Toggle sidebar

Isovanhempia ei perheenne elämä tunnu hirveästi kiinnostavan: mitä teet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja j
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

j

Vieras
Siinäpä se kysymys jo tulikin. Miten olette selvinneet siitä surusta ja ärsytyksestä yli?

Itse meinaan jotenkin jäädä liikaa asian kanssa painiskelemaan. Tuntuu vaan niin uskomattoman väärältä varsinkin lapsen kannalta. En kuitenkaan haluaisi antaa piittaamattomuuden syödä omaa iloani perheestäni.

Vinkkejä/ kokemuksia?
 
Mení niin tai näin, aina on väärinpäin: yleensä täällä valitetaan siitä kun isovanhemmat puuttuvat likaa perheensä elämään. Miten tämä ilmenee teillä, ettei isovanhempia kiinnosta elämänne? Entä toiset isovanhemmat? Vai onko niitä.
 
Elän mahdollisimman paljon omaa elämääni ja tuhlaan aikaani niihin, joita meidän lapset, meidän perhe ja meidän elämä kiinnostaa ja joiden kanssa meillä on hyvä olla. Olen aikoinaan paininut tän asian kanssa, itkenyt ja puhunut asiasta, muttei mitään muutosta ole tapahtunut eikä tapahdu. Siksi on hyvä vaan elää elämäänsä eteenpäin.
 
Miehen vanhempia ei kiinnosta. Ei sitten,olkoot kiinnostamatta. poika on 2½ eikä kertaakaan heitä tavannut, ekana synttärinä sai kortin,toisena ei sitäkään. Mies on heihin yhteyksissä,asuvat kaukana ja soittelevat. Mutta eipä mekään sitten kuvia viitsitä laittaa eikä mitään,kun eivät kysele koskaan kuulumisia tms. Miehen kanssa puhuvat ihan joutavan päiväisyyksiä. Onneksi on toiset ihanat isovanhemmat jotka paljon yhteyksissä poikaaan.
 
Isän puolelta isovanhempia ei hirveesti kiinnosta jälkikasvu. Pojalla on ikää 10 kk ja muistaakseni kahdesti on nähneet. hHyviä neuvoja on kyllä molemmilla kerroilla tullut. :)
Harmi enemmänkin heidän puoleltaan koska pojallamme on sitten toinen mummo koko ajan tässä arkiäivässä.
 
Itse surin aikani ja itkin itkuni. Sitten päätin, että me eletään näin, pärjätään näin. Se helpotti. Kun ei oleta mitään, niin ei pety. Kun ei toivo ja usko, että joku auttaa ja osallistuu, niin menee kivasti.

Itse en sitten evääni liikauta, kun isovanhemmat tarvii apua. He ei auta meitä, eivätkä ole kiinnostuneita meistä.
 
Kun ei kiinnostaa kumpaakaan. Samalla paikkakunnalla asutaan molempien kanssa, mutta kun ei niin ei...

Ei olla oltu missään miehen kanssa kahdestaan sen jälkeen kun lapsi syntyi: ei ole hoitajaa. Anoppini olen nähnyt viimeksi kesäkuun alussa, appeni toukokuussa. Omat vanhempani uraputkessa, eikä aikaa meille. Lisäksi en ole se heidän kultapoikansa...
 
Meidän isovanhemmat ovat suurinpiirtein ´hyljänneet täysin. Mitä nyt kutsuttaessa käyvät lastenlapsiensa synttäreillä, muuten eivät pidä yhteyttä. Itse olen yrittänyt käydä ja soitella, mut jotenkin se vastaanotto on ollut tylyä jne. Aluksi se tuntui itsestä todella kauhealta, että omat vanhemmat eivät välitä jne. Syytä en tiedä, enkä ole kysynyt.. arvaillut ja pähkäillyt olen itsekseni. Luulen että meidän erilainen elämäntyyli on heille "liikaa"..tiedä häntä. Muihin lastenlapsiin vanhemmat pitävät yhteyttä.. hoitavat heitä jne. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että olen luovuttanut ja luopunut tavallaan omista vanhemmistani. Onneksi on vielä toiset isovanhemmat hengissä ja mukana meidän perheen elämässä.
 
Meidän kolmevuotiasta ei ole toiset mummo ja pappa edes nähneet. Ei niillä kiinnosta. Eivät tulleet edes ristiäisiin. Meitä eivät kutsu kylään heille. Syynä mielipide-ero uskonlahkosta.
 
Meidän isovanhemmilla 30 lastenlasta ja silti ovat kiinnostuneita meidän elämästä. Kysyvät kuulumisia ja lepertelevät lapsillemme, tuovat lahjoja, kuvaavat videolle ja kameralla. Tuli vain mieleen kun monet säälivät meitä kun lapsemme eivät saa jakamatonta huomioa isovanhemmilta :)
 
Meillä miehen vanhemmat soittelee ehkä kerran/4kk ja kylässä ovat koko yhdessäolo-aikanamme käyneet 3krt.. (yhdessä oltu 2v.)
Asuvat 30min ajomatkan päässä..
Itse eivät kyllä vaivaudu vierailemaan mutta vaativat sielä säännöllisesti käymään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän isovanhemmilla 30 lastenlasta ja silti ovat kiinnostuneita meidän elämästä. Kysyvät kuulumisia ja lepertelevät lapsillemme, tuovat lahjoja, kuvaavat videolle ja kameralla. Tuli vain mieleen kun monet säälivät meitä kun lapsemme eivät saa jakamatonta huomioa isovanhemmilta :)
Click to expand...

Lisään vielä äskeiseen kun tästä tuli mieleen, että miehen vanhemmat eivät myöskään ole ottaneet yhtäkään valokuvaa lapsestamme (10,5kk) eivätkä aikanaan ottaneet häistämmekään kuiva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän kolmevuotiasta ei ole toiset mummo ja pappa edes nähneet. Ei niillä kiinnosta. Eivät tulleet edes ristiäisiin. Meitä eivät kutsu kylään heille. Syynä mielipide-ero uskonlahkosta.
Click to expand...

Jos haluat vastata, ei pakko.. Mut kiinnostaa mihin uskonlahkoon isovanhempasi kuuluu?
 
Minun äitiäni ei kiinnosta meidän perheemme, ja olen päättänyt että annetaan olla. Nautitaan isän puolen isovanhemmista joilla on intoa ja kiinnostusta. Onneksi sentään isäni pitää yhteyttä, muuten olisin varmaan aika rikki ajatuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja j:
Kun ei kiinnostaa kumpaakaan. Samalla paikkakunnalla asutaan molempien kanssa, mutta kun ei niin ei...

Ei olla oltu missään miehen kanssa kahdestaan sen jälkeen kun lapsi syntyi: ei ole hoitajaa. Anoppini olen nähnyt viimeksi kesäkuun alussa, appeni toukokuussa. Omat vanhempani uraputkessa, eikä aikaa meille. Lisäksi en ole se heidän kultapoikansa...
Click to expand...

Käyttekö itse heillä kylässä? Ja pyydättekö säännöllisesti heitä kylään?
 
Pyydetään kylään ja ollaan itse ravattu kylässä molemmissa paikoissa seurusteluajoista lähtien ja nimenomaan niin päin. Meillä molemmat ovat käyneet aivan muutamia hulluja kertoja.

Jotenkin vaan ei enää jaksa, kun kaikki on niin yksipuolista ja koskaan ei tiedä, onko oikeasti ok mennä kylään ja minkä vastaanoton saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja j:
Kun ei kiinnostaa kumpaakaan. Samalla paikkakunnalla asutaan molempien kanssa, mutta kun ei niin ei...

Ei olla oltu missään miehen kanssa kahdestaan sen jälkeen kun lapsi syntyi: ei ole hoitajaa. Anoppini olen nähnyt viimeksi kesäkuun alussa, appeni toukokuussa. Omat vanhempani uraputkessa, eikä aikaa meille. Lisäksi en ole se heidän kultapoikansa...
Click to expand...

Siis häh? Puhut miehestä, mutta sit taas et oo vanhempies kultaPOIKA?
 
Mutta tämä sisarusten eriarvoisuus sitten taas aivan toinen juttu.

Jotenkin tuntuu vain niin uskomattoman väärältä omaa lasta kohtaan, kun itselle oma mummu on ollut niin tärkeä.
 
Noh, kylläpä se varmaan jossain vaiheessa voi isovanhempia korveltaa. Viimeistään sitten, ku lastenlapset kasvaa isoiksi, vaikkapa aikuisiksi eivätkä mummu ja pappa merkkaa heille mitään..
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
3
Luettu
2K
Aihe vapaa
Vieras
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa