Meillä on siitä loistava tilanne, että miehen vanhemmat asuvat lähellä meitä ja ovat halukkaita silloin tällöin hoitamaan nyt 1-vuotiasta lastamme. Tähän asti on sujunut hyvin, mutta nyt kun lapsi alkaa liikkua ja omaa tahtoa alkaa olla enemmän, on alkanut tulla ristiriitoja kasvatusmenetelmistä. Minä en hyväksy missään tapauksessa lapsen tukistamista/nipistämistä/luunappeja ym. Tiedän isovanhempien antaneen luunapin lapsemme 1-vuotiaalle serkulle, kun hän yritti nipistellä isoisäänsä. Hyvin todennäköistä on, että näin voisi tapahtua myös omalle lapsellemme. Tiedän jo, että keskustelut ovat täysin turhia. Kerroimme oman mielipiteemme koirankasvatuksesta, ja kuitenkin nämä isovanhemmat myös käyttivät omia koirankasvatusmenetelmiään kertomatta meille. Koiran kohdalla olen alistunut tähän, ja koiraa on kuitenkin hoidettu hyvin eikä hänelle mitään traumoja ole tullut. Mutta olen kuitenkin herkkänahkaisempi lapsen suhteen. Mitä tehdä? Yritämmekö selvitä ilman hoitoapua vai vienkö lapsen isovanhempien luo, vaikka luunappi onkin vaarana? Lapsemme pitää paljon isovanhemmistaan, erityisesti isoäidistä. Asia ahdistaa minua paljon. Olisi paljon helpompaa, jos lapsi olisi jo isompi, ja häneltä kuulisi, mitä hoidon aikana oikeasti tapahtuu.