Itku! Mä en varmaan koskaan enää onnistu laihduttamaan....

[tarttis apua]

Mulla on vaan niin huono itsekuri ja syömishäiriötausta.

Olen ihan kamala friikkiläski, tiedän todella paljon laihduttamisesta, terveellisestä ruokavaliosta, kaloreista, ravintoaineista, energiankulutuksesta, lihavuuden terveyshaitoista yms yms ja mua alkaa pelottaa jo terveytenikin puolesta.
Silti en voi olla syömättä, ja ahmimatta.
Välillä päivä menee ihan ok mutta illalla repee: En voi syödä vain yhtä paahtoleipää, syön vähintään neljä. En voi syödä vaan paria karkkia pussista, syön kaiken, samoin esim. keksipaketti yms... Vedän kaiken vaikka olis jo huono olokin. Ja tämä siis vaikka olisin päivällä syönyt tarpeeksi enkä ollut millään nälkäpaastolla.
Välillä onnistun olemaan jopa parikin viikkoa tiukkana mutta sit kilot tulee taas takaisin.
Mä olen epätoivoinen, tää vaikuttaa kaikkeen: Mun itsetunto on läskien takia ihan nollassa, en kehtaa mennä jumppaan tai salille, vaatekaupassa hävettää ostaa niin isoja kokoja, en tajua miten mun mies kestää mua.

 

[Aamuäree]

Jos sulla on syömishäiriö niin sä tarvitset siihen asiantuntija-apua.

 

[J]

Suosittelen et haet ammattiapua tohon syömishäiriöösi, sitten varmasti onnistut laihtumaan
Tsemppiä.

 

[J]

Lisään vielä että edelleenhän sinulla on syömishäiriö...

 

[..]

Jos et voi hallita syömisiäsi, niin hallitse ostoksiasi.

 

[leijona76]

Kuulostaa ap sille että suosittelen minäkin avun hakemista tohon. Kyllä säkin onnistut, tarttet vaan ulkopuolista apua.

 

[s]

Hui! Kuulostipa kamalan tutulta.

 

[ap]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

 

[hivenenhullu]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

no sitten jätät kaikki herkut kauppaan.. vaaleat leivät jne. kun kotona ei ole mitään millä mässätä niin on helpompi pysyä tavoitteessa... toki varmasti siitä avun hakemisesta vois olla hyötyä

 

[J]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

Kyllä sä kehtaat. Mulla on ihan samanlainen tausta kun sulla, joten tiedän kyllä ettei se mitään helppoa olekkaan. Et todellakaan ole ainut, eikä sinun avuntarpeesi ole mitenkään vähäteltävää.
Terveyskeskus lääkärin vastaanotolle sinun pitäisi ihan ensiksi päästä, lääkäri antaa sinulle lähetteen siitä sitten eteenpäin.

Pitää vaan olla tosi rohkea ja tarttua siihen puhelimeen.

 

[leijona76]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

Mitä kaikkea sä olet jo yrittänyt? onko teilläpäin esim laihdutusklinikkaa jossa on myös psykologi apuna? Tai sairaalassa ryhmäsysteemiä kuten meillä ja missä mieheni on tällähetkellä hyvin tuloksin. Kyllä sitä apua saa, ja usko pois että tässä maassa riittää meitä jotka olemme lihavia, osa tarvii ulkopuolista apua.

 

[J]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

no sitten jätät kaikki herkut kauppaan.. vaaleat leivät jne. kun kotona ei ole mitään millä mässätä niin on helpompi pysyä tavoitteessa... toki varmasti siitä avun hakemisesta vois olla hyötyä

Tähän voin sanoa että tuskin onnistuu ihan noin yksinkertaisesti, "ongelma" on päänsisältä lähtöisin ja se pitää saada kuntoon ennenkuin tollaiset asiat oikeasti onnistuu ...

 

[vieras]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

Entä jos ihan lääkäriin menisit ja kysyisit? Varmaan ravitsemusterapeutti ja ehkä joku muunkinlainen terapeutti... Tunnesyömisestä jos on kyse, niin ongelmat on yleensä syvemmällä.
Onko sulla niin, että paha olo tms. laukaisee syömisen? Joku sanoi, että naiset lihoo ja syö läheisyyden puutteeseen?

 

[leijona76]

Mulla on ihan kamala kynnys hakea sitä apua, kyllä mä tiedän ettei tää ihan normaalia ole. Mutta en tieä mistä sitä apua pitäis hakea ja en oikeasti usko että ikinä kehtaan sitä tehdä

no sitten jätät kaikki herkut kauppaan.. vaaleat leivät jne. kun kotona ei ole mitään millä mässätä niin on helpompi pysyä tavoitteessa... toki varmasti siitä avun hakemisesta vois olla hyötyä

Tää on iha totta. Mulle ei passaa se ollenkaan että kaapissa on herkkua, niitä ei saa olla kotona. Jos on niin se on sillon herkkupäivä ja voin syödä ostamani pois. Kotona on sellasta terveellistä mitä voi syödä ja vaikka vedellä enemmänkin jos iskee ahmimishimo.

 

[J]

Tietysti voit kokeilla ensin kotikonstein hoitaa tätä ongelmaa, niinkun tossa jo sanottiin, tee kauppalista, osta vain sen mukaiset aineet+määrät.
Pidä huoli että saat kuitenkin tarpeeksi energiaa (liian vähä sitten johtaa juurikin siihen ahmimiseen), aseta kellonajat jolloin syöt, ja noudata niitä tunnollisesti.

Jos ei tehoa, sitten viimeistään ammattiapua Jos taas tuntuu että syömishäiriösi on lähtöisin jostain syvemmältä, soittaisin sinuna jo aiemmin.

 

[marskuukkeli]

Niin meikäläinenkin syö kaikki jos on. Eli mitään hyvää ei voi ostaa sen takia, koska ne ei kaapissa pääse huononeen. Esim. kaverillani on aina jotain kahvin kanssa, mutta mulla ei ikinä oo, kun oon syöny kaikki kerralla ja just sen takia en osta mitään keksejä. Ja kyllä se karkkipussikin menee aina kokonaan. Harvoin jää mitään seuraavalle päivälle.
Yritä jättää vaan ostamatta kaikki tollatteet. Ja jos koet sen olevan oikeesti ongelma niin yritä hakea apua. Tsemppiä vaan!

 

[Laihduttaja minäkin..]

.. samaa mieltä kuin joku toinenkin, jätä ne vaaleat leivät, karkit ja keksit kauppaan.
Sokerinhimo on todella salakavala ja koukuttava juttu, just viime viikolla oli juttua siitä fruktoosi-glukoosisiirapista, miten se voi koukuttaa, kun aivot viestittävät parin karkin jälkeen, ettet olekaan kylläinen. Itse olin joskus melkoinen namin puputtaja, mutta kun viime raskaudessa
kehotettiin välttämään sokeria, en ole sittemmin enää karkkeja kaivannut, mistä olin todella hämmästynyt! Sitten sinulla voi tietenkin olla taustalla muutakin, eräällä ystävälläni todettiin jokunen vuosi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, ja hänellä yksi oire oli hirveä ruokahalun lisääntyminen. Mutta tämä on siis vain yksi juttu. En usko, että tapauksessasi on kyse huonosta itsekurista, ainakaan pelkästään. Suosittelen myös hakemaan apua, jos sitten jätettyäsi todellakin ne karkit kauppaan, voit edelleen huonosti.. Itselläni oli sen karkkihimon häviämisen jälkeen yksinkertaisesti himo vain syödä aina hieman liikaa (esim. herkkuani pastaa ja juustoja), mutta sitten terveydenhoitaja sanoi, että vyötärönympärystä on saatava pienemmäksi terveysriskien vuoksi. Pienensin annoskokoja jne. aloin liikkua säännöllisesti, ja nyt parissa kuukaudessa painoindeksi on jo palannut normaaliin, mutta vielä haluan pudottaa muutaman kilon. Olo on loistava! Se täytyy vaan päättää ja tehdä ne oikeat valinnat, joista itsekin tiedät. Tsemppiä!

 

[leijona76]

Just eilen mä tappelin itseni kanssa kaupassa ostanko herkkua vai en...voitin onneksi itseni. Morkkis siitä ois vaan tullu jos oisin sortunu.

 

[Moet]

.. samaa mieltä kuin joku toinenkin, jätä ne vaaleat leivät, karkit ja keksit kauppaan.
Sokerinhimo on todella salakavala ja koukuttava juttu, just viime viikolla oli juttua siitä fruktoosi-glukoosisiirapista, miten se voi koukuttaa, kun aivot viestittävät parin karkin jälkeen, ettet olekaan kylläinen. Itse olin joskus melkoinen namin puputtaja, mutta kun viime raskaudessa
kehotettiin välttämään sokeria, en ole sittemmin enää karkkeja kaivannut, mistä olin todella hämmästynyt! Sitten sinulla voi tietenkin olla taustalla muutakin, eräällä ystävälläni todettiin jokunen vuosi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, ja hänellä yksi oire oli hirveä ruokahalun lisääntyminen. Mutta tämä on siis vain yksi juttu. En usko, että tapauksessasi on kyse huonosta itsekurista, ainakaan pelkästään. Suosittelen myös hakemaan apua, jos sitten jätettyäsi todellakin ne karkit kauppaan, voit edelleen huonosti.. Itselläni oli sen karkkihimon häviämisen jälkeen yksinkertaisesti himo vain syödä aina hieman liikaa (esim. herkkuani pastaa ja juustoja), mutta sitten terveydenhoitaja sanoi, että vyötärönympärystä on saatava pienemmäksi terveysriskien vuoksi. Pienensin annoskokoja jne. aloin liikkua säännöllisesti, ja nyt parissa kuukaudessa painoindeksi on jo palannut normaaliin, mutta vielä haluan pudottaa muutaman kilon. Olo on loistava! Se täytyy vaan päättää ja tehdä ne oikeat valinnat, joista itsekin tiedät. Tsemppiä!

Mä peesailen tätä, mutta suosittelen kuitenkin käyntiä esim. ravitsemusterapeutin luona. Itse olen rehellisesti sanottuna karkki ja hiilarinarkkari joka ei voi syödä vaan yhtä leipää tai yhtä karkkia iltaisin..kyllä sä onnistut! Mäkin onnistuin tiputtamaan 40 kiloa. Välillä tulee repahduksia eikä sille voi mitään...on vaan noustava uudestaan jaloilleen.

 

[ap]

.. samaa mieltä kuin joku toinenkin, jätä ne vaaleat leivät, karkit ja keksit kauppaan.
Sokerinhimo on todella salakavala ja koukuttava juttu, just viime viikolla oli juttua siitä fruktoosi-glukoosisiirapista, miten se voi koukuttaa, kun aivot viestittävät parin karkin jälkeen, ettet olekaan kylläinen. Itse olin joskus melkoinen namin puputtaja, mutta kun viime raskaudessa
kehotettiin välttämään sokeria, en ole sittemmin enää karkkeja kaivannut, mistä olin todella hämmästynyt! Sitten sinulla voi tietenkin olla taustalla muutakin, eräällä ystävälläni todettiin jokunen vuosi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, ja hänellä yksi oire oli hirveä ruokahalun lisääntyminen. Mutta tämä on siis vain yksi juttu. En usko, että tapauksessasi on kyse huonosta itsekurista, ainakaan pelkästään. Suosittelen myös hakemaan apua, jos sitten jätettyäsi todellakin ne karkit kauppaan, voit edelleen huonosti.. Itselläni oli sen karkkihimon häviämisen jälkeen yksinkertaisesti himo vain syödä aina hieman liikaa (esim. herkkuani pastaa ja juustoja), mutta sitten terveydenhoitaja sanoi, että vyötärönympärystä on saatava pienemmäksi terveysriskien vuoksi. Pienensin annoskokoja jne. aloin liikkua säännöllisesti, ja nyt parissa kuukaudessa painoindeksi on jo palannut normaaliin, mutta vielä haluan pudottaa muutaman kilon. Olo on loistava! Se täytyy vaan päättää ja tehdä ne oikeat valinnat, joista itsekin tiedät. Tsemppiä!

Mä peesailen tätä, mutta suosittelen kuitenkin käyntiä esim. ravitsemusterapeutin luona. Itse olen rehellisesti sanottuna karkki ja hiilarinarkkari joka ei voi syödä vaan yhtä leipää tai yhtä karkkia iltaisin..kyllä sä onnistut! Mäkin onnistuin tiputtamaan 40 kiloa. Välillä tulee repahduksia eikä sille voi mitään...on vaan noustava uudestaan jaloilleen.

Oikeesti niin kuvaa mua toi karkki- ja hiilarinarkkari! Mulle esim. tupakanpolton lopetus oli ihan peace of cake verrattuna tähän mässäilyyn.
Hemmetti kun meillä on kauppa ihan tossa etupihalla, sinne on liian helppo kipaista hakemaan namia vielä illalla vaikka varsinaisella kauppareissulla oliskin onnistunut olemaan tiukka.
Mä en oo huomannut että olisin sinänsä tunnesyöppö, itseasiassa silloin kun onnistuin laihduttamaan itseni normaalipainoiseksi mulla oli elämässä vähän kaikenlaista kriisiä, tai toisaalta ehkä se oman kropan kontrollointi silloin sai aikaan tunteen että pystyn hallitsemaan edes jotain elämässäni :/
Mun pitäis pudottaa n. 15kg niin olisin tyytyväinen itseeni, 25kg niin olis ihan unelmaa.

 

[vieras]

.. samaa mieltä kuin joku toinenkin, jätä ne vaaleat leivät, karkit ja keksit kauppaan.
Sokerinhimo on todella salakavala ja koukuttava juttu, just viime viikolla oli juttua siitä fruktoosi-glukoosisiirapista, miten se voi koukuttaa, kun aivot viestittävät parin karkin jälkeen, ettet olekaan kylläinen. Itse olin joskus melkoinen namin puputtaja, mutta kun viime raskaudessa
kehotettiin välttämään sokeria, en ole sittemmin enää karkkeja kaivannut, mistä olin todella hämmästynyt! Sitten sinulla voi tietenkin olla taustalla muutakin, eräällä ystävälläni todettiin jokunen vuosi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, ja hänellä yksi oire oli hirveä ruokahalun lisääntyminen. Mutta tämä on siis vain yksi juttu. En usko, että tapauksessasi on kyse huonosta itsekurista, ainakaan pelkästään. Suosittelen myös hakemaan apua, jos sitten jätettyäsi todellakin ne karkit kauppaan, voit edelleen huonosti.. Itselläni oli sen karkkihimon häviämisen jälkeen yksinkertaisesti himo vain syödä aina hieman liikaa (esim. herkkuani pastaa ja juustoja), mutta sitten terveydenhoitaja sanoi, että vyötärönympärystä on saatava pienemmäksi terveysriskien vuoksi. Pienensin annoskokoja jne. aloin liikkua säännöllisesti, ja nyt parissa kuukaudessa painoindeksi on jo palannut normaaliin, mutta vielä haluan pudottaa muutaman kilon. Olo on loistava! Se täytyy vaan päättää ja tehdä ne oikeat valinnat, joista itsekin tiedät. Tsemppiä!

Mä peesailen tätä, mutta suosittelen kuitenkin käyntiä esim. ravitsemusterapeutin luona. Itse olen rehellisesti sanottuna karkki ja hiilarinarkkari joka ei voi syödä vaan yhtä leipää tai yhtä karkkia iltaisin..kyllä sä onnistut! Mäkin onnistuin tiputtamaan 40 kiloa. Välillä tulee repahduksia eikä sille voi mitään...on vaan noustava uudestaan jaloilleen.

Oikeesti niin kuvaa mua toi karkki- ja hiilarinarkkari! Mulle esim. tupakanpolton lopetus oli ihan peace of cake verrattuna tähän mässäilyyn.
Hemmetti kun meillä on kauppa ihan tossa etupihalla, sinne on liian helppo kipaista hakemaan namia vielä illalla vaikka varsinaisella kauppareissulla oliskin onnistunut olemaan tiukka.
Mä en oo huomannut että olisin sinänsä tunnesyöppö, itseasiassa silloin kun onnistuin laihduttamaan itseni normaalipainoiseksi mulla oli elämässä vähän kaikