[QUOTE="Nisse";29299019]Mä olen siis käsittänyt ettei sieltä tililtä nappailla rahaa mihinkään kunnes lapsi on tarpeeksi vanha päättämään itse. Eikä oltais kyllä siis ottamassakaan.
No toi on sit toinen vaihtoehto että tyytyköön kohtaloonsa niin ei mitään osaa odottaakaan.[/QUOTE]
Lapsen saamat rahat ovat lapsen, mutta vanhemmat päättävät niiden käytöstä. Rahat pitää tietenkin käyttää tai sijoittaa lapsen edun mukaisesta, eikä niillä saa paikata elatusmenoja. Paitsi jos on pakko, sillä sossu kyllä laskee niin, että lapsen omilla rahoilla pitää lapsi elättää. Jos joskus joudutte siis toimeentulotukiasiakkaiksi, ihan ruokaan ja vuokraan nekin rahat pitää käyttää.
Mutta noin normaalisti ruokaa ei rahoilla osteta, mutta ehdottomasti voi olla ennemmin lapsen edun mukaista, että rahoilla kustannetaan joku isompi hankinta tai vaikka harrastus, kuin että kaikki säästetään inflaation armoilla johonkin ajokorttiin. Vaikka lelut ja harrastukset ei ole materiaalisessa mielessä arvonsa säilyttävää, niin onnellinen lapsuus on minusta paljon arvokkaampi asia kuin joku ajokortti. Onnelliseen lapsuuteen ei tarvita leluröykkiöitä, mutta useimmille lapsille on kuitenkin tärkeää, että jotain toiveleluja paketeista paljastuu eikä ole tässäkään mielessä reilusti heikompiosaisempi kuin kaverinsa. Lapset kun näitä vertailevat.
Isäni esimerkiksi on kovin katkera lapsuutensa jouluista, kun ei saanut koskaan mitään varsinaisia leluja lahjaksi, jotkut sukat vaan. Hänelle jäi myös vääryydeen kokemus siitä, että rikkaiden perheiden lapset sai valtavasti hienoja leluja, vaikka olisivat olleet kiusaajia ja häiriköitä. Joululahjoilla voi siis olla merkitystä pidemmän päällekin.
Meidän lapsi on saanut lahjarahoja sekä kuoressa että suoraan tilille. En näe niissä mitään eroa. Pääosin ovat jääneet säästöön, mutta viime synttäreinä lahjarahoilla ostettiin myös yksi lapsen toivoma lelu, jota ei ollut lahjaksi tullut. Varmasti se 20 euroa noin käytettynä ilahdutti enemmän, kuin säästettynä 18-vuotispäivään.
Ja muuten, minusta ei missään nimessä kannata pakettien määrän maksimoimiseksi ostaa mitä sattuu halvalla saamaan, vaan juuri lapsen toiveet tai ainakin yksi toive on tärkeää toteuttaa. Ainakin meillä jo 3-vuotiaasta alkaen nimenomaan toiveleluista on innostuttu ja niitä odotettu, kaikki muut on laitettu vaan nopeasti syrjään. Mikä pettymys olisikaan lapselle, jos mistään paketista ei paljastuisi mitään mitä lapsi on toivonut.
