Isän ja lapsen tapaamisista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dynamiitti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Dynamiitti

Aktiivinen jäsen
04.03.2009
3 304
2
38
Jyväskylä
Jos tapaaminen tapahtuu valvotuissa olosuhteissa niin mikä se tapaamisaika yleensä on? Koko päivä vai vaan joitakin tunteja? Minulle jo pelkkä termi lapsen tapaaminen kuulostaa tosi kylmältä ja etäiseltä. Ihan kuin lapsi olisi vain joku näyttelyesine jota käydään silloin tällöin katsomassa.. ja tapaamisoikeus. Toteutuuko siinä lapsen oikeus ja oppiiko noissa "tapaamisissa" lapsi todella tuntemaan isäänsä vai satuttaako vain enemmän lasta harvat tapaamiset? Onhan se parempi kuin ei mitään että joskus näkee isäänsä mutta millaisia nuo tapaamiset sitten käytännössä on? Ehtiikö niissä tekemään lapsen kanssa oikeasti mitään? Kertokaa kokemuksistanne!

Epäilyttää vaan että noista tapaamisista saattaa jossain vaiheessa tulla lapselle pakkopulla. :/ Onko se sitten kenenkään etu tai oikeus?

 
no riippuu ihan siitä, minkälaisia niistä tapaamisista muodostetaan. tähän voi vaikuttaa selä lähivanhempi, että tapaaja. ovatko tapaamiset tapaajan kotona, lapsen omassa kodissa (varmaan vauvalle paras), vai jossain kunnan tiloissa esim.

ja tekeminen tietysti myös riippuu kestosta. vauvalla olisi hyvä olla usein lyhyitä tapaamisia, leikki-ikäisellä riittää harvemmallakin välillä useamman tunnin tapaamiset.

meillä tapaamiset hoidettu niin, että isä tapaa lasta täällä meidän (lapsen) kotona kerran viikossa, ja hyvin ehtivät siinä kaikenlaista puuhata.
 
Tutun muksu kävi tapaamassa isäänsä valvotusti kerran viikossa noin 3 tunnin ajan kodinomaisessa paikassa, jossa he leikkivät ihan samalla tapaa, miten kuka tahansa etäisä leikkii lapsensa kanssa.

En mä näe niissä siis mitään pahaa, epämiellyttävää tms. vaan ihan positiivisena asiana sen näen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
no riippuu ihan siitä, minkälaisia niistä tapaamisista muodostetaan. tähän voi vaikuttaa selä lähivanhempi, että tapaaja. ovatko tapaamiset tapaajan kotona, lapsen omassa kodissa (varmaan vauvalle paras), vai jossain kunnan tiloissa esim.

ja tekeminen tietysti myös riippuu kestosta. vauvalla olisi hyvä olla usein lyhyitä tapaamisia, leikki-ikäisellä riittää harvemmallakin välillä useamman tunnin tapaamiset.

meillä tapaamiset hoidettu niin, että isä tapaa lasta täällä meidän (lapsen) kotona kerran viikossa, ja hyvin ehtivät siinä kaikenlaista puuhata.

Luulen että tapaamiset on tässä tilanteessa järkevintä hoitaa kodin ulkopuolella vain isän ja lapsen kesken. Varmaan palstalaiset tietääkin jo miksi.. Kun lapsen isä on siis naimisissa enkä halua että vaimolle tulee vahingossakaan mitään epäilyksiä mistään muusta.

Nyt en kaipaa moraalisaarnoja vaan todellisia kokemuksia tapaamisista..
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Tutun muksu kävi tapaamassa isäänsä valvotusti kerran viikossa noin 3 tunnin ajan kodinomaisessa paikassa, jossa he leikkivät ihan samalla tapaa, miten kuka tahansa etäisä leikkii lapsensa kanssa.

En mä näe niissä siis mitään pahaa, epämiellyttävää tms. vaan ihan positiivisena asiana sen näen.

