan lähihuoltajaansa.

    Nämä molemmat tapaukset siis lähtivät sitä että 12 vuotta täyttänyt lapsi teki mitä halusi ja muutti. kukaan viranomainen ei voi pakottaa tämän ikäistä palaamaan toisen vanhemman luo. Ehdottaa voi kyllä, mutta vain todelliset vaaratilanteet tms. ovat peruste sille että tuonikäinen väkisin noudetaan pois.
     
  12. äiti Vierailija

    Jos minun (jolla on virallisesti yksinhuoltajuus) 15-v tyttäreni päättäisi muuttaa isänsä luo, minä en hyväksyisi sitä. Senkään tähden, että tiedän isänsä tavan antaa elää ""rajattomasti"". Silloin kääntyisin kuntani lastensuojeluviranomaisten puoleen ja vaatisin huostaanottoa ja lapsen sijoittamista esim. nuorisokotiin, jos hän ei voisi asua minun kanssani. Isän elämäntavan tuntien tiedän, että mikään lastensuojeluviranomainen ei voi tutkinnan jälkeen suositella häntä huoltajaksi. Se, miten tyttö viihtyisi sijoituspaikassaan, kuinka paljon olisi karkailuyrityksiä yms. olisi silloin ko. paikan vastuulla. Lastensuojeluilmoitukset on aina pakko tutkia, eikä siihen vaikuta se, olisivatko isä ja tytär yhtä mieltä siitä että haluavat asua yhdessä. Eri asia on sitten onko ""virallinen yksinhuoltaja"" tehnyt asiasta lastensuojeluun ilmoituksen asiasta vai ei. 18-vuotiaaksi asti se toimii, sen jälkeen laki ei enää anna minun puuttua asiaan.
     
  13. jeps Vierailija

    Niin minunkin ystävättäreni luuli sen käyvän, kun hänen 12-vuotias tyttärensä muutti isänsä luo. Lastensuojeluviranomaiset, poliisit, kaikki läpi käytyjä juttuja. Sen ikäistä ei voi väkisin äitinsä luo hakea eikä huostaanottaa tai sijoittaa jonnekin, kun kerran isä pitää hänet. Sanoi laki yksinhuoltajuudsta mitä tahansa, käytännössä tuon ikäinen voi itse päättää kumman vanhemman luona asuu. Jos lapsi karkaa jonnekin muualle, niiin hänet on helpompi huostanottaa, silloinkin täytyy kuitenkinnäyttää mikä ja miten hän on vaaraksi itselleen... Muutoin ei 15 vuotiasta haeta edes muualta kotiin. Kokemuksella.
     
  14. äiti Vierailija

    Jos isä on todettu kykeneväksi huolehtimaan lapsesta, niin silloin hän on tietysti ensisijainen lapsen sijoitusta pohdittaessa. Mikäli isä on kykenemätön huoltajaksi tilanne on tonen. Minulla taas on kokemusta siitä, että 15-vuotias ei käytännössä pysty itse määräämään asuinpaikkaansa. Tuon ikäinen ei pysty tekemään juridisesti päteviä sopimuksia, ainoa mitä hän voi itse hallita on rahat jotka on itse ansainnut. Poliisit yhdessä lastensuojelun kanssa tekevät näitä noutoja. Nimim. kokemusta on. Jos 12-15 vuotiaat pystyisivät itse määräämään tälläisistä asioista, miksi sitten käytetään niin suuret määrät rahaa ja työtunteja huoltajuuskiistoihin, niiden selvittelyihin ja oikeudenkäynteihin?
     
  15. jeps Vierailija

    Onkohan eroa paikkakuntien välillä toimintatavoissa? Minun kokemukseni oavt sitä että tuon ikäinen noudetaan kyllä kotiin, jos hän on jossain epämääräisessä paikassa ja vaaraksi itselleen tai muille.. mutta ei toisen vanhemman luota, ellei hän ole todellisessa vaarassa. Niin tai näin, uskon että eri paikkakunnilla toimintatavat vaihtelevat tässäkin suhteessa, niin kuin monessa muussakin asiassa...
     
  16. Kiia- Vierailija

    Heips!

