Iso myooma

Flower82. Puhut oikeaa asiaa.

 

Se täällä tahtoo olla ikävää, että ne, joilla on sattunut olemaan se poikkeuksellinen tapaus, että ihan kaikki ei ole mennyt oman mielen mukaan, kertovat ja pelottelevat toisia.
Täytyy pitää mielessä, että he ovat poikkeuksia. Yleensä kaikki menee hyvin. Omakohtaiset kokemukseni ovat hyviä ja lopputulokset juuri sitä, mitä pitikin. Samoin ystävieni ja tuttavieni.

Joku uskoo yksityispuoleen ja mikäs siinä, jos on kylliksi varoja. Saman tiedon ja hoidon saa julkisessa sairaalassa, samoilta lääkäreiltä. Yksityispuolelle ei riittäisi potilaita, jollei sieltä saisi luksusta palvelussa.

Pidetään mielessä, että paras lääketieteellinen ammattitaito on varsinkin yliopistosairaaloissa. Siellä ovat maan huippuammattilaiset. Muissa suurissa sairaaloissa on näiden huippujen kouluttamia erikoislääkäreitä ja hyviä ammattilaisia, joiden vala jo velvoittaa heidän etiikkaansa.

Sairaalaslangi ja hoitajien leikilliset lausahdukset on tarkoitettu keventämän tunnelmaa, ei suinkaan lisäämään pelkoja. Valitettavaa on, jos henkilöiden huumorintaju ei satukaan kohdalleen, vaan siitä seuraa pahaa mieltä.
Sairaanhoito ja lääketiede on vaativa ala monella tapaa, meidän suvussa se tiedetään. Ihmisten käsittelytaito on lajinsa sekin, eikä aina kulje käsikädessä ammatillisen osaamisen kanssa. Hoitotyössä tuloksen kannalta on kuitenkin tärkeintä ammattitaito ja onnistunut lopputulos.

Lopetetaanko tämä eipäs-juupas, ei se kanna hedelmää. Ap opn hädissään ja epävarma, ei saa lisätä sitä.

 

Kaikenlaista on tässä tullut kuultua viime aikoina. Eräs ihminen jolle minun oli töiden vuoksi pakko kertoa leikkauksesta, sanoi että "Voi tunsitko sen erään miehen, hänet oltiin leikattu tässä samassa sairaalassa ja hän sai sieltä haavaansa bakteerin, sitten joutui menemään uudelleen sairaalaan ja parin päivän päästä oli kuollut. Muita kauhujuttuja on myös tullut kuuluta. Varmasti niissä on todellisiakin tapauksia, mutta näin kun joutuu menemään leikkaukseen, toivoisi ennemmin kuulevan onnistuneita kuin kuolemaan johtaineita tapauksia. Kuten olen kertonutkin, että sekavat on tunteet ja mietteet huh, huh.

 

Ei pidä sotkea yksityissairaalaa ja yksityislääkäriä. Monestihan tilanne on se, että ensimmäinen rutiinikäynti on yksityisgynellä joka laittaa oman asiakkaansa asian eteenpäin, suositellen tiettyä leikkaavaa lääkäriä. Saat vaikka nielurisaleikkauksen yksityislääkäriltä, siis ihan HYKSissä leikattuna. Sama toimii Kättärillä ja tämän perustan omiin kokemuksiini. Kuten sanoin, minä en ole käyttänyt yksityisen lekurin palveluja, mutta oleessani sairaalassa tästä kuulin huonenaapuriltani. Ihan tavis se mun huonenaapuri oli, muistelen että hänen kohdallaan hoimma meni niin että oma gyne oli suositellut kollegaa, joka tekee leikkauksia Kättärillä. Kannattaa ottaa selvää. Tietenkään lähetettä ei saa turhiin leikkauksiin, mutta 18 cm kystä, uskoisin että lähete lähtee vilkkaasti, jos ap sellaisen haluaa! Ja korvaukset Kelalta.

Katinka, en usko että samassa julkisessa sairaalassa on sekä yksityispuolen että kunnallisen puolen asiakkaita!! Näin on esim. Saksassa, muttei täällä. Yksityissairaalat ovat asia erikseen. Enkä usko että niihinkään saa lähetettä noin vain, sillä ajatuksella että sitten perii kelalta takaisin.

 

Ei se mene noin. Se, kenet lääkärin saa, on pitkälle sattumankauppaa riippuen aikatauluista yms. Tietysti poikkeustilanteissa tarvitaan joku tietty spesialisti. Julkisessa sairaalassa ei tehdä yksityisesti leikkauksia, se on koko Suomen terveydenhuoltojärjestelmän perusta.

 

Ja siis uskon sen, että joku yksityinen leikkasi nielurisat HYKSissä. Hän kuitenkin varmasti teki sen siellä julkisen terveydenhuollon leivissä, ja pitää yksityisvastaanottoa jossain muualla. Kuten sanoin, samoja lääkäreitä toimii molemmilla puolilla.

 

Osalla lääkäreistä on vielä ensi vuoden helmikuuhun asti aikaa pitää EML-potilaita, eli saat valita hoitavan lääkärisi, ei tarvitse tyytyä siihen kuka on esim. leikkausvuorossa. Tietosi eivät ole ajantasaisia.
SIIS EML-POTILAS toimii vain JULKISELLA PUOLELLA
FLOWER!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Kiitos huutomerkeistä. Oli miten oli, vaikeaksi tuollainen menee, ihan yhtä hyvää hoitoa saat systeemistä riippumatta.

Mutta ap, oletko saanut mitään uusia tietoja? Onko olosi helpottanut yhtään?

 

Hei! Kiitos kysymän. Mitään uutta ei ole ole kuulunut. Ensiviikolla menen jälleen tarkistuttamaan hemoglobiinia alkuviikosta,sitten loppupuolella on ensin tapaaminen lääkäreiden kanssa ja sen jälkeen leikkaus. Nyt en ole nukkunut moneen yöhän. Olen pirteä kuin peipponen, paahdan 11 tuntisia työpäiviä ja en ole lainkaan väsynyt, vaikka hemoglobiini on alhaalla ja että minulla on mahdollisesti syöpä.En ole pätkääkään väsyneempi kuin aiemminkaan. Itse en huomaa itsessäni mitään eroa, ksi onkin niin vaikea tajuta että olen sairas, mahdollisesti jopa kuolemansairas.Mutta niinhän ne sairaudet monesti ovat aika salakavalia. Katsotaan mitä päivät tuo tullessaan. Elämän suunnittelu eteenpäin on tyssännyt täysin. En enää suunnittele joulun laittoa enkä mitään muutakaan, niin kuin olen aiemmin tehnyt. Mitään en voi luvata kenellekään, kiertelen ja kaartelen kun joku kysyy, että milloin jne. Yritän keksiä hyviä syitä. Henkisesti paljon raskaampaa kuin fyysisesti juuri nyt.

Kiitos kun jaksat/jaksattte olla vielä kiinnostuneita minun kuulumisista).Toivottavasti voin kertoa teille hyviä uutisia jatkossa.

 

edelle olevaan ...siksi sitä on niin..

 

Ihan varmasti olemme hengessä mukana, pahana hetkenä muista se.

Hämmästyttävää, miten ihminen löytää voimia, kun niitä tarvitaan. Ensi järkytyksestä toivuttuaan sitä alkaa toimia ja tehdä asioita, elää tätä hetkeä. Niinhän meidän kaikkien pitäisi tehdä, sillä aamulla voi jäädä auton alle. Tai ajaa kolarin tai puu voi pätkähtää päälle....

"Elä täydesti tätä päivää, sillä huomisesta et tiedä ja mennyttä et voi muuttaa." Noin kirjoitin eräälle ystävälleni ohjeeksi vuosia sitten, kun hän tarpoi suossa. Siinä olisi muistamista itsellekin joka päiväksi.

Olet päässyt eteenpäin, kerroit, että sinulla on jo seurantaa ja tapaamiset. Kirjaa nyt ylös kaikkea sitä, mitä pitäisi muistaa kysyä, sillä tilanteessa tuppaa unohtumaan monta asiaa ja jälkeenpäin sitten harmittaa.

Uskot jo varmaan, että kaikesta huolimatta sinusta välitetään siellä lääketieteelliselläkin puolella, vaikka olivatkin tuppisuita tutkiessaan. Heillä oli kaikki aistit varustettuina tutkimuksiin ja havaintoihin, niin uskon. Sellaista tiedemiesten touhua.

 

"Elä täydesti tätä päivää, sillä huomisesta et tiedä ja mennyttä et voi muuttaa." Noin kirjoitin eräälle ystävälleni ohjeeksi vuosia sitten, kun hän tarpoi suossa. Siinä olisi muistamista itsellekin joka päiväksi.

Olet päässyt eteenpäin, kerroit, että sinulla on jo seurantaa ja tapaamiset. Kirjaa nyt ylös kaikkea sitä, mitä pitäisi muistaa kysyä, sillä tilanteessa tuppaa unohtumaan monta asiaa ja jälkeenpäin sitten harmittaa.

Uskot jo varmaan, että kaikesta huolimatta sinusta välitetään siellä lääketieteelliselläkin puolella, vaikka olivatkin tuppisuita tutkiessaan. Heillä oli kaikki aistit varustettuina tutkimuksiin ja havaintoihin, niin uskon. Sellaista tiedemiesten touhua.


Täytyy sanoa, että tuo ensimmäinen lause, ei tunnut tässä tilanteessa eikä muissakaan surullisissa tilanteissa lohduttavalta eikä hyvältä. Aivan kuin vain sairaan, työttömän, taloudellisessa ahdingossa tms. olevan pitäisi olla kiitollinen jopa yhdestä päivästä ja muistella kuolevaisuutta joka hetki. Ihminen saa olla kiitollinen, jos saa elään terveenä,rahojen keskellä pitkään. Mutta ei kai sitä ihmistä ole tarkoitettu kuitenkaan ajattelemaan pelkkää kuolemaa koko ajan ja elämään,niin kuin se olisi viimeinen päivä. Kukaan terve tai rikaskaan ei voi olla varma, elääkö enää seuraavana päivänä. Joten tuo muistuttelu siitä, että minä voin kuolla muutaman päivän sisällä ei todellakaan tuntunut hyvältä. Tiedän sen asian ja kuolevaisuuteni liiankin hyvin. Et varmaan Isomummi tarkoittanut pahaa, mutta paha mieli tuli.

Seurantaa minulla ei ole. Jos en ITSE huolehtisi hemglobiinin seuraamisesta, niin sairaala eikä hoitohenkilökunta sitä tekisi. Eivätkä sitä käskeneet tehdä.

En todellakaan luota tulevaan hoitoon, enkä lääkäriin joka leikkauksen tekee. Sairaalassa johon JOUDUN on hyvin usein sairaalabakteereita ja lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan ammattitaito kyseenalainen. Vain vähän aikaa sitten eräs henkilö kuoli, joka oli ollut leikkauksessa samaisessa sairaalassa. Sotkivat haavaan bakteerin ja kuoli siihen. Olen todella skeptinen koko leikkauksen suhteen ja en vieläkään tiedä mitä teen.

 

Oletko kysynyt toisen asiantuntijan mielipidettä, onko hän samaa mieltä. Kovasti sinulla on luottamuspulaa, siis hanki toinen mielipide, ellei sitä ole. En jaksa koko ketjua lukea läpi, sillä olen vakavasti sairas. Sinuna hakeutuisin yksityissektorille naistentautien- ja synnytysten erikoislääkärin luo, tuo sinun kokema stressi ei ole hyväksi.

 

Oletko kertonut esim. verenpainearvoistasi, tuo yläpaine on jo esteenä, yleensä otetaan tietyt verikokeet rutiinisti ennen leikkausta, kysy ihmeessä. Oma leikkaukseni siirtyi korkean verenpaineen vuoksi ja kävin esihaastattelussa vaikka oli pienempi operaatio.

 

En todellakaan arkoittanut sitä, että muistutetaan kuolevaisuudesta, vaan elämästä! Ehkä tilanteesi vaikuttaa siihen, että asiat kääntyvät aina siihen suuntaan? Elämää ja sen kestoa emme voi itse ohjailla, sen määrää Luoja tai kohtalo, miten sen kukin haluaa.

Pieni lapsi elää täydesti. Ei kanna huolia mukanaan, nauttii olostaan tai sitten itkee, kun kaikki ei mene kohdilleen. Mutta hän elää sitä hetkeä, joka on meneillään. Sen me aikuiset olemme unohtaneet.

Toivon edelleen sinulle voimia ja jaksamista sekä rauhallisuutta mieleesi. Sinulla on vaikeat ajat nyt. Huomista ei voi ennustaa, toivon ja uskon sen olevan tätä päivää valoisamman.

 

Oletko kertonut esim. verenpainearvoistasi, tuo yläpaine on jo esteenä, yleensä otetaan tietyt verikokeet rutiinisti ennen leikkausta, kysy ihmeessä. Oma leikkaukseni siirtyi korkean verenpaineen vuoksi ja kävin esihaastattelussa vaikka oli pienempi operaatio.

En ole sen jälkeen kun kävin kolmisen viikkoa sitten lääkärissä ottanut yhteyttä heihin. Olen sitä mieltä, että kun lääkärillä on papereissa verenpainelukema ja jos se on koholla, niin hänen täytyy reagoida siihen. Jos tietäisin mitä minkäkin sairauden tai kohonneen arvon kanssa pitäisi tehdä, niin en enää lääkäriä tarvitsisi vaan hoitaisin itse itseni.

Nyt on kurkku hieman kipeä, saa nähdä jos tulee flunssa niin sitten tuskin leikkavat Kun menen käymään leikkaavan lääkärin luona, otan jokaisen asian esille. Nukkunut en ole pitkään aikaan, mutta en ole myöskään väsynyt.

 

Arvot hieman parantuneet. Hemoglobiini 117 ja verenpaine 162/100. Ei vielä huippuja, mutta parempaan suuntaan molemmat menossa.

 

No niin tulipa testattua toisenkin lääkärin mielipide. Laitoin viestiä eri paikkakunnan arvostetulle erikoislääkärille.Kerroin, että myooma on kasvanut hitaasti, ei ole oireillut mitenkään eikä ole kipeä. Kerroin myös kaikista muista arvoista ja eri lääkäreiden kohtelusta. Vastaus oli tällainen: "Noin ison myooman ollessa kysymyksessä tulee kohtu aina poistaa samalla, varsinkin kun myooma on kasvanut nopeasti ja aiheuttanut kipua"!!!!!!!!!! Eli hän kommentoi aivan erilailla mitä olin kertonut. Ei näyttänyt tätäkään lääkäri kiinnostavan potilas, lienee tärkeintä että palkka tulee. Minun luottamus lääkäreihin ja hoitohenkilökuntaan on aivan nollassa. Mietin todella tarkkaan menenkö leikkaukseen. Tuntuu siltä, että kun lääkäri haluaa poistaa kohdun niin se on hänen saatava tehdä, vaikka minä en sitä haluaisikaan ja vaikka siihen ei olisi aihettakaan. Uskon, että verenpaineeni on taasen kahdessasadassa.Inhimillisyyttä ja potilaista välittämistä ei ole löytynyt vielä yhdeltäkään lääkäriltä.
Törkeää touhua!!! Tuollaisten välinpitämättömien puoskareiden käsissä on ihmisten elämä.

 

Tuli mieleeni, että vaikuttaisiko lääkärin oma sukupuoli, mieslääkäri voi poistaa kohdu helpommin. Mutta miksi kiirehdit, jos ei vaivaakaan ole. Oma lääkärini sanoo aina, että pitää hoitaa ihmistä ei tuijottaa arvoihin. Onko sinulle sanottu, että leikkauksella on kiire. Myyomathan kutistuvat, kun vaihdevuosi-ikä lähestyy, mistä tuo kiire. Sano, ettet suostu, kun ei ole oireita, eihän sinua kukaan voi pakottaa.

 

Tuli mieleeni, että vaikuttaisiko lääkärin oma sukupuoli, mieslääkäri voi poistaa kohdu helpommin. Mutta miksi kiirehdit, jos ei vaivaakaan ole. Oma lääkärini sanoo aina, että pitää hoitaa ihmistä ei tuijottaa arvoihin. Onko sinulle sanottu, että leikkauksella on kiire. Myyomathan kutistuvat, kun vaihdevuosi-ikä lähestyy, mistä tuo kiire. Sano, ettet suostu, kun ei ole oireita, eihän sinua kukaan voi pakottaa.

Minä en kiirehdi leikkausta ja minua ihmetyttää miksi lääkärit kiirehtii. Valitettavasti tunnen olevani vain pelkkä olio, jollla ei ole mitään arvoa. Otan asian esille leikkausta edeltävänä päivänä ja juttelen lääkäreiden kanssa kunnolla. Mikäli minulla ei ole syöpää, niin ei minua sitten leikatakaan.Ja jos lääkäri on ehdottomasti sitä mieltä,että haluaa poistaa minulta kohdun ilman todellista syytä.

 

Hienoa päättäväisyyttä, pysy lujana äläkä tyydy mihinkään puolihuolimattomiin vastauksiin. Usein joutuu korottamaan äänensä julkisella puolella tullakseen kuunnelluksi. Kirjoitin aiemmin ja kerroin olevani vakavasti sairas, sairastan erästä parantumatonta veritautia, ja toivon että saat selvyyden.
Onnea matkaan.

 

Hienoa päättäväisyyttä, pysy lujana äläkä tyydy mihinkään puolihuolimattomiin vastauksiin. Usein joutuu korottamaan äänensä julkisella puolella tullakseen kuunnelluksi. Kirjoitin aiemmin ja kerroin olevani vakavasti sairas, sairastan erästä parantumatonta veritautia, ja toivon että saat selvyyden.
Onnea matkaan.

Kiitos sinulle, että jaksat kannustaa vaikka olet itse vakavasti sairas. Toivottavasti löytyisi apu myös sinulle. Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista. Toivottavasti sinulla on ihmisiä tukena ja turvana.

 

Kyllä ne lääkärit tylystä tyylistään huolimatta tietävät mitä tekevät. Eivät ole turhaan erikoistuneet vuositolkulla alaansa. Sinulla on nyt kahden erikoislääkärin mielipide, kyllä voit siihen luottaa. Uskon, ettet todellakaan halua että sinua leikattaisiin, mutta sitä ei kannata sekoittaa siihen mitä on parasta tehdä. Ja vaikka uskon, että myoomasi on hyvänlaatuinen, se selviää aina sataprosenttisesti vasta leikkauksessa. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Ultraäänikuvan tai arvojen perusteella lääkärit eivät voi koskaan luvata mitään. Jos sinua ei nyt leikata, mietit jatkuvasti, että mitäköhän sisälläsi on, sekin on uuvuttavaa. Parempi hoitaa asia nyt. Ja noin iso myooma on ongelma tullessasi myöhemmin ehkä raskaaksi, ja se voi hyvin estää edes raskaaksi tulemisen. Voihan olla että kohtusi voidaankin säästää, mutta sinuna en missään nimessä tekisi nyt omia ratkaisuja ja kieltäytyisi leikkauksesta.

Minun myoomanikin piti lääkärien mielestä leikata, mutta koska tarve ei ollut huutava, sain kutsun leikkaukseen 6kk kuluttua. Jo se, että saat ajan lähiviikoille, kertoo että lääkärit kokevat leikkauksen hyvin tarpeelliseksi. Ei kukaan lääkäri huvikseen kohtuasi poista, kyllä niitä kohdunpoistoja riittää muistakin syistä heillä ihan loputtomiin. Ja kuten olen sanonut, ei sinne leikkausjonoonkaan ketään ihan muuten vaan oteta, tarpeeksi pitkä se on muutenkin.

Ymmärrän miten uuvuttava tilanteesi on, mutta ei kannata kuitenkaan sen vuoksi tehdä omia ratkaisuja joita myöhemmin katuu.

 

Eli, pysy lujana ja vaadi vastauksia.Mitä tuohon syövän merkkiaine verikokeeseen tulee, se ei ole niin spesifi eli se on epätarkka ja toisinaan koholla, ilman että on syöpätauti. Itselläni on tukijoukkoja perheessä ja lähipiirissä ja luotan että uudet hoitomuodot tuovat avun useammalle. Jos olisin itse luottanut tavalliseen yleislääkäriin olisi vakavan sairauteni diagnosointi viivästynyt, onneksi en luottanut vaan pääsin yksityisen hematologin kautta asiantuntevaan hoitoon. Siis ole sitkeä ja vaadi hyvää kohtelua ja suoria vastauksia.

 

Syövän merkkiaine koe otettiin pikana 3 viikoa sitten ja sehän oli koholla 107, normaali 35 (muistaakseni). En muista sanoiko hoitaja, että ne "oikeat" kokeet kestää valmistua 2 vaiko 3 viikkoa. Tänään tulee 3 viikkoa kokeiden ottamisesta ja olen pelännyt ja pelkään edelleen, että soittavat sairaalasta ja sanovat,että se on syöpä. Viime päivät ovat olleet yhtä painajaista, en pysty nukkumaan, samat ajatukset ovat päässä yötä päivää. Yritän, elää ns.normaalisti, mutta pelko on koko ajan taustalla. Hirvittävä olotila, aivan kamala. Minulla ei ole oikeastaan juuri ketään kenen kanssa puhua,koska haluan salata tämän mahdollisimman monelta. En halua huolestuttaa läheisiäni enempää. Pelkään niin valtavasti, että sitä ei voi kukaan arvata. Olen miettinyt todella paljon sitä, että perunko leikkauksen vai mitä teen. Hätä on suuri.