ISOmpaa pesuetta haaveilevat 18

  • Viestiketjun aloittaja Titti*
  • Ensimmäinen viesti
ohdakkeenkukka - töissä
Safiiri, hauska kuulla että taustalta jännäillään :D

Titti joo, oireita kehiin kiitos ja olen oikeasti niin ilonen sun puolesta, piti aamusella pyyhkästä silmiä paidanhelmaan :}

Täältä tuskin mihinkään kadotaan, vaikka joskus se plussa sitten tulisikin.

Joox, testaaminen voi olla hyvä juttu kaikinpuolin niin saapa sitten itselleen mielenrauhaa eikä tarvitse arvailla. Toivotaan parasta ja peukutetaan!!

 
joox vielä häiriköi....
Juu, kaipa sitte jossain vaiheessa - nyt mulla ois kaiketi ovis-aika,
joten en viitti testailla - eikse ollut niin, et oviskin saattaa näkyä r-testissä positiivisena..?
Ja kyllä mä oikeesti luulen, et rinnat edes ois kipiänä, jos odottaisin...

Mä hyppään Papun ja Haidin kans sitte siihen seuraavaan + junaan,
jokohan ois aikataulujakin jollain tiedossa ??
Niin-ja kaikki mukaan vaan, pysäkille odottelemaan näin kauniilla ilmalla on kiva siellä napottaa - eväät mukaan, niin ei tu aika pitkäks...Hih!

Kakarat tuli koulusta-pitääkin mennä vaklaamaan läksyt ennenkuin lähtevät partioon.
 
ohdakkeenkukka - töissä
Ihan pikaseen vaan..
Joox, jotkut testit voi reagoida myös lh-hormooniin ja siksi näyttää positiivista mutta niissä jotka ei siihen reagoi, se on sinne kirjotettu. En muista nyt kumpi oli, apteekin oma vai acon niin siellä tuoteselosteessa selkeesti luki ettei reagoi mihinkään muuhun kuin hcg-hormooniin

töihin --------->
 
joox täällä
Hitsi kun olikin ihana vetää reippaana tunnin lenkki ja
parantaa maailmaa naapurinrouvan kans ;o)

Puhuttiin lapsentekoprojektit ja raskausajat ja semmoset,
kaivataan kumpikin sitä ihanaa massua, mutta naapuri ei vauvaa ottais enää....
Minä kyllä ottaisin.
Mutta ihana oli jutella asiasta jollekin ihan livenäkin,
kun ne mun kaverit ei oikein tajua, miks haluisin vielä yhden,
eikä siskolla ole aikaa ikinä kuunnella.
Eikä niitä juuri raskauslöpinät kiinnostakaan.

Nyt kun lenkillä puhuttiin edellisen raskauden alkuoireista ja oireettomuuksista,
niin mulla tuli vielä enemmän sellanen fiilis, et voisin vaik ollakin...
mutta katotaan ny. Täytyy kyttää, jos tää väsy jatkuu vielä,
niin sit testailen...ehkä.

Pitäis varmaan hommata ainakin kaappiin tollanen apteekin testi,
viimeks mulla oli Onni-testi, ei meidän kylän apteekista muuta löytynyt.
Noista muista kaupoista en testejä voi ostella,
kun lähes kaikki tuntevat mut jo , niin juorut leviää....
( pitää muistaa toi lh-juttu sitten testiä hommatessa )

Mites Titti....? millaset on fiilikset siellä ?
Ja jokos Ohdis testailee pian uudestaan ?
 
Titti*
Huh, vihdoin kotona... Olisi pitänyt vielä jäädä mutta kun en osannut käyttää uutta ohjelmaa niin rupes v...tuttaa ja lähin himaan...

Juu, niitä oireita: perjantaina tuli tissit tosi kipeiksi mut en siitä vielä kauheesti innostunut. Lauantaiaamuna heräsin ja käänsin kylkeä ja silloin.. tadaa! Repäisykipu!!! Silloin nousi hymy huulille että tässähän se... Lauantain ja sunnuntain aikana kaikki alkoi haisemaan nenään tosi voimakkaasti. Ja jotenkin oli vaan niin rauhallisen varma olo, kyllä mun kroppa aina vaan tietää. Sunnuntaina alkoi tuntumaan siltä että "tunnen" kohdun, vaikea selittää sitä mut jotenkin näin se vaan on. Eilen töissä naureskelin peilikuvalle, kauhee pyöreä pömppis jo!! Ukkeli ei sit jaksanut enää kysellä että ootko vai etkö oo niin pakko oli testata. Mut en kauheesti jaksa vielä innostua tästä kun ei yhtään tiedä kauanko tätä kestää. Tosi pessimistinen olo, pessimisti ei ainakaan tipu kauhean korkealta. ; )

Mut nämä viikot tosiaan mietityttää. Mut ihmettelinhän mä jo tässä kierrossa että kuin hitsin aikaisin tuntui ovisoireita! Viimeksi oli sen viisi päivää myöhässä niin tän täytyy olla ollut sit saman verran ajoissa. En ole meinaa kakkosen jälkeen saanut noin vahvaa plussaa, edelliset kaksi testannut niin ajoissa että plussat ollut vähän haaleita. Eka ja toka tuli testattua vasta viisi päivää myöhässä. Ja tossa kuvassa se plussa oli kerinnut jo vähän haalistua kun en heti tajunnut kuvaa ottaa. No mut jos johonkin ultraan asti Hän pysyisi nyt matkassa niin siellä sit selviää tämäkin mysteeri.

Mä pidän täällä Ohdikselle peukkuja niin että sattuu, mä en haluu yksin tässä junassa matkustaa... Haidillekin isot peukut tositoimiin!

Nyt mentävä perhettä viihdyttämään, palataan!!
 
Titti*
Nii unehtui vielä yksi oire, aivan tajuton valkovuoto!! Pitää koko ajan käydä varmistelemassa että mitäs sieltä hanurista oikein lorahtelee.. ei ainakaan vielä mitään punaista. Juu juu pessimisti... ; )

Voi miten ihanaa Joox jos olisitkin jo junan kyydissä!! Voisitko nyt edes vähän harkita sitä testiä, mun mieliksi edes, joox joox joox??? Kaikki mukaan tähän Pendoliinoon vaan!!!

Haidiako saadaan jännittää sit parin viikon päästä jo, niinkö?? Voi vitsi miten hieno kevät täällä tulossa!!!

Joo käyn vähän kierroksilla... X )
 
Tehotyttö.
Voi hitsi, onkos täällä nyt oikein rytinällä meno tuohon junaan..

Ja apua, mulla iskikin paniikki. Mulla ollut jonkun aikaa tuota kohduntuntemisfiilistä. Äh, en mä kyllä raskaana ole. PISTE. Niin, se Apteekin testin jälkihaamu.. Hmm. Pah ja pöh.
 
Haidi kirjautumati
Huomenta
Otan kohta kapulan käteen ja soitan, että ei tuu opiskelija tänäänkään työmaalle, täällä on menossa räkävallankumous...kun niin kehuin, että mulla ei ole ollut nuhaa, vaikka kipeä olin, niin nyt on sekin. Lärvi aivan tukossa, marssin työterveyshultoon kunhan se aukeaa ja haen ihan aikuisten oikeesti saikkulapun, vaikka sit loppuviikoks jos tarve vaatii. Haluan parantua kunnolla, ei tää tällanen oo mistään kotoisin.
Palailen juttuun myöhemmin...täytyyhän mun se tukka teille kuvata:) siitä tulikin oikein hyvä, vielä väri vaan puuttuu, mut nou hätä laitetaan kun ehditään.
 
Haidi kirjautumati
No eihän sinne tohtorille päässyt heti...10 aika sairaanhoitajan vastaanotolle, joka sit päättää antaako aikaa lääkärille vai ei...no ihan sama, mut töihin en mene.
Tää maha ihmetyttää su-ma oli ripuli, eilen ei mitään ja taas on maha kuralla...eikö se ollutkaan mahatautia???
Edellisessä raskaudessa -04 ripuloin ekat 3 viikkoo...joo jos nyt olis aika kohdallaan saattaisi jännitys iskeä päälle, mutta kun ei ole. Ovis oli viimeviikonloppuna, mutta jäi kyllä aika huonolle hyödyntämiselle. Täähän voi tietysti olla oireilua sairaudestani...onks meil ollu puhettakaan??? Nyt lyö tyhjää, oon varmaan maininnu sairastavani vaskuliittia, eli suomeks kroonista verisuonitulehdusta...se voi oireilla lähes miten vaan ja yks tuttu oire on vatsaoireet, mutta ota näistä taas selvää. Juu tai sit tää on ristittävä sellaseks pms-ripuliksi > hormoniripuli...ja mitähän vielä???
Tuosta tulikin mieleen, että keltarauhasnappi on ottamatta...poistuu nielemään lääkkeensä!!!
 
Tehotyttö.
Juu Haidi, pää näytille! Ikävän kuuloista tuo ripulointi... Toivottavasti ois OIRE :)

Täälläkin muuten viime aikoina toiminut vauhdikkaasti tuo suoli, heh. Ihana aihe! Pitkään nimittäin oli heikkoa tuo toiminta, mikä on erittäin harvinaista. Läpipaskuri mikä läpipaskuri :-D Joo, eipä enempää aiheesta...

Hei Jooxilta pyydetään nyt teknistä apua ;-)
Miten sä lopulta tuonne suljetulle pääsit? Meillä ex-kermeissä yksi, joka ei myöskään ole päässyt yrityksistä huolimatta. Näyttää vaan valkoista, kun linkistä yrittää. Oliko sulla sama ongelma? Pliis, auta!!!!

Papu, kyllä sä pääset vielä ex-kermittelemään. Ihan varppina! <3

Nyt pitää mennä, moiks.

 
ohdakkeenkukka - töissä
Titti hei, mulla on myös ollut kaikki samat oireet ku sullakin, miksen mä saanu plussaa :D no mutta, pääasia että sinä sait. Meni ihan oikeeseen osoitteeseen, minä joudan vielä vaikka odottaa.

Eilen osui sitten aprillipila minunkin kohdalleni: raskaustesti oli viallinen :D
Ruutuihin jäi punainen suttuinen poikkiviiva ja kontrolliviiva oli katki. Mutta negalta se vaikutti.
Nyt loppui testailut, ei enää ennenkuin menkat myöhästyy. Tässähän menee vararikkoon jos kestää kauankin raskautua :O

Aivan törkeitä menkkakipuja, on kyllä melkoinen sadistitäti jos se nyt sit tulee. Jotain hyvääkin tässä aamussa: piti olla kytiksellä vessanpöntön äärellä, että tuleeko oksu vai ei..no ei tullut mutta tätä satunnaista pahaa oloa on ollut jo reilu viikko. Mulla tosin on kanssa kunnon räkälimatauti että voipi olla sitäkin..huoh. Tätä odottelun tuskaa. Mieskin jo eilen puhui siihen malliin että on tainnut vahingossa jo vähän innostua :}

Joox, jooooooox, joooooooooox :} ei vaan, ei ole pakko. Me vaan ei maltettas odottaa :D
 
joox3, kirjautumati
ehhheheheheheheeeeeehik ;oD !!!
Päivän vitsi; teknistä apua....??!...hei kamoon Tehis, se aprillipäivä oli eilen....!
Mutta kiitos hyvistä nauruista heti aamusta ;oD

Olio mut sinne kirjaili, eikä todellakaan ole hajuakaan, kuinka se onnistui.
Sitten ku pääsin sinne, selvitin kyl IHAN ITE, miten niitä kuvia laitetaan ja viestejä piirustellaan...(hyvä mä??! ) - niin siis musta ei oo teknisesti ( ;oD ! )apua, sorry....
mut juu, näytti siis valkoista ruutua vaan, kun yritin kirjautua -
meidän koneelle ei oltu asennettu jotain messenkeri-hommeloa <---auttox tää ?? -eheheheheheheee...

Haidi; hae saikkuu vaan koko loppuviikoks, pääset kauniista ekvätilmoista nauttimaan ja pähkäämään oirehia ;-)
kuulemma tuo vatsan ripee toiminta voi olla hyvinkin oire,
siskolikalla oli kummallakin kerralla heti alkuun sitä vaivaa....
mulla taas menee vielä enempi ummelle kuin yleensä...p*ska vaiva.
Lapsista tän ummellemenon on perinyt herra B ja tyttö.
Herra A:lla toimii just sillai suoraruuttana...joskus jopa kesken ruokailun on mentävä.
Samoin toimii oliolla.

Jahas, mistä sainkin aasinsillan eilisiltaan; keilailussa kaato, pisteet meni ohi >:eek:/
Mutta onkos tuo keskeytetty yhdyntä sitten toiminu ehkäisykeinona kuinka hyvin...
pitää vissiin treenata tosissaan tot keilailuu,
että sais kerättyy hyvät pisteetkin joskus..( ehe! emmä edes tiiä, kerätäänx siin oikeesti pisteitäkää...) mut kai sänkykeilas voi kerätä...miljoonaki, tai pari miljoonaa pointsii joskus....vai ?

No nyt mä meen hakee lisää aamukaffii, menee ihan levottomiks jutut ;o)



 
joox vielä Haidille
Ihana ihana ihana tukka !!
Ja varmasti on todella piristävä vaikutus ! Upeeta, että löytyi se oikee malli sittenkin ;o) !!
Mulla on muuten sama tukka, mut punasempi, kultaraidoilla ja otsista vähempi ...
pitäis väriä mennä taas laittamaan, kun perskule haalistuu niin nopsasti, hmph !!
Mut oon tykänny tästä tukasta !!
Mun kampaajallakin on samanlainen, ja siks uskalsin piiiiiiiiiiiitkän miettimisen jälkeen ottaa, ehkä noin 6: lla kerralla, kun kävin tällä kampaajalla...
että se tuli iloiseksi, kun uskalsin vihdoin malliakin muuttaa...
kampaaja on muuten ihan samanniminenkin kuin mä ( etunimi,siis )
aika hauska.
Mutta halvat on täällä hullujen ilot....paitsi että toi kampaajalla käynti ei oo halpaa.
 
Aurora Vee
Huomentapäivää ihanaiset suurperheiden äidit!

Ajattelin vain tunnistautua, kun seurailen hauskaa ketjuanne säännöllisesti.

Olen kahden lapsukaisen (3 ja 1½v) äiti, joka on osa-aikainen haaveilija mutta välillä palaa maan pinnalle (yleensä aina lasten hereilläoloaikaan, virn). Vaikka useimmalla teistä on jo useampia ja vanhempia lapsia, pidän (joskus hieman levottomia) juttujanne itselleni tuttuina - teilläkin on paljon muutakin tekemistä ja ajateltavaa kuin vauvahaaveet. On kiva lukea siitä, miten isommallakin katraalla pärjää ja että haluatte vielä lisääkin!

Kahdella ekalla lapsellamme on siis melko lyhyt ikäero, ja nyt ajatuksena on odottaa että heidän menonsa hieman rauhoittuisi(???) ennen mahdollista kolmatta. Väsymys on kova, arki kiireistä, enkä kovasta yrityksestä huolimatta ole onnistunut kasvattamaan toista käsiparia enkä lehmän hermoja. Tunteet eivät kuitenkaan kuuntele järkeä.

Ukkokulta vaan ihmettelee vauva-ajatuksiani, hänen mielestään asiasta on turha edes keskustella kun se ei ole vielä ajankohtainen. Hän ei ole ihan varma tuleeko edes sitä kolmatta koskaan. Itse haluaisin "set the mood", päästä tunnelmaan - se on eräs tapa valmistautua henkisesti. Varsinkin kun toka lapsukainen sai alkunsa kertalaakista enkä oikein ehtinyt nauttia vauvakuumeestakaan... *pettyneenä* Aikaa onneksi on, olemme alle kolmekymppisiä.

Sellaista haluaisin kysyä, että oletteko aina haaveilleet suurperheestä, vai onko perheen kasvaminen tullut "yllätyksenä" teille itsellennekin? Kuinka moni teistä on kotiäitinä, ja kuinka moni töissä? Kuinka moni on ajatellut olla kotiäitinä vielä piiiitkään ja viihtyy siinä?

Kyselen, koska omassa mielessäni lastensaanti ei vielä n. 5 vuotta sitten ollut lainkaan kiinnostavaa. Sitten vauvakuume iski, ja nyt se on kroonistunut. En ole koskaan ollut pelkästään kotiäitinä, olen opiskellut tai käynyt töissä lasten vauva-aikana osittain pakon takia, osittain siksi että olen kaivannut kodin ulkopuolista toimintaa. Tasapainoilen jatkuvasti työn, opintojen ja äitiyden välillä, olisi kiva tehdä täyspäiväisesti yhtä asiaa, ilman huolia.

Joskus tuntuu siltä, etten ole "oikeutettu" tekemään paljon lapsia jos en jaksa hoitaa heitä itse vuorokauden ympäri. Ajatuksissani monen lapsen (3 tai enemmän) äidin "kuuluisi" olla jotenkin poikkeuksellisen lapsirakas, pullantuoksuinen hahmo, joka ei ikinä väsy lapsiinsa ja ihmettele, miksi niitä tuli saatua niin paljon. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Olen myös tyyppi, jota meneillään olevat "projektit" vievät eteenpäin. Aina pitää olla joku kuume: hääkuume, asuntokuume, autokuume, vauvakuume, työkuume... Nyt olisi taas vauvan vuoro. Miehen mielestä olen levoton enkä voi koskaan vaan olla tyytyväinen nykytilaan. Omasta mielestäni tietty eteenpäin katsova luonne on pääasiassa hyvä asia. Ilman kuumeitani asuisimme vieläkin kahdestaan susiparina opiskelijakämpässä (ei toki mitään vikaa siinäkään).

Anteeksi jorinat ja tilitys, asia on vaan ollut mielessäni paljon viime viikkoina... Kertokaahan mielipiteitänne, ja jatkakaa hauskoja jorinoitanne! Olette loistavia!

terv. Aurora
 
Tehotyttö.
En ehdi nyt ihan romaanilla vastata, vaikka tästä aiheesta helposti saisikin aikaiseksi. Mutta ihan ensteksi Aurora tervetuloa! Sekaan vaan. Kuulostat juuri sopivalta immeiseltä tähän poppooseen :)
Kuulostaa hyvin tutulta tuo sinun elämäsi :) Itse olen myös tuollainen projektiäiti! Jo nuorena kyllä haaveilin isosta perheestä, mutta se meinasi muiden projektien ym. vuoksi jäädä kuitenkin. Meillä mies puhui siitä kolmosesta vaikka kuinka ja kauan, mutta minä en ollut valmis. Heh, ja nyt vähän viidennestä haaveilen...
Kotiäitiys on ok, mutta ei pelkästään. Mullakin opiskelua ym. prokkista aina päällä ja töissäkin aina välillä pyörähtelen :) Nyt arjen sujumisen kannalta ois taas parempi touhuilla täältä kotoakäsin. Siksi vähän yritysideoita kehittelen...

Mutta nyt ei ehdi enempiä. Jatkuu myöhemmin. Rohkeasti vaan rupattelemaan Aurora!
 
joox kiittää...
Kiitos kauniista kirjoituksestasi, Aurora Vee - ja tervetuloa vaan minun puolestani meihin haaveilemaan !
Hei- Tässähän on ihan GALLUPIN paikka:

oletteko aina haaveilleet suurperheestä, vai onko perheen kasvaminen tullut "yllätyksenä" teille itsellennekin? Kuinka moni teistä on kotiäitinä, ja kuinka moni töissä? Kuinka moni on ajatellut olla kotiäitinä vielä piiiitkään ja viihtyy siinä?

Vastaanx mä ekana ?
NOh~Ok sitte:

- juu, en todellakaan kuvitellut koskaan saavani lapsia, edes yhtä.
Vaikkakin lapsuudesta saakka oli haave ( ainakin ) kolmesta lapsesta...miksi näin,
sitä ei tarina kerro, mysteeri itsellenikin.

Suurperhe ( jos tätä voi siksi sanoa...) on ollut "yllätys" - helevetin rankka sellainen,
eli miksi halusinkaan näitä lisää....hmmm?

- Olen tällähetkellä sairaslomalla, aika pitkällä sellaisella - ja siis sitäkautta kotiäitinä.
Menee se aika näinkin ( surffatessa päivät palstalla )
ja ainakin lapset tykkää.

-jos ei olisi rahasta kiinni, olisin kyllä mielelläni kotiäiti,
ja vain harrastaisin mielenterveyden säilymiseksi työntekoa.

Ja EI: En ole poikkeuksellisen lapsirakas ollut koskaan,
en ole pullantuoksuinen mamma,
vaan hiuksiaan repivä hermoraunio,arjen tavallisten asioiden kanssa painiva äippä, väsynyt sellainen, aika usein.
VAikkakin lasten mielestä paras ja mielikuvituksellisin henkilö...lapset sanoo keijuprinsessaksi aina välillä mua ;o) on ne joskus sulosiakin, heh!
 
Haidi kirjautumati
Saikkulainen täällä:))) nihilisti hoitsu kirjotti vaan 2 päivää, perjantaiksi siis koen ihmeparantumisen ja meen nysväämään harjoitteluun viimeistä päivää.

Pullantuksuinen kotiäiti...mikä se on? En ainakaan minä:) Tervetuloa vaan Aurora joukkoon mukaan. Me ollaan oltu isännän kanssa 17v yhdessä ja mä olen vissiin 2 kertaa tehny pullaa, että se siitä pullantuoksusta:)
Mielummin tartun vasaraan ja naulaan kun työnnän kädet pullataikinaan tai muihinkaan taikinoihin...no sämpylöitä joskus kylläkin.

Jaa pitää ihan miettiä mitä minä oon halunnu...hyvänenaika kun aina haluun kaikkee ja sit kun kysytään en osaakkaan vastata:)
Joskus teininä ajattelin, että en halua koskaan lapsia, mutta kuinka ollakkaan se teini tapasi sen unelmienprinssin ja sai ensimmäisen lapsen ihan suunnitellusti ollessaan 16v ja siitä se perheen kasvattamisen halu lähti. Olen nyt 32 ja lapsia meillä on 3, kuopus 10v, neljättä on enempi ja vähempi yritetty jo 8 piiiiiitkää vuotta, todella huonolla menestyksellä. Keskenmenoja 3.
Itse olin kotona lasten kanssa monta vuotta, välillä opiskelin parturiksi ja tuona aikana mies oli lasten kanssa kotona. Vasta parin viime vuoden aikana olen ollut työelämässä ja nyt opiskelemassa yhteen haaveammateista. Mitään näistä en ole sen enempi suunnitellut tai joskus aikaisemmin hirveesti haaveillut...elämä vie ja kuljettaa, eikä sitä aina tiedä mistä itsensä löytää ja mitä eteen tulee.
Se varmaan on osaltaan vaikuttanut suurperheen haaveiluun, että itse olen ainoa lapsi ja aina pienenä ja isompanakin halusin sisaruksia. Lapsista tykkään kyllä kovasti, oli ne sit omia tai vieraita...ja minä oon kait kuuluisa niistä lehmänhermoista, mikäli niillä tarkoitetaan pitkää pinnaa:)
Perhe kuitenkin on oppinut tulkitsemaan sitä pinnaa, että jos ollaan lähellä sitä et sietokyky tulee täyteen, silloin on parempi pysytellä vähän kauempana.
Vauvakuume mulla on kait parantumaton, hetkeksi se hellittää kun vauvan saa, mutta alkaa taas uudelleen:)

 
kata....
Moikkis ja kiva teksti sulta Aurora!!=)

En mäkään ole aatellut suurperhettä,mun piti karata maailmalle parantamaan sairaita!!
Eli äiti Teresa kompleksi tms...=)

KOiria piti 5 ottaa ja mä tulin raskaaks 19 veenä ihan vahingossa,mun pikkusisko oli kuollut muutama kuukausi aiemmin ja olin aivan surusta sekaisin.
Pillerit jäi ottamatta ja toisaalta silloin ajatus uudesta elämästä heräsi ja tiesinhän mä miten voi käydä.Eli puolivahinkohan tuo oli...

Olin 20 kun poika syntyi ja sitten iski vauvakuume n.4 vee myöhemmin.Sainkin kaksi kerralla ja sittenhän jo oltiin suurperhe!!=)

Opiskelin sairaanhoitajaks siinä ekan lapsen kanssa ja tykkään työstä.Mulla siis varmasti kova hoivavietti sillä hoidan kotona ja töissä!!

Erosin kolmen ekan isästä ja tapasin 2 vee myöhemmin nykyisen mieheni joka on mielettömän lapsirakas.
Meillä kohta tyttö täyttää 3 kesällä ja poika 1 vee alkukesästä.
Mies haluais lisää vielä mutta mulla aika tehä muutakin.Ehkä joskus 5 vuoden päästä iltatähti,osin kyllä silloin jo n.38 vee eli enpä tiiä!!!=)

Pullantuoksuinen olen joinakin päivinä,mulla iskee välillä pullaäitirooli päälle ja toisina päivinä remonttireiska!!
Meillä tosiaan vaihtelee tuo,viihdyn kotona ja vaadin itseltäni paljon lasten vuoksi.
Tämä on mun työni tällä hetkellä ja teen sen niin hyvin kuin mahollista.
Jos "lintsaan" saan huonon omatunnon.

Eli mulle suurperhe on tullut vähän iteksiin,miehen mukana tuli kaksosten ikäinen poika vielä,eli 6 lasta tässä perheessä pyörii.
Vanhin nyt siis jo seiskalla.
KOlmoset kakkosella ja nä pienet on mun kanssa kotona.Keikkaluonteisesti teen töitä silloin tällöin.
Viihdyn pääosin kotona,mutta projekteja pitää olla.

Tänä kesänä meinataan upottaa allas ja terassi siihen ympärille rakentaa.Pihasauna on siinä vielä haaveissa sekä sitten tuon kylpytynnyrin sais siihen terassille....

Etelänmatka oli haaveissa mutta siitä luovun...
Mutta tosiaan levotonta täälläkin,mä tarviin asioita ja tapahtumia joita odottaa,suunnitella ja toteuttaa.

kata ja pesue
 
ohdakkeenkukka -
Aurora :} tervetuloa mukaan vaan!
On hassua miten sitä kuvittelee ettei kukaan meidän pimeitä jorinoita lue..mutta taas oltiin väärässä :D

Minä olen vielä 17v sanonut etten halua yhtään lasta..kunnes 18v goottimörkö synnytti esikoisensa..oman lapsen hoivaus kuitenkin tuli luonnostaan.
Olen aina ollut aikamoinen hulivili ja tehnyt paljon vääriäkin valintoja elämässä, mutta lasteni hyvinvointi on mulle aina ollut kunnia-asia.

Mulla oli exäni kanssa aika kipeä suhde, mies reissussa töissä ja minä halusin lapset itselleni perheeksi. Ja olin kotosalla, välillä tein sitten etätöitä ja myöhemmin kun mies tuli lähemmäksi hommiin ja oli viikonloppuja kotosalla niin minä olin töissä kaapelitelkulla ja yökerhossa.
Lopulta päädyin "oikeisiin töihin" ,otin eron ja muutin.

Oman rakkaan kanssa meillä on "susilauma" eli uusioperhe mutta susilauma sopii sanana meille paremmin :D
En ole edelleenkään pullaäiskä, vaan tatuoitu, asenteella varustettu ja (vaikka itse sanonkin) vahva persoona joka on luonut aika mukavan uran lyhyessä ajassa. Mutta olen kuulema maailman upein äiti :D

Olin jo eron jälkeen vetämässä piuhoja poikki, mutta nyt asia onkin toinen kun elämässä on mies, jonka kanssa haluaa bio-yhteisen lapsen.

Vauvakuume voi olla kipeä asia oikein kasvaessaan, jos taustailit jo reilu kuukausi sitten niin luit varmasti myös omasta ahdistuksestani. Vauvan kaipuu tekee fyysisesti kipeää..mutta nythän sitä työstetään!

 
Mirkku33
Aurora Vee: tervetuloa joukkoon kirjavaan!
Itsekin lukeuduin haaveilijoihin, kunnes sitten plussa tulla räpsähti kuin varkain, olin jo luopunut toivosta.
Meille syntyy neljäs lapsi tässä kuukauden sisällä, edelliset ovat 7, pian 6 ja 4v. Elikkä puolentoista vuoden ikäeroilla tehty :eek:). Kotona olin lasten kanssa reilut viisi vuotta, en kaivannut töihin. Rakastin kotona puuhailua, leipomista ja lasten kanssa touhuilua. Kiireettömiä aamuja ilman aikatauluja.
Nyt oltuani entisessä työssäni reilut kaksi vuotta opin taas rakastamaan sitä hektistä ja armotonta vauhtia ja menoa, minkä globaalisti suuri työnantaja töineen tarjoaa. Ylikierroksilla kävin koko alkukevään, töitä paiskin varmaan 20h vrk, raskaus kun ei nukuttanut millään. Yöllä kun en nukkunut, tein töitä, mitäpä muutakaan olisin voinut tehdä, kun muut nukkuivat. Työpaikkani on kotonani päätteen edessä, eli siis tein jatkuvasti etänä hommia, muutamia reissupäivä lukuunottamatta.
Nyt olen ollut kesälomalla ja juuri alkoi äitiysloma, ja täytyy sanoa, että toisaalta vaikeaa on ollut. Siis ilman niitä työkiireitä. Koko koti on saanut muodonmuutoksen, kaikki tekstiilit ovat vaihtuneet, ompelukone käy jatkuvasti ja kankaita ja lankaa menee varmaan kilometreittäin. Joka paikka on siivottu ja järjestetty varmaan viiteen kertaan, kaapit tyhjennetty ja kaikki pesty, silitetty ja viikattu takaisin. Leivottu ollaan lasten kanssa kilotolkulla, pakastimeen ei enää mene yhtään mitään ja silti aina vaan leivon lisää. Kohta naapuritkin ärsyyntyy kun pullapussia kokoajan ovelta tuputetaan :eek:). Ja kun kevät kunnolla saa tänne Suomi neidon "vyötärölle" niin alkaa ikkunoiden pesu, ihanaa!! Vihaan sitä hommaa normaalisti (se muuten kans näkyy), mutta nyt kun tekemistä ei enää millään keksi, niin se sopii oikein hyvin.
Eli siis ylikierroksilla tavalla taikka toisella käyn vieläkin.
Normaaleissa oloissa en mikään pullantuoksuinen mamma ole, ainakaan kokoaikaisesti, vaan remonttireiskakin näyttäytyy ja samoin tehokas organisaattori erinäisissä hommissa. Koti on kuitenkin minulle se tärkein ja rakkain paikka. Olen aina ollut hyvin koti-ihminen, ja jo yön poissaolo kotoa saa minut pahoinvoivaksi.
Lapsia meille ei koskaan pitänyt tulla. Sen kerroin lapsirakkaalle miehellenikin, kun aloimme seurustella, jottei hän ainakaan sen varaan laskisi. Kunnes sitten kaksvitosena alkoi tuntua että miksikäs ei, eikä tuo tunne ole laantunut vieläkään (haaveissa viisi lasta).
Töistä olen aina nauttinut, ja luonteeltani olen sellainen projekti-ihminen. Aina on joku juttu vaiheessa ja siihen panostetaan 110%. Ei väliä onko yö vai päivä, silloin painetaan kun aika on. Mutta se hyvä puoli (joskin joitain huonojakin on) että valmista tulee aina, eikä mikään jää koskaan kesken, ei mikäli se minusta kiinni on. Työyhteisössä olen erittäin tykätty henkilö (kerrottu ja tuotu monta kertaa esille), ja päävastuualueenani onkin olleet erinäiset projektit, jotka on aina saatu deadlineen mennessä valmiiksi, usein jopa hyvissä ajoin (koputetaan puuta).
Miehen kanssa yhteistä taivalta takana 14 vuotta joista aviossa reilut 12. Mieskin muuten löytyi etsimättä samasta duunista, jossa siis ollaan vieläki. Töihin pääsin suoraan koulun penkiltä, ja armoton työnarkkis kun olin jo nuorena (yhtään kesä- tai talvilomaa en ollut pitänyt 12 vuotiaasta saakka), monet illat ja viikonloput istuttiin miehen kans kahdestaan ylitöissä, ja siitä kait se sitten lähti...työpaikkaromanssi, joka jatkuu edelleen :eek:).

Joten tämmöinen historiikki meikäläiseltä.
Lyhyenä yhteenvetona;
-en ole ollut kotiäiti aina, vaan normaalissa työelämässä mukana.
-en ollut erityisen lapsirakas, enkä ole sitä vieläkään, paitsi omilleni
-en ole pullantuoksuinen äiti, ainakaan jatkuvasti, vaan leipomuksia tehdään ajan ja viitseliäisyyden sattuessa kohdalleen
-olikohan muuta.... noup

t.Mirkku33 rv.35+2
 
joox Mirkulle
Oon ihan varmana sanonut aiemminkin tän,
mutta oisit hetivaikka Mirkku tervetullut meille tuomaan jotain järkeä tähän kaaokseen.......
meillä ei ole yksikään mitenkään järjestelmällinen, eikä siivousintoilija
( paitsi allekirjoittanut saatuaan inspiksen, liian harvoin ! )
joten jos sulla loppuu tekeminen, tervetuloa meille !!

PeeÄs: mä etsin niitä massukuvia ja löysinkin.........sniiff :`o/ muistojen kera....
koitan josko saisin joitakin suljetullekin.
 
joox3, kirjautumati
Laittakaas Aurora ja Kesä tietoja itestänne,
saadaan aloittaa uusi ketju ja teidät lisätä listaan....
eli: oma+puoliskon ikä, lapset syntymävuodet ja sukupuoli ainakin muistaakseni meillä kaikilla oli tos listassa <---löytyy ekalta sivulta ;o)
 

Yhteistyössä