Isovanhempien oikeus neuvontaan

[Oikein vai väärin???]

Hei!

Pakko on kysellä "ulkopuolisten" mielipiteitä kun en enää tiedä missä mättää. Kenties minussa itsessäni, mutten sitä tajua?

Olen kahden lapsen (4v ja 1v) äiti. Minulla on aina ollut läheiset välit omiin vanhempiini ja pidämmekin ihan päivittäin yhteyttä. Samalla paikkakunnalla asutaan ja näemmekin usein. Vietämme koko perheen voimin joskus vanhempieni luona viikonloppujakin.

Nyt on ruvennut mietityttämään että olenko jotenkin huono kun en esimerkiksi vie lastani lääkäriin silloin kun se äitini mielestä olisi tarpeen... 1v on ollut omituinen muutaman päivän. Maanantaina nukkumaan mennessä oksensi oikein reilusti. Noh, voi hyvin kunnes eilen torstaina sitten oksensi päiväunilta herättyään. Ja toisen kerran oksensi vähän, pian edellisen kerran jälkeen. Sen jälkeen ei ole oksentanut, mutta ei oikein ruoka maistu. On kuitenkin näinä päivinä syönyt joka päivä jonkun verran ja juonutkin. Nyt vaan vaikuttaa, että ei oikein ruoat maistu juurikaan. Jotain rahkaa on tänäänkin syönyt ja juonut mehua ja smoothieta. Kakka on muuttunut aika löysäksi tänään, mutta ei selkeää ripulia.

Onko mielestänne tarpeen kuskata lasta tässä vaiheessa lääkäriin vai katsella pari päivää miten voi? Leikkii normaalisti ja on iloinen. Äitini mielestä syy tähän pitää selvittää, onhan lääkäri kuitenkin viisaampi kuin me. Itse olen viittä vaille valmis sairaanhoitaja ja kätilö. Mutta selkeästikään en ole edes äitinä lasteni paras asiantuntija. Äitini sanoo myös usein, että kyllä hänellä on oikeus isoäitinä sanoa asioista. Se on isoäitien oikeus. Ja myös vanhempien oikeus, koska ovat minua vanhempia sekä minun vanhempiani.

Kertokaa nyt jotenkin asiallisesti joku edes jotain...keinot alkaa olla vähissä. Kenen tässä pitäisi itseensä mennä? Onko niin, että pitää vaan sietää ohjeistukset ja vaikka kuinka moneen kertaan sanoisi olevansa itse eri mieltä niin silti sitä vaan jatketaan, että kuinka olisikaan parempi toimia... Ohjeistuksiahan riittää muutenkin, mutta niistä en jaksa enää piitata. Äidit varmaankin tyttäriään yleisestikin ohjeistavat lasten pukemisesta ja muutenkin hoitamisesta. Se lienee ihan luonnollista.

 

[KUule]

ANna äitis neuvot mennä toisesta sisään ja toisesta ulos.

 

[Keittiönoita]

Äitisi on luultavasti sitä sukupolvea, jolla oli tapana viedä lapsi jokaisesta yskäisystä lääkäriin ja vieläpä yksityislääkäriin, jotta varmasti sai antibioottikuurin? Lapsi viedään lääkäriin silloin, kun lapsen yleisvointi heikkenee, lapsi lakkaa juomasta ja on riskinä kuivuminen tai vanhempi on epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Isovanhemmilla on oikeus neuvoa, mutta heidän lapsillaan ei ole velvollisuutta niitä neuvoja noudattaa

 

[halipupu harmaana]

Kyllä ainakin mun äiti on neuvonut lastenhoidossa ainakin alussa, mutta kun huomasi, että pärjään kyllä ilman neuvojakin, niin neuvojen antaminen on vähentynyt. Välillä oon varmaan ärsyyntynyt äidin neuvoista ja äiti on huomannu sen ja sekin on varmaan vaikuttanu neuvojen vähentymiseen.

Luultavasti lapsellasi on vaan ihan tavallinen oksutauti, jota on liikkeellä. Ei ne siellä lääkräissä mitään tee, jos lapsi on ihan pirteä eikä kärsi nestehukasta, kuten varmaan itsekin tiedät. Isovanhemmat ovat yleensä herkempiä lastenlastensa kanssa ja veisivät heitä aina lääkäriin omiin vanhempiin verrattuna.

 

[fifiia]

Oikeus neuvontaan? Tarvitseeko tai voiko siihen antaa oikeutta, jos neuvonta kielloista huolimatta jatkuu miten oikeus sen toteuttamiseen poistetaan, ehkä sillä että on vähemmän tekemisissä ko. ihmisen kanssa.