No kiva kuulla. Itsellä on nyt kai vaan tunteet pinnassa ja hirveä suojeluvaisto lapsen suhteen. En haluaisi tapaamisten ainakaan yhtään enempää satuttavan lasta jos niitä tulee olemaan harvemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja RaisinBelly:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
no riippuu ihan siitä, minkälaisia niistä tapaamisista muodostetaan. tähän voi vaikuttaa selä lähivanhempi, että tapaaja. ovatko tapaamiset tapaajan kotona, lapsen omassa kodissa (varmaan vauvalle paras), vai jossain kunnan tiloissa esim.

ja tekeminen tietysti myös riippuu kestosta. vauvalla olisi hyvä olla usein lyhyitä tapaamisia, leikki-ikäisellä riittää harvemmallakin välillä useamman tunnin tapaamiset.

meillä tapaamiset hoidettu niin, että isä tapaa lasta täällä meidän (lapsen) kotona kerran viikossa, ja hyvin ehtivät siinä kaikenlaista puuhata.

Luulen että tapaamiset on tässä tilanteessa järkevintä hoitaa kodin ulkopuolella vain isän ja lapsen kesken. Varmaan palstalaiset tietääkin jo miksi.. Kun lapsen isä on siis naimisissa enkä halua että vaimolle tulee vahingossakaan mitään epäilyksiä mistään muusta.

Nyt en kaipaa moraalisaarnoja vaan todellisia kokemuksia tapaamisista..

siis koitko minun kommenttini jotenkin moralisoivaksi, vai mitä tarkoitit?

no, joka tapauksessa, tiedän kyllä tilanteesi ja olen siitäkin huolimatta sitä mieltä, että vauvaikäiselle tapaamisten kesto on syytä olla lyhyt ja tapaamisisa usein. lastenvalvojan kautta saa varmaan tietoa siitä, missä teidän kunnassanne on mahdollisuutta järjestää tapaamisia isän ja lapsen kesken. jos siis et ole halukas siihen, että vauva menee isän kotiin. (ja itse en tätä vaihtoehtoa suosisi, jos ilmapiiri siellä on kovinkin jännitteinen)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja RaisinBelly:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
no riippuu ihan siitä, minkälaisia niistä tapaamisista muodostetaan. tähän voi vaikuttaa selä lähivanhempi, että tapaaja. ovatko tapaamiset tapaajan kotona, lapsen omassa kodissa (varmaan vauvalle paras), vai jossain kunnan tiloissa esim.

ja tekeminen tietysti myös riippuu kestosta. vauvalla olisi hyvä olla usein lyhyitä tapaamisia, leikki-ikäisellä riittää harvemmallakin välillä useamman tunnin tapaamiset.

meillä tapaamiset hoidettu niin, että isä tapaa lasta täällä meidän (lapsen) kotona kerran viikossa, ja hyvin ehtivät siinä kaikenlaista puuhata.

Luulen että tapaamiset on tässä tilanteessa järkevintä hoitaa kodin ulkopuolella vain isän ja lapsen kesken. Varmaan palstalaiset tietääkin jo miksi.. Kun lapsen isä on siis naimisissa enkä halua että vaimolle tulee vahingossakaan mitään epäilyksiä mistään muusta.

Nyt en kaipaa moraalisaarnoja vaan todellisia kokemuksia tapaamisista..

siis koitko minun kommenttini jotenkin moralisoivaksi, vai mitä tarkoitit?

En tarkoittanut sinulle sitä kommenttia vaan yleisesti jos ihmiset alkaa kääntämään huomiotaan muihin asioihin. Äh, ei tässä osaa ilmaista itseään enää järkevästi. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja RaisinBelly:
En tarkoittanut sinulle sitä kommenttia vaan yleisesti jos ihmiset alkaa kääntämään huomiotaan muihin asioihin. Äh, ei tässä osaa ilmaista itseään enää järkevästi. :/

no hyvä sitten, koske sellaiseksi se ei ollutkaan tarkoitettu. :)
 
Mites nuo kuljetukset tapaamisiin sitten? Itselle koituisi kohtuuttomasti vaivaa kuskata tämän komppanian kanssa lasta tapaamiseen. Miehen on varmaan vietävä ja tuotava lapsi aina linja-autolla kun kortiton hänkin.. Vaimonsa tuskin alkaa miestä tapaamisiin kuskailemaan. :snotty:

Toivon ettei tule noista kuljetuksista mitään rasittavaa säätöä jos tapaamispaikka sattuu olemaan jossain kauempana ja joutuu vaihtamaan linja-autoa tms. Siksi tuntuisi turhauttavalta jos itse tapaamisaika olisi tosi lyhyt mutta matkoihin kuluisi hirveästi aikaa ja rahaa.
 
Vielä tähän ketjuun palatakseni.. Tuossa yhdessä viestissä kun tuli ilmi että vauvan kanssa tapaamisia tulisi olla usein niin siihen nähden lapsen isällä on ollut vähän omat käsitykset tapaamisväleistä. Puhui vaan että kyllä se pari kertaa kuussa tapaaminen onnistuu. Laitoin miehelle viestiä että jos tosiaan haluaa lasta tavata niin se on sitten alussa "yhtä tapaamista" jos meinaa järkevän kiintymyssuhteen lapsen kanssa muodostaa. Sopimus on todellisuutta eikä mikään sellainen "silloin kun minulle sopii"-juttu. Lapsen isä on sanonut vaan haluavansa pitää kiinni tapaamisoikeudesta, sanoi vaimo mitä tahansa.

No, ainakin varoitin mihin on oikeasti ryhtymässä. Koska jos järkevää sopimusta ei synny niin ei tule mitään tapaamisiakaan. Niin yksinkertaista se on. Sopimuksen on pakko olla sellainen mistä on jotain oikeaa iloa lapselle.

 
Tuntuu niin pahalta lapsesi sisarpuolen äidin puolesta! Oliko se toissapäivänä, kun olit niin katuvainen, mutta nyt niin kylmä. Puolustat lastasi, niinkö? Ehkä ei ole nyt tarkoitettu lapsesi isälle vauva-arkea lapsesi kanssa. Jos sullekin riittäis tuo mitä mies ehdottaa. Etkö sä toivonu kaikkes että niitten liitto pysyis koossa? Nyt sinä vaadit "järkevää" sopimusta, joka varmaan tarkoittaa, että isä näkis lasta joka viikko ja ehkä monta kertaa viikossa... Eihän se vauva muuten opi tuntemaan isäänsä, eikö niin? Pitäiskö sun miettiä mitä sä oikeesti haluat? Ihan itsellesi myöntää? Onko se niin, että toivot "kylmän kauden"loppuvan, ja rakkaasi viimein jättäisi vaimonsa ja lapsensa ja tulis sun luo..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivullinen:
Tuntuu niin pahalta lapsesi sisarpuolen äidin puolesta!

Niinpä. :/ Kun eikös näillä puolisisaruksilla ollut vain vuosi tms ikäeroa. Anna heidän pelastaa perheensä, kyllä lapsesi ehtii tutustua isäänsä myöhemminkin.
 
Tälläi täysin ulkopuolisena ja mitään aiemmin asiasta lukematta sanoisin, että älä ala väksiin niitä tapaamisia järjestämään. Unohdat sen miehen nyt kokonaan ja palaat asiaan sitten, kun lapsi on hiukan vanhempi. Puhu lapselle isästä, mutta älä koita väkisin tapaamisia jos ne ovat noin hankalia ja tilanne muutenkin hankala.
 
siis... eihän tuo nyt kuitenkaan kuulosta valvotulta tapaamiselta... Valvotut tapaamiset järjestetään silloin kun lapsi ja etävanhempi eivät voi tavata keskenään koska se ei olisi lapselle turvallista.

Silloin esim. isä ei voi olla se joka tapaamisiin kuljettaa. Ja kyllä se silloin on lähivanhemman homma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivullinen:
Tuntuu niin pahalta lapsesi sisarpuolen äidin puolesta! Oliko se toissapäivänä, kun olit niin katuvainen, mutta nyt niin kylmä. Puolustat lastasi, niinkö? Ehkä ei ole nyt tarkoitettu lapsesi isälle vauva-arkea lapsesi kanssa. Jos sullekin riittäis tuo mitä mies ehdottaa. Etkö sä toivonu kaikkes että niitten liitto pysyis koossa? Nyt sinä vaadit "järkevää" sopimusta, joka varmaan tarkoittaa, että isä näkis lasta joka viikko ja ehkä monta kertaa viikossa... Eihän se vauva muuten opi tuntemaan isäänsä, eikö niin? Pitäiskö sun miettiä mitä sä oikeesti haluat? Ihan itsellesi myöntää? Onko se niin, että toivot "kylmän kauden"loppuvan, ja rakkaasi viimein jättäisi vaimonsa ja lapsensa ja tulis sun luo..?

Minähän olisin niistä koko tapaamisista luopunut! Mies niistä itse haluaa pitää kiinni. Paha sitä on kieltääkään jos mies haluaa tätä lasta nähdä! Haluaisinkin unohtaa kaiken, mutta pelkään että tulee olemaan vaikeaa kun isä haluaa olla lapsen elämässä mukana. Kaikki tuntuu tosi ristiriitaiselle nyt.

Sehän sen sopimuksen tarkoitus on että lapsi oppii tuntemaan isänsä ja sitä isäkin haluaa että oppii tuntemaan lapsensa, mutta sanoin hänelle että näissä olosuhteissa voi olla aika mahdotonta mikäli haluaa liittonsa säilyttää. Nyt kun mies ylipäätään haluaa lasta nähdä niin tottakai haluan sellaisen sopimuksen mikä on lapselle paras mahdollinen. Tottakai haluan omaa lastani suojella! Kuka ei haluaisi? :o En nyt ainakaan satuttaa halua tarkoituksella. Olisin halunnut kaikista mieluiten suojella lasta ottamatta tapaamisia mukaan mutta tilanne menee nyt näköjään näin.

Lastenvalvoja kai osaa enemmän neuvoa mikä on lapsen kannalta paras. Paha kai siihen on itse mennä sanomaan kun ei ole tietoa noista asioista.. mikä riittää ja mikä ei.

 
Ensinnäkin, isällä on oikeus tavata lastaan ja luoda hänen kanssaan suhde. Ja toiseksi lapsella on oikeus molempaan vanhempaansa. Ja ellei etävanhempi ole aktiivisesti laiminlyövä tai väkivaltainen, lapsen tasapainoista kehitystä edistää suhde kahteen lähiaikuiseen (useimmiten siis äiti ja isä).

On ihan puppua, että lapsi jotenkin kärsisi jatkuvista eroista etävanhemmastaan. Kunhan tapaamisia on säännöllisesti, ne ovat ehdottoman hyviä lapselle. Teet väärin lapselle, ellet salli isän ja lapsen tutustua toisiinsa ja rakentaa oma ihmissuhde. Joskus erojen jälkeen on mukana niin paljon loukkausta, että (yleensä) äiti haluaa pitää lapsen kokonaan itsellään ymmärtämättä tekonsa kielteisiä seurauksia lapselleen. Mutta vastuullinen vanhempi siirtää syrjään omat tunteensa ja sallii ja jopa aktiivisesti tukee isän ja lapsen suhteen kehittymistä eli mahdollistaa tapaamiset (tähän velvoittaa myös laki). Lähivanhemman kuuluu myös puhua etävanhemmasta vain myönteisiä asioita (eli jättää puhumatta niistä kielteisistä asioista). Jos sitten osoittautuu, että tapaamiset eivät toteudu (isä ei haluakaan tavata), niin äidin tehtävänä on lohduttaa lasta hänen surussaan. Vauva ei tietenkään vielä ymmärrä asiaa/ aikaa, mutta jo taapero ymmärtää.

Viestissäsi mainitset että et tiedä, mikä olisi lapsen kannalta parasta. Parasta tietysti olisi, jos lapsi voisi elää molempien vanhempiensa kanssa, mutta koska elämä on epätaydellistä, usein on tyydyttävä kompromisseihin, eli tässä tapauksessa säännöllisiin, riittävän usein toteutuviin tapaamisiin.

Vinkkinä vielä, että lastenvalvojalle voi myös soittaa saadakseen tietoa, siis jo ennen kuin ollaan siellä tekemässä sopimusta tapaamisisata.
 

Yhteistyössä