    Olisin muuttamassa isäni luo tammikuussa kun täytän sillon 12 mutta kun äitini ei suostu tähän
    muuton syy on tämä vanhassa koulussa oli kavereita enemmmän ja uudessa koulussa ei ole niiin paljoa kavereita ja toinen syy on se että kun nyt asun äitini tykönä kerrostalossa ei ole kovin hyvää mahdollisuutta saaha tänne koiraa ja isäni asuu tietenki maalla johon voisin ottaa koiran. Mutta onko äidilläni oikeutta riistää minulta isän luo muutto ?
    Vastatkaa joku pian
     
  17. Puhukaa Vierailija

    Vanhempasi ovat varmasti ennen eroa miettineet asumisjärjestelyjä kaikilta kanteilta ja päätyneet siihen, että muutat äidin kanssa. Useimmiten on niin, jotta aina toista vanhempaansa kaipaa ja ihan varmasti ne vanhemmat lastaan. Aina.

    Sinun tapauksessasi lienee paras ratkaisu, jos pystytte puhumaan vanhempiesi kanssa toisianne kuunnelleen asiallisesti ja rauhallisesti. On useampi tapa ratkaista pulmasi.

    Esim. koira-asia. Isällä voi olla maalla koira. Sinä käyt isäsi luona usein ja koirasi odottaa sinua siellä hyvässä hoidossa ja ympäristössä. Lomasi voit viettää myös siellä.
    Kavereita saat kaupungissakin lisää ajan myötä.

    Jos taas muuttaisitkin isän luo kokonaan, käyt äidilläsi tietysti mahdollisimman usein. Sinulla tulisi olemaan kova ikävä häntä.

    On väärin sanoa, jotta äiti riistää sinulta mahdollisuuden asua isän kanssa. Aikuiset tekevät tämän päätöksen myös sinun parastasi ajatellen. Elämässä täytyy ottaa huomioon niin monia asioita ja puolia, jotta lapsen elämänkokemus ei riitä niiden punnitsemiseen.

    Jos sinusta tuntuu, ettet tule kuulluksi riittävästi yksin, pyydä avuksi luotettava aikuinen , ehkä kummi tai sukulainen, jonka kanssa voit kunnolla jutella ja miettiä. Tasapainoinen, puolueeton aikuinen, joka ei vedä kummankaan vanhemman puolta. On myös ammattilaisia, jotka voivat sinua auttaa. Kirkon perheasioiden hoidosta, lastensuojelusta yms. sellaisilta tahoilta voit kysyä sopivaa ihmistä pulmaasi neuvomaan.

    Olen varma, että sinulle löytyy hyvä ratkaisu. Kapinoimalla ja yksin miettimällä ongelmasi vain pahenevat, hyvää oloa ja tyytyväisyyttä et siten löydä. Elämä on sellaista, jotta useimmiten omat toiveemme eivät toteudu sellaisinaan, vaan teemme kompromisseja ja luovimme asioiden kanssa. Se tarkoittaa, että etsimme mahdollisuuksia pärjätä niissä olosuhteissa, jotka ovat.

    Ehdotan, jotta juttelet äidin kanssa nyt ihan ensimmäiseksi, mitä mahdollisuuksia sinulla on olla isän luona enemmän. Jos vanhempiesi välit eivät ole ongelmattomat, pyydä heitä olemaan riitelemättä sinua koskevissa asioissa. Kun juttelette kaikki kolme yhdessä siten, että jokainen KUUNTELEE rauhassa toistanne, mietitte ja pohditte asioita joka kantilta, ymmärrätte toisianne paljon paremmin.

    Sydämelisin terveisin
    Yksi mummi
     
  18. ABHVSJNKLMLpå¨öa Vierailija

    Meillä ei edes keskusteltu asiasta. Tyttäreni on asunut luonani koko ikäni, ja kun suutuspäissäni joskus sanon että: No, muutatko sitten isäsi luokse? Niin sanoo mielummin asuvansa minun luonani.
    Päätöksestä en ole varma mutta olisiko tuossa 10-15 vuotiaana...?
    ( Kysyn ensiksi joltain asian kokevalta. )
     
  19. vierailija Vierailija

    Nyt on vuosi 2018 ja yhä edelleenkään ei 12vuotias saa päättää kumman luona asuu. Juuri käytiin soskun kanssa neuvottelua asiasta!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti