ISOSSA PERHEESSÄ KASVANEET!

[haaveilija]

Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotke olettekasvaneet isossa perheessä. Tällä tarkoitan perhettä, jossa lapsia on ainakin neljä. Millaista oli elää monen sisaruksen kanssa?

Omassa lapsuudenperheessänimeitä oli vain kaksi lasta ja kaipasin aina lisää sisaruksia. Toki oli mustasukkaisuutta jakateuttaja riitelyä, mutta silti... Nyt toivon saavani näiden nykyisten kahden lisäksi vielä ehkä kaksi lasta lisää. Mutta ehkä minulla on turhan ruusuinen kuva ison perheen arjesta?

Kaikenlaisia ajatuksia kuulisin mielelläni.

 

[11]

Meitä on 11 lasta, ja mukavaa kun on paljon sisaruksia. Mellä siis tais sun mittapuun mukaan olla suursuurperhe
Me ei kaikkea mahdollista saatu, mutta silti lapsuus oli ihanaa aikaa <3 Aina kavereita kotona, riideltiin ja silti niin paljon toisistamme tykättiin - eli eikai se sen kummempaa lapsuutta tainnut olla. Ja yhä edelleen ollaan tiivis kokonaisuus, toisiimme ollaan paljon yhteyksissä, mutta yhtä aikaan näkeminen on vähän vaikeaa väliin järjestää
Itselläni on nyt 3 lasta ja neljännestä haaveilen, sitten on meidän perhe täynnä. Lapsista pidän, mutta 11 lasta en jaksais.

 

[haaveiija]

laitoin tuon neljä lasta, kun monestihan jo kolmen lapsen perhettä nimitetään suurperheeksi. eipä tuollainen kolme lasta mikään suurperhe vielä ole =)

 

[laumalainen]

Meillä oli 5 lasta. Kokemukset:
+Oli seuraa.
+Oli kaikenikäisiä ihmisiä, osasin aina jutella paljon vanhempien tai nuorempien kanssa.
+Oli enemmän rooleja perheessä. 2 lapsen perheessä esikoinen on aina "sitä toista vanhempi" jne. Opettaa sosiaalisia taitoja.

-Vähänkään kalliimpiin harrastuksiin (kuten jääkiekko), matkailuun ym. ei ollut varaa kuten vähän keskiluokkaisemmilla 2-3 lapsen perheillä. Vähän olen tuntenut jääneni jostain (en toki tärkeästä) paitsi, kun 24-v. ekan kerran olin lentokoneessa ja kaverit olivat puhuneet ala-asteesta lähtien kuin maailman omistajat.
-(ISO sellainen) Osa lapsista oli vaativia ja hankalia ja vanhemmilla ei ollut aikaa kaikille -> minusta lähinnä tästä syystä yksi sisaruksista on nykyään melko syrjäytynyt 30-vuotias. Ei koulutusta, ei harrastuksia, ei seurustelusuhteita, ei töitä. Aikaa ei riittänyt kaikille. Joku toinen lapsi olisi voinut selvitä muiden mukana, mutta hän olisi tarvinnut aikaa...

Lapsia ei pidä tehdä liikaa. Mieti rehellisesti, ratkeatko joka paikkaan, jos seuraava on todella vaativa ja aiemmista joillakin alkaa hankala murrosikä yhtäaikaa.

 

[vieras]

theh..lukihäiriö.. "isossa PERSEESSÄ kasvaneet"

 

[laumalainen]

Mieti rehellisesti, ratkeatko joka paikkaan, jos seuraava on todella vaativa ja aiemmista joillakin alkaa hankala murrosikä yhtäaikaa.

Ja nimenomaan tällöin, riittääkö aikaa niille nakymättömämmille sisaruksille, jotka usein eniten vanhempia kuitenkin tarvitsevat.

 

[Mrs Shillelagh]

Toi riippuu kyllä kovasti yksilöstä, ja sisaruksista, että viihtyykö suurperheessä vai ei. Härät tuskin haluavat jakaa mitään.

 

[.]

Meillä oli 5 lasta. Kokemukset:
+Oli seuraa.
+Oli kaikenikäisiä ihmisiä, osasin aina jutella paljon vanhempien tai nuorempien kanssa.
+Oli enemmän rooleja perheessä. 2 lapsen perheessä esikoinen on aina "sitä toista vanhempi" jne. Opettaa sosiaalisia taitoja.

-Vähänkään kalliimpiin harrastuksiin (kuten jääkiekko), matkailuun ym. ei ollut varaa kuten vähän keskiluokkaisemmilla 2-3 lapsen perheillä. Vähän olen tuntenut jääneni jostain (en toki tärkeästä) paitsi, kun 24-v. ekan kerran olin lentokoneessa ja kaverit olivat puhuneet ala-asteesta lähtien kuin maailman omistajat.
-(ISO sellainen) Osa lapsista oli vaativia ja hankalia ja vanhemmilla ei ollut aikaa kaikille -> minusta lähinnä tästä syystä yksi sisaruksista on nykyään melko syrjäytynyt 30-vuotias. Ei koulutusta, ei harrastuksia, ei seurustelusuhteita, ei töitä. Aikaa ei riittänyt kaikille. Joku toinen lapsi olisi voinut selvitä muiden mukana, mutta hän olisi tarvinnut aikaa...

Lapsia ei pidä tehdä liikaa. Mieti rehellisesti, ratkeatko joka paikkaan, jos seuraava on todella vaativa ja aiemmista joillakin alkaa hankala murrosikä yhtäaikaa.

eli pidätkö enemmän arvossaan rahaa kuin rakkautta ja yhdessäoloa???

 

[manta]

Mulla on sisaruksia 5, eli yhteensä meitä oli 6.

Lapsena harmitti se, ettei saatu paljon herkkuja. Esimerkiksi hyvin harvoin meille saatettiin ostaa jokaiselle yksi naminami. Jos sitä ei syönyt heti, saattoi joku muu sen syödä. Eli toinen meni kysymään isiltä että saako syödä jääkapissa olevan naminamin, kun ei tiedetä kenen se on. Pikku juttu, mutta on jäänyt harmittamaan, koska minä olin aina se, joka olisin halunnut myöhemmin vasta herkutella.
Oli pakko opetella siivoamaan ja ottamaan vastuuta. Kotona oli tiukka kuri ja jokaisella omat siivousalueet joiden hoitamatta jättäminen vähensi viikkorahaa.
Rahasta oli aina tiukkaa ja toisten vanhoja vaatteita yms. joutui käyttämään. Toisaalta nykyään arvostan paljon kun saan jotain kovasti toivomaani.

Positiivista oli se, että aina oli joku kotona. Todella harvoin sai olla yksin. Leikkikavereista ei ollut pulaa.

Nyt myöhemmin on helppoa tarttua raskaaseenkin työhön, kun työntekkon on tottunut. Kesätöihinkin taisin mennä jo 14-vuotiaana, sillä vain siten sai omaa rahaa, jolla pystyi ostamaan vaatteita ja meikkejä.
Nykyään on ihanaa mennä jouluksi kotiin, kun kaikki muutkin sisarukset tulee ja voidaan yhdessä tehdä jotain kivaa. Esimerkiksi käydä ulkona syömässä koko perhe (noin 20hlö, kun on lapsia usealla ja 3 koiraakin kuuluu joukkoon) Tai ulkona grillailla makkaraa. käydä uimahallissa koko porukka. Aina on ollut hauskaa!

Itsellä on vasta yksi lapsi, mutta ainakin 3 haluaisin saada, koska haluan myös omille lapsilleni sisaruksia.