Pitäisikö neuvoja kuunnella on tietysti tilanne kohtainen ja vaikea mennä sanomaan pitäiskö tuossa tilanteessa kuunnella ja viedä lapsi lääkäriin. Itse varmaankin veisin, johtuen ehkä osin perheen henkilökohtaisista taustoista. Lasten kanssa olen herkempi arviotuttamaan tilanteen myös lääkärillä, omalla kohdalla sairaanhoitajana lääkärille menoa pähkäilen pidempään.

 

[kilkka]

Niin, mitä ihmettä lääkärikään voisi tehdä? En ymmärrä. Eikö omat vanhemmat lähtökohtaisesti yleensä ole omien lastensa asiantuntijoita tosiaankin. Miksi äitisi käyttäytyy näin? Kyllä monetkin vanhemmat jotain neuvoja antavat, mutta pitäisihän se älytä, että jokainen tekee omat arviot ja päätökset omien lastensa suhteen. Joillekin voi olla vaikea niellä sitä, että omat lapset pystyvät itse tekemään hyviäkin päätöksiä ja aina lasten parasta ajatellen. Joko noudattavat neuvoja tai sitten eivät. Kuitenkin itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kurjaa, että tilanteenne on tuommoinen. Vaikuttaa varmasti pitemmän päälle väleihinnekin.

 

[Jarnuska]

Äidit tuppaa olemaan tuollaisia. Kuten joku jo edellä mainitsi, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.


Ha ha hauskana anekdoottina voin kertoa tarinan omasta elämästäni. Pojan ollessa pieni otin vielä äitini puheet semi vakavasti. Lapsella oli flunssa, joka ei mielestäni vaatinut lääkärissä käyntiä. Myytävät mummi sanoi toisin joten raahasin lapsen tk-hin jossa lekuri (ajatellen varmaan että hysteerinen ämmä) vakuutteli että flunssaan hän ei ikävä kyllä voi kirjoittaa antibiootteja.
Kotiin päästyä ilmoitin mummille miten kävi ja reaktio oli: Et sä missään lääkärissä ole edes käyny, ei varmasti oo sanonu noin.
Minä kilttinä tyttönä raahaan lapsen uudelleen lääkäriin ja haen lääkärintodistuksen jossa luki: lapsella perus flunssa, ei vaadi antibiootteja.

Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun en uskonut omiin vaistoihini.

 

["vieras"]

Äitisi on luultavasti sitä sukupolvea, jolla oli tapana viedä lapsi jokaisesta yskäisystä lääkäriin ja vieläpä yksityislääkäriin, jotta varmasti sai antibioottikuurin? Lapsi viedään lääkäriin silloin, kun lapsen yleisvointi heikkenee, lapsi lakkaa juomasta ja on riskinä kuivuminen tai vanhempi on epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Isovanhemmilla on oikeus neuvoa, mutta heidän lapsillaan ei ole velvollisuutta niitä neuvoja noudattaa

Tai sitten tämä mummo ei vienyt lapsia lääkäriin ennen kuin viimeisessä hädässä ja nyt on sitten kelkka heilahtanut toiseen suuntaan.

 

[niinkössi]

aivan näin, isovanhemmilla tuntuu olevan oikeus sanoa ja opastaa, mutta suotakoon se heille, kunhan ymmärtävät että neuvoa voi, mutta sitten pitää osata nielläkkin se, ettei omat lapset tee välttämättä niin kuin itse parhaaksi kokevat. Kyl ymmärrän, että siitä tulee epäonnistunut tai huono olo jos vaan ei anneta periksi vaan tuputetaan niit omia oikeita neuvoja, Vaikea sitä on varmaan tuossa vaiheessa saada ymmärtämään ilman riitaa. varsinkin jos on tilanne, että on sanottu jo,e ttä vanhempina on oikeus sanoa. tuossa oli aiemmin sanottukin jo siitä, että pitäisi ymmärtää,että jos on kerrottu ja pyydetty jotain olemaan jatkamatta niin miksi niin ei voisi tehdä? kyllä sitten on tajuttava, että ei pidä jatkaa. aloittajalle ainakin ilmeisesti tullut murheellinen mieli tilanteesta. kai äiti tämän ainakin ymmärtää ja luulisi sen sitten jo vaikuttavan siihen, että ymmärtää tahattoman toiminnan aiheuttavan kuitenkin epävarmuutta ja murhetta.

 

[Labran täti]

Äitisi on luultavasti sitä sukupolvea, jolla oli tapana viedä lapsi jokaisesta yskäisystä lääkäriin ja vieläpä yksityislääkäriin, jotta varmasti sai antibioottikuurin? Lapsi viedään lääkäriin silloin, kun lapsen yleisvointi heikkenee, lapsi lakkaa juomasta ja on riskinä kuivuminen tai vanhempi on epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Isovanhemmilla on oikeus neuvoa, mutta heidän lapsillaan ei ole velvollisuutta niitä neuvoja noudattaa

Ei se ole mikään sukupolvi vaan ihmistyyppi.