Isovanhemmat ja ensimmäinen vierailu

["Tiina"]

Voinko vaan kieltää vierailut sairaalassa ja kotona synnytyksen jälkeen vai aiheutanko turhaan vuosisadan riidat??? Onko joku "rauhoittanut" kodin vaikka viikoksi ja sallinut vieraat vasta sitten, ilman, että asiasta on tullut kummempaa sanomista. Mulla sellanen olo, että isovanhemmat ei asiaa hyväksyisi/ymmärtäisi ja oisi vaan helpompi päästää ne vauvaa katsomaan, vaikka itse ehkä haluaisinkin olla vaan perheen kesken. En tiedä, mistä on tullut tämä olo, etten halua ihmisiä heti kotiimme. Lapsi ei ole ensimmäinen ja aiemmin olen vierailut sallinut. Oman sukuni voisin vielä päästää, mutta siitä nousisi jo niin kamala kohu, että tasapuolisuuden nimissä sitten on kiellettävä kaikkia. Saahan aikuinen ihminen nyt tehdä, mitä haluaa, mutta en jaksaisi asian takia riidelläkkään. Kumpi siis mahtaa olla helpompi, sallia vieraat vai ei?

Viikko meilläkin mennyt ilman vieraita. Mielestäni sairaalakin saatais rahoittaa vaan vauvan vanhemmille ja sisaruksille. Viimeksi viereisessä petissä oli äiti, jolla kävi koko ajan joku kylässä tädeistä ja sedistä lähtien. Kyllä oli ahdistavaa kuunnella sitä kälätystä ku olisi ite halunnut edes vähän levähtää vastasyntyneensä kanssa. Vierailuajat oli, mutta eipä tuo näytä kaikkia hidastavan.

 

["JJJ"]

[QUOTE="aloittaja";27729947]Meillä oli esikoisesta neljäntenä päivänä kotiutumisesta anoppi käynyt jo 3 kertaa katsomassa... Tää ehkä selittää osan mun ärtymyksestä. Ei oikeen ymmärrä sanaa "ei". Hän kun aina vaan "äkkiä piipahtaa tuomassa jotain". No onneksi alkuhuuma loppui aikanaan. Hän onkin varmaan se, jonka reaktiota eniten pelkään... Ei oikeen ole sellainen ihminen, joka ymmärtäisi tälläisen asian ja mun halun toipua rauhassa. Hänestä kuitenkin muuten suuri apu lasten kanssa, joten en haluaisi turhaan suututtaa.[/QUOTE]

Jos laitat miehen neuvottelemaan sen anopin kanssa, mutta sovitte miehen kanssa että esim. ensimmäisen viikon aikana ei vierailla? Delegoit sen päänsäryn siis miehellesi
Ehkä jo vähän OT, mutta itse ainakin toivuin toisen synnytyksestä mielettömän hyvin, viikon päästä jo oli kuin en olisi ollenkaan synnyttänytkään (kyllähän sen näki että paksusti oltiin raskaana oltu, mutta olo oli mahtava...), toivuin siis paljon nopeammin kuin esikoisesta. Voihan olla että sinullakin käy yhtä hyvä onni eikä se vierailu sitten tunnukaan niin ylitsepääsemättömältä? Koskaan ei voi tietää, mutta aina voi toivoa parasta Älä nyt tee tästä kyläilyhommasta elämää suurempaa peikkoa, hoida ensin synnytys kunnialla ja katso miltä sen jälkeen tuntuu. Jos edelleen olet sitä mieltä ettet vieraita heti halua niin sitten vain kiertelemättä kerrot anopille ja muille että olet yksinkertaisesti liian väsynyt vierailuun, piste. Kyllä sen anopinkin pitäisi sen verran ymmärtää ja uteliaisuuttaan hillitä, onhan hänkin nyt kumminkin ainakin sen kerran kokenut saman.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="JJJ";27729997]Jos laitat miehen neuvottelemaan sen anopin kanssa, mutta sovitte miehen kanssa että esim. ensimmäisen viikon aikana ei vierailla? Delegoit sen päänsäryn siis miehellesi
Ehkä jo vähän OT, mutta itse ainakin toivuin toisen synnytyksestä mielettömän hyvin, viikon päästä jo oli kuin en olisi ollenkaan synnyttänytkään (kyllähän sen näki että paksusti oltiin raskaana oltu, mutta olo oli mahtava...), toivuin siis paljon nopeammin kuin esikoisesta. Voihan olla että sinullakin käy yhtä hyvä onni eikä se vierailu sitten tunnukaan niin ylitsepääsemättömältä? Koskaan ei voi tietää, mutta aina voi toivoa parasta Älä nyt tee tästä kyläilyhommasta elämää suurempaa peikkoa, hoida ensin synnytys kunnialla ja katso miltä sen jälkeen tuntuu. Jos edelleen olet sitä mieltä ettet vieraita heti halua niin sitten vain kiertelemättä kerrot anopille ja muille että olet yksinkertaisesti liian väsynyt vierailuun, piste. Kyllä sen anopinkin pitäisi sen verran ymmärtää ja uteliaisuuttaan hillitä, onhan hänkin nyt kumminkin ainakin sen kerran kokenut saman.[/QUOTE]

Mulla ei oo aiemmin ollut palautumisen kanssa ongelmia, ihan nopeaan oon ollu kunnossa. Siksi en ole ihan varma, mistä tämä ällötys vieraita kohtaan on tullut. Varmaan jotain loppuraskauden hormoonijuttuja. Saatan pelätä sitä, että jos kerran päästän vierailulle, niin sitten ei enää lupaa kysellä... Kuten anoppi asian on hoitanut. Ja on muuten ihan sama, kumpi yrittää sitä "nyt on huono hetki"-asiaa hänelle kertoa, ei mene jakeluun!

Sairaalassa mulla oli kanssa viimeksi huonekaveri, jonka koko suku kävi vierailulla (vaikka ei ollu sallittu). Otti kyllä niin päähän! Vielä kun oli se oma sänky siinä oven puolella, niin jatkuvasti joku ramppasi ees taas ja heilutteli niitä verhoja (ahtaat tilat), kun ite yritin opettaa vauvaa rinnalle ja levätä... Kaverillä taas oli ollu huonekaveri, joka oli melkeen 24h juorunnu kovaan ääneen puhelimeen. Eipä tuo tainnut olla yhtään sen mukavampaa.