Isovanhemmat

[mie]

Tuli mieleen tosta isonvanhempien auttamisketjusta oma "ongelmani".

Meillä on tällä hetkellä todella kiireinen elämäntilanne (kestää tän kevään ajan, kouluni takia) ja lapsenhoitoapu on enemmän kun kaivattua. Ei olla pyydetty apua isovanhemmilta, he tietävät tilanteemme.

Miehen vanhemmat jäivät juuri eläkkeelle (55 vuotiaita) ja ovat sanoneet meille monta kertaa, että nyt kun heillä on aikaa haluavat auttaa meitä lapsen hoidossa. Me aina vastaamme tuohon, että meille voi soittaa koska vain ja tulla auttamaan/voidaan tuoda lapsi heille. Kertaakaan he eivät kuitenkaan ole apua oikeasti tarjonneet.

En oikein tiedä miten tilanteeseen pitäisi suhtautua. Olen halunnut välttää avun pyytämistä, ettei heille tule ole, että on pakko auttaa. Toisaalta aina kun ollaan yhteydessä he valittavat kuinka vähän näkevät lapsenlastaan. Käymme heillä kuitenkin noin parin viikon välein, eikä aikamme tällä hetkellä riitä enempään kuten he tietävät. Matkaa heidän luokseen on kuitenkin 50 km.

Mitä mieltä olette, haluaako isovanhemmat auttaa meitä oikeasti lapsen hoidossa eli pitäisikö meidän vain pyytää apua vai ovatko he vain kohteliaita kun sanovat auttavansa vaikka eivät apua haluakaan antaa vai jotain muuta?

Kyseessä on siis miehen vanhemmat, joiden kanssa en ole niin läheisissä väleissä että suoraa asiasta puhuminen onnistuisi ainakaan heidän puoleltaan.

 

[:)]

No kyllä minä kysyisin, että millaisia suunnitelmia teillä on "silloin". Vastauksen jälkeen kertoisin miksi kyselen. (Meillä on kiireitä ja helpottaisi kovasti. Saadaan järjestymään muutenkin, jos ette pysty lasta ottamaan)

Hassulta tuntuu, että avun antajat ilmoittaisivat ajankohdan. Eiväthän he tiedä milloin apua tarvitsette.

Nuorena ovat eläkkeelle jääneet.

 

[wb]

helpompi se on kysyä tiettyä päivää auttamaan

 

[2 lapsen äiti]

meillä on sama ongelma. miehen vanhemmat asuvat viiden kilometrin päässä ja anoppi sanoo aina, että saa kysyä jos tarvii lastenhoitoapua. viime vuonna sieltä ei kuitenkaan käyty meillä kylässä kuin muutaman kerran eivätkä he koskaan vapaaehtoisesti kysy, että voisivatko lapset tulla sinne. minä olen siis aina se "ruikuttaja", joka haluaa lapset hoitoon.

Lisäksi jos kysyn voivatko molemmat lapset tulla sinne yhtäaikaa, kuuluu puhelimesta vähän aikaa, että " no, no, kyllä kai.."

eli itsellä on aina tosi anteeksi pyytävä olo, kun pyytää apua..

 

[Lentokala]

Mistä ne isovanhemmat voivat tietää millä hetkellä tarvitsette apua?`
Kyllä pitää itse avata suu ja tehdä ajoissa suunnitelmia niiden päivien varalle ku apua tarvii.

 

[vieras]

No entäs jos tosiaan rohkeasti kysyisit sitä hoitoapua tietylle ajankohdalle ja sit sen perusteella varmaan saisi tuntumaa miten isovanhemmat ovat halukkaita hoitamaan vai onko vaan "sanahelinää". Tiedän tunteen, itselle myös todella vaikeaa pyytää apua jos sitä ei suoraan tarjota.

 

[ap]

No kyllä minä kysyisin, että millaisia suunnitelmia teillä on "silloin". Vastauksen jälkeen kertoisin miksi kyselen. (Meillä on kiireitä ja helpottaisi kovasti. Saadaan järjestymään muutenkin, jos ette pysty lasta ottamaan)

Hassulta tuntuu, että avun antajat ilmoittaisivat ajankohdan. Eiväthän he tiedä milloin apua tarvitsette.

Nuorena ovat eläkkeelle jääneet.

Olivat yrittäjiä ja siksi noin nuorina jäivät eläkkeellä (ei tarvitse ilmeisesti rahan puolesta enää töitä tehdä).

Ja tosta avun antamista, teen lopputyötäni, jota voin tehdä koska vaan. Ollaan sanottu se isovanhemmillekin, joten tietävät että millon vaan kun heille sopii voi auttaa lapsen hoidossa. Mutta voit olla oikeessa siinä, että pitäs vaan ehdottaa jos se tarjoutuminen on hankalampaa. Musta vaan tuntuu, kun ollaan joskus aiemmin pyydetty apua, että suostuvat sen takia kun ei kehtaa kieltäytyä. Toisaalta aikuisia ihmisiähän he ovat joten kai sitä nyt pitäs osata sanoa mitä haluaa tai ei halua