itkettää ja tosi paha olo kun opettajaa ei sitten enää

["maarit"]

..jatkossa. Tekee tosi pahaa ja on ikävä. Tuntuu hassulta kun en ole opettajaa
tavannut kuin pari kertaa, mutta olen kiintynyt.
Miten te muut kestätte?
Lapseni menee yläasteelle syksyllä.

Mulla ei ole ketään jolle puhua tai ketään jota vois tavata.
Jään tämän pahan olon kanssa yksin.

 

[ohis]

Onhan siellä yläasteellakin opettajia...

 

[fdgfd]

siis mitä?

Että olet lapsen opettajaa tavannut pari kertaa ja nyt tulee niin ikävä että ihan itkettää? Eikä ole ketään muuta kenelle puhua? Mistä erityisesti sinun tarvitsisi puhua opettajan kanssa? Lapsella tulee jatkossakin olemaan opettajia ja jatkossakin esim. luokanvalvojan kanssa on varmasti jotain keskusteluja tms.

Nyt minulla kyllä meni ihan ohi että miksi sinulla on niin paha olo tuosta asiasta? Onko sinulla kiintymyssuhdeongelmia jos johonkin ventovieraaseen opettajaan kiinnyt niin paljon parin tapaamisen perusteella? Vai oletko rakastuut opettajaan? Vai siis mikä tämä kuvio on. Kummalliselta tuntuu että aikuinen ihminen reagoi tuolla tavalla.

 

["maarit"]

No, onhan se opettaja vuosia opettanut lastani ja olen tavannut muulloinkin, mutta kahden kesken en
montaa kertaa. Kyllä mulla on tunteita vaikka en koko aikaa näe jotakuta ihmistä.
Sitten taas esim. kieltenopettajaa en ole koskaan nähnytkään enkä osaa ikävöidä.

Ja mitä se nyt auttaa että tulevaisuudessa on joku opettaja tiedossa?

 

[fdgdf]

No siis mitä ja ketä sen pitäisi sen kummemmin auttaa? Luo hyvä ihminen muitakin ihmissuhteita niin ei elämä luhistu jonkun opettajan takia.

 

["vieras"]

Ihan ystävällisesti neuvo: käy vaikka terkkarissa juttelemassa tuosta, koska ei ole kyllä IHAN normaaia kiintyä tuolla perusteella noin paljoa.

 

[Eedla]

TÄytyy olla tosi yksinäinen jos se, ettei enää näe opea pari kertaa vuodessa, luhistaa sosiaalisen elämän taysin... pitäiskö sun hakea apua?

 

["hmh"]

Pelottavaa... huh.

 

["maarit"]

No siis mitä ja ketä sen pitäisi sen kummemmin auttaa? Luo hyvä ihminen muitakin ihmissuhteita niin ei elämä luhistu jonkun opettajan takia.

Kyse ei ole luhistumisesta, vaan tunteista jotka menevät ohi.
On mulla muitakin ihmisiä, vaikka he eivät ole paikalla...
Ette taida käsittää asiaa. Toiset ihmiset on vaan herkempiä.
Ja muhun vaikuttaa aina myös toisten tunnetilat.
Se opekin on luokassa todistuksenjakoaikaan ollut herkässä tunnetilassa.
Ja sekin voi vaikuttaa kun näkee toisen kyyneleet.

 

[tytönjapoikienmamma]

Myös sanon ystävällisesdti, ettei tosiaan aivan normaalia tuntea noin voimakkaasti. Itselläni on esimerkiksi kolme lasta, kolmessa eri paikassa "oppimassa", ovat eri -ikäisiä ja erilaisia. Heidän elämässään on harrastusten, kerhojen , koulujen ja keskimmäisen vamman takia paljon muitakin aikuisia ja tottahan he tärkeitä ovat lapsille ja heidän hyvinvoinnilleen, mutta eihän heihin nyt sellaista läheistä suhdetta tule, että noin henkilökohtaisesti tulisi paha olo, jos tilanne muuttuu. Täytyy sanoa, että yksi ammattihenkilö tuntuu kyllä melkein ystävältä, hänen kanssaan meillä pitkä yhteistyö ja hän on samanhenkinen kuin minä noin muutenkin, mutta siinä on se ero, että hän tuntuu ystävältä, mutta silti ystävät ovat erikseen.

 

["maarit"]

TÄytyy olla tosi yksinäinen jos se, ettei enää näe opea pari kertaa vuodessa, luhistaa sosiaalisen elämän taysin... pitäiskö sun hakea apua?

Sanoinko että luhistaa sosiaalisen elämän täysin? En. Sanoin että surettaa kun ope jää ja koulu loppuu. Se suru menee ohi, käsitätkö?

 

[sivusta seurannut]

[QUOTE="maarit";26378258]Sanoinko että luhistaa sosiaalisen elämän täysin? En. Sanoin että surettaa kun ope jää ja koulu loppuu. Se suru menee ohi, käsitätkö?[/QUOTE]

TIEDOKSI;tää ei käsitä kukaan yhtään mitään!!!!!!!!!!Ihan urpo porukkaa kiikkeellä!

 

[chrissy]

0.0