Huomenet!
Myöhästyneet synttärionnittelut Haidilan tytölle
Näyttäisi siltä, että olemme onnekkaita. Isäni tilanne vakaa ja koko ajan parempaan suuntaan ollaan menossa. Tie on kuitenkin vielä erittäin pitkä...
Rauhoittui tämä elo niin paljon, että päästin olion mummulareissulle pohjoiseen keskimmäisten kanssa. Pitkään arvottiin, lähteekö kukaan. Minä en halunnut lähteä nyt tässä tilanteessa. Ensin meinasi olio ottaa kaikki muksut, mutta päädyttiin kuitenkin puolittamaan porukka. Puoli lomaa, kun kotona vain kuopus ja esikoisen eli katraan rauhallisimmat
Vaikka on tuolla kuopuksella melkoinen uhma menossa...
Esikoiselle sen sijaan taisi kertalaakista häipyä murkkuilut tuhkatuuleen. Toiveajattelua? :-D Tämä vaarin juttu on ollut nyt niin kova hänellekin ja erityisesti siksi, että minulle niin rankkaa. Joku suojeluvaisto on hänellä päällä ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellä <3
Onkin kyllä niin rankkaa kokonaisuutena. Tämä kun ei ole nyt vain tämä yksittäinen juttu, vaan tähän liittyy niin paljon kaikkea muutakin. Alkaa jo oma keho&pääkin reagoida, ei kivaa...
Nyt lähdetään tytskän kanssa suihkuun ja aletaan suunnitella mitä muuta tänään tehdään kuin sairaalareissua.. Lapsia ei olla sinne vielä viety, ei oikein järkevää.
Tulee vaan pikkuisen kilometrejä tässä ajeltua, kun tuo sairaala ihan "väärässä suunnassa" meistä katsottuna kaikkiin muihin kunnollisiin palveluihin ym. Jos haluan käydä vaikka Ikeassa, niin kilometrejä tulee sitten tänään ainakin jotain 150.. No, kelpaa mun kyllä nyt ajella tuolla uudella kaaralla ;-) Meillä on nyt sitten molemmat autot 7-paikkaisia, joten ei tarvii miettiä kumpaan mahtuu kaikki
Niin, ja toisaalta ajelen vaikka 1000 kilometriä, kunhan isäni on elossa <3 <3 <3
Ai niin.. Vimpasta renkaan poistosta 5vkoa. Ja hitto, kun ne millään muista, että oliko ne ovisoireet milloin... Täytyy vain sukulaisnaikkosta kärsivällisesti odotella.
Tässä omanapainen pyörähdys..
Tehis