isovanhemmista

[vierailija]

Onko teillä läheiset välit lastenne isovanhempiin? Kuinka usein lapset tapaavat isovanhempiaan? Me itse asutaan isovanhempien kanssa samalla paikkakunnalla mutta ollaan todella vähän tekemisissä, aina jos käyn heillä kahvilla niin tulee sellainen olo että meitä ei kaivata sinne, ollaan vaan riesa. Sisarrukseni lasta tapaavat/ hoitavat pari kertaa viikossa ja oikein pyytävät hoitoon, minun lapsia ei koskaan. Tuntuu pahalta kun lapsetkin ovat jo huomanneet ettei isovanhemmat välitä heistä ollenkaan.

 

[vierailija]

On kaikkiin, niin kokonaisiin mummuihin/pappoihin kuin puolikkaisiinkin.

Anopilla käydään muutama kerta viikossa, mun äiti käy meillä pari kertaa viikossa ja miehen isä uuden puolisonsa kanssa käy meillä tai me heillä.

Soitellaan myös paljon kaikkien kanssa ja mummot ja papat soittelee lapsille. Ja lapset heille.

Myös hoitoapua saa aina tarvittaessa.

 

[vierailija]

Asuvat kaukana, harvoin käymme, ehkä pari kertaa vuodessa. Soitellaan kerta viikossa tai kahdessa. Ohikulkumatkalla pistäydymme toisessa mummulassa.

 

[vierailija]

On kaikkiin, niin kokonaisiin mummuihin/pappoihin kuin puolikkaisiinkin.

Anopilla käydään muutama kerta viikossa, mun äiti käy meillä pari kertaa viikossa ja miehen isä uuden puolisonsa kanssa käy meillä tai me heillä.

Soitellaan myös paljon kaikkien kanssa ja mummot ja papat soittelee lapsille. Ja lapset heille.

Myös hoitoapua saa aina tarvittaessa.

Voi että, olisipa meilläkin noin läheiset välit, ihan kateeksi käy

 

[Ciervo]

On läheiset välit molempiin ja minusta on aina surullista kuulla, ettei kaikilla näin ole.
Rakastavat isovanhemmat ovat niin suuri rikkaus ja onni, jonka jokainen lapsi ansaitsisi.

Mun vanhemmat asuu kaukana, joten heitä ei kovin usein fyysisesti tavata, mutta toisen puolen isovanhemmat asuu samalla paikkakunnalla ja on todella tiiviisti osa lapsen elämää.
Ei ole oikeastaan tarvinnut kinuta lapsen isovanhemmilta hoitoapua, sillä haluavat itse olla lapsenlapsensa kanssa paljon.

 

[vierailijaXXX]

Mun äiti ei halua olla meidän kanssa tekemisissä. Ei ole koskaan tavannut lapsenlapsiaan. Mun isä on alkoholisoitunut luuseri, joka ei ole tavannut minuakaan 20 vuoteen.. Miehen äiti elää niin omassa maailmassa, ettei sinne mahdu kukaan muu. Välillä hoitaa lapsia päivän, mutta saadaan kyllä kuulla miten rankkaa on ollut, ei päässyt suihkuun, nyt tarttee lepoa jne. Miehen isä ei ole maisemissa myöskään. Joten ei. Ei ole isovanhempia elämässä

 

[vierailija]

On läheiset välit molempiin ja minusta on aina surullista kuulla, ettei kaikilla näin ole.
Rakastavat isovanhemmat ovat niin suuri rikkaus ja onni, jonka jokainen lapsi ansaitsisi.

Mun vanhemmat asuu kaukana, joten heitä ei kovin usein fyysisesti tavata, mutta toisen puolen isovanhemmat asuu samalla paikkakunnalla ja on todella tiiviisti osa lapsen elämää.
Ei ole oikeastaan tarvinnut kinuta lapsen isovanhemmilta hoitoapua, sillä haluavat itse olla lapsenlapsensa kanssa paljon.

Minusta taas tuntuu että jos kysyn niin ottavat hoitoon vaan sen vuoksi että muut eivät huomaisi meidän sisarusten kahtiajakoa. Mun kohdalla katsovat kalenteria ja sanovat että kai se varmaan järjestyy ( tosin välillä perutaan aamusta jos lapset olisivst menossa päivällä) kun taas sisarrukseni lasta oikein pyydetään hoitoon ja muutenkin otetaan aina ilo mielin vastaan. Jos minä kysyn että voidaanko tulla kahville niin hetken hiljaisuuden jälkeen sanotaan että kai se sopii

 

[vierailija meillä]

Minun vanhempiin on läheiset välit, nähdään viikottain ja soitellaan melkein päivittäin. Anoppia kiinnostaa enemmän miesystävä(t) kuin lapsenlapset, vaikka asutaan 2km:n päässä niin voi mennä kuukausia ettei nähdä. Meillä 9-v. toivoikin että voisi vaihtaa mummua kun 'kaisa-mummua' ei kiinnosta olla lapsen kanssa. Toiselle mummulle lapsi soittelee joka päivä ja on usein yökylässä mummulassa.

 

[vierailija]

Meillä lapset monesti kyselly et miks heistä ei tykätä yhtä paljon kun muista lapsenlapsista

 

[vierailija]

äitini hoitaa lapsiani keskimäärin kerran viikossa mutta vai yhtä kerrallaan.Jokainen saa silloin jakamattoman huomion.Mummi asuu kilometrin päässä meistä.Minä taas autan mummia kaupassa käytän autolla jne.
Toiset isovahemmat asuvat yli 500km päässä,heitä näkevät kerran vuodessa muutaman tunnin ajan, joten lapset eivät oikein tunne heitä.

 

[vierailija]

Mä toivoin että mun vanhemmat rakastais lapsenlapsia vaikka eivät musta niin välittäneetkään, mut eipä se mene niinkuin elokuvissa. Kunpa vois saada lapsille varaisovanhemmat jotka oikeasti välittäis. Itse aion olla lastenlasteni elämässä mahdollisimman tiiviisti, sitten kun niitä tähän maailmaan tulee. Monen ystäväni mielestä laåsenlapset ovat rikkaus, ei ikävä velvollisuus. Kyllä niin surettaa kun omat lapset kuitenkin kaipaisivat isovanhempia elämäänsä.