Isovanhemmat syöttävät lapselle valheita...

["kyllästynyt"]

Meillä alkaa olla erittäin tulehtuneet välit omien vanhempieni kanssa. He eivät pidä uudesta miehestäni (olemme siis uusioperhe) ilmeisesti siksi, että lapseni on monta kertaa kieltäynyt lähtemästä mummolaan kun toinen vaihtoehto on ollut lähteä mieheni kanssa erään harrastuksen pariin. Nyt siis miestä mollataan ja mustamaalataan lapselle, korostetaan ja alleviivataan ettei mies ole lapsen isä mutta tulevan vauvan isä on. Vaaria saisi kuulemma kutsua isäksi jos haluaisi, lapsi sanoi tänään.
Isovanhemmat ovat myös saaneet syötettyä lapsen päähän ajatuksen, että kun vauva syntyy, niin lapsi voisi muuttaa mummolaan asumaan kun mummolla ja vaarilla olisi aikaa leikkiä ja touhuta hänen kanssaan. Lapselle on myös jatkuvasti puhuttu että eikö olisi kiva kun teilläkin olisi omakotitalo, eihän kenenkään ole kiva kerrostalossa asua.
Ymmärrän kyllä, että ainoa lapsenlapsi on heille todella tärkeä, mutta jotain rajaa. Meillä on vakavassa harkinnassa että muuttaisimme muutaman sadan kilometrin päähän että tilanne rauhoittuisi ja lapsen pään sekoittaminen loppuisi

 

["Piika-äiti"]

Kyllä heille joku tolkku toimintaan pitäisi saada.

Minä varmaan sanoisin hyvin kylmästi, että he ovat tarkkailussani ja jos tuo jatkuu, lapsen heillä olo vähenee radikaalisti.

 

["vieras"]

Huh huh! Mä en antaisi lapsen tavata tuollaisia isovanhempia, en ainakaan ilman valvontaa. Ei jessus, mulla kiehuisi kyllä niin... Oikeasti, älkää antako lapsen enää tavata yksin näitä isovanhempia, vaan olkaa aina mukana. Tuskin teidän läsnäollessa tuollaisia kehtaavat puhua tai jos kehtaavat, ainakin niihin voisi heti puuttua.

 

["neiti"]

Taitavat isovanhemmat pelätä, ettei teillä ole pienelle enää aikaa uuden vauvan synnyttyä. Jos jo nyt tuuppaatte lasta sinne hoitoon ym.

 

["Moi"]

Lapsi raukka on varmaan tosi hämmentynyt tosta kaikesta, hän pian alkaa kuvittelemaan että ei ole yhtä tärkeä kun tuleva vauva, jos isovanhemmat höpöttävät heille muutosta! Kannattaa ottaa äkkiä vähän etäisyyttä jos vain mahdollista. Tsemppiä!

 

["kyllästynyt"]

Lapsi on alle kouluikäinen ja yleensä jokatoinen viikko yökylässä isovanhemmilla 1-2 yötä ja noin kerran viikossa käydään päiväselti kylässä, lähellä kun asutaan. (meillä eivät käy ollenkaan, kun eivät kestä katsella miten kurjaa siellä kerrostalossa on asua) Isovanhemmat ovat siis hyväkuntoisia eläkeläisiä joten aikaa ja intoa lapsenlapsen kanssa puuhailuun riittää vähän liikaakin. Aiemmin lapsi oli useamminkin hoidossa kun tein pätkätöitä ja piti lähteä tosi lyhyellä varoajalla töihin.

Ilmoitin heti noitten mummolaan muuttamispuheiden jälkeen, että yökyläily loppuu tähän kun kerran lapselle tuollaista puhutaan, mutta äiti kuittasi jutun tuhahtamalla että lapsi on sen itse keksinyt. En uskonut.
Koko kaksivuotisen suhteemme ajan vanhempani ovat keksimällä keksineet ongelmia minulle ja miehelleni, ja kuulemma olemme muuttamassakin sen takia ettei kukaan lähipiiristä tajuaisi miten huonosti meillä menee... Myös miehen työstä riittää kuittailua ja lapsellekin on sanottu että xxxx:n pitäisi hankkia parempi ammatti niin saisitte enemmän rahaa. Miehelle sitä ei tietenkään suoraan sanota, niinkuin ei mitään muutakaan em. asioista.


Jotenkin vaan tuntuu, että isovanhemmille on vaikea paikka, kun eivät olekaan enää korvaamaton apu minulle lapsen hoidossa, mutta en todellakaan halua että sen varjolla pitää sekoittaa lapsen ajatukset!

 

[sano suoraan]

Mä sanoisin, että puheiden takia on nyt harkinnassa paljonko aikaa lapsi on siellä.

Meillä oli vähän sama, tuota muuttamisjuttua myöten... Olin totaali-yh 5 v. Tämän lapsen isä ei ole tekemisissä (eikä edes isovanhemmat). Kun tapasin miehen, vanhempani olivat hänelle mustasukkaisia, kun lapsi omasta aloitteesta rupesi sanomaan miestä isäksi, sitä korjattiin... Mä korjasin takaisin. Mentiin naimisiin, mies adoptoi ekan lapsen (eli on nyt oikeastikin hänen isänsä).

Kun meille syntyi yhteinen lapsi 8 kk sitten, kun tämä mun lapsi oli 8 v, koetettiin myös tehdä eroa lapsissa ja isyyksissä adoptiosta huolimatta. Plus oli noita muuttopuheita.

Mä lopulta sanoin puoli vuotta sitten, että nyt on niin, että lapselle ei saa puhua tuollaisia. Yksikin vastaava juttu, ja pidämme puoli vuotta väliä näkemisessä. Sanoin että olen kiitollinen kaikesta avusta, mitä sain, mutta luulisi heidänkin olevan iloisia kun en jaa enää arkea yksin ja lapsella on turvallinen isähahmo ja sisarus, eikä olevan noin mustasukkaisia. Miehen vanhemmat asuvat kauempana, niin ovat joka tapauksessa ne läheisemmät isovanhemmat.

Loukkaantuivat, lähtivät heti kotiin eivätkä soittaneet. Mutta parin viikon jälkeen kun olimme yhdessä siskoni luona, asenne oli vähän muuttunut eikä enää vähätellä miestä. Ehkä koska eka lapsi on jo niin iso jatästä toisesta on mummon kullaksi vielä monta vuotta...

 

[Kerpele]

Ihan sairasta jos multa kysytään. En mä antais lasten olla tekemisissä tollasten idioottien kanssa.