Meillä on ydinperhe. Muuten perhekokonaisuutemme on laaja, johon kuuluu isovanhempia, iso-isovanhempia, sisaruksia. Mieheni ja minun vanhemmat ovat eronneet. Minun isäni on ollut uudessa liitossa todella kauan ja hänen puolisonsa on lasteni mummo siinä missä äitini. (Kuten mummon lapset ovat veljiäni.)
Nyt äitini on alkanut myrkyttää lastenlasten mieliä tätä "ei oikeaa" mummoa kohtaan. "Ei oikealla" mummolla ei ole kuulemma mitään asemaa minun tai sisareni lasten elämässä, vaan meidän tulee muistaa: "kenen sukua ja huonetta olemme". Hän on jo puhunut jotain "ei oikean" mummon kuolemastakin. Siskoni poika vain ei alkanut sitä meille loppuun sanomaan. Silti hän puhuttelee vaarini uutta puolisoa lasteni isomummiksi (kuten lapsetkin ja me). Siinä ei hänen mielestään ole ristiriitaa!
En tiedä mitä hänen kanssa pitäisi tehdä. Sanaa hän ei kuuntele. En halua hänen sekoittavan lastenmieliä. Haluan hänen kuten muidenkin isovanhempien olevan lasten elämässä mukana, olivat he "oikeita" tahi ei. Perhe on se millaiseksi me itse sen rakkaudella määritämme. Se ei rajaudu vain verisiteisiin.
Nyt äitini on alkanut myrkyttää lastenlasten mieliä tätä "ei oikeaa" mummoa kohtaan. "Ei oikealla" mummolla ei ole kuulemma mitään asemaa minun tai sisareni lasten elämässä, vaan meidän tulee muistaa: "kenen sukua ja huonetta olemme". Hän on jo puhunut jotain "ei oikean" mummon kuolemastakin. Siskoni poika vain ei alkanut sitä meille loppuun sanomaan. Silti hän puhuttelee vaarini uutta puolisoa lasteni isomummiksi (kuten lapsetkin ja me). Siinä ei hänen mielestään ole ristiriitaa!
En tiedä mitä hänen kanssa pitäisi tehdä. Sanaa hän ei kuuntele. En halua hänen sekoittavan lastenmieliä. Haluan hänen kuten muidenkin isovanhempien olevan lasten elämässä mukana, olivat he "oikeita" tahi ei. Perhe on se millaiseksi me itse sen rakkaudella määritämme. Se ei rajaudu vain verisiteisiin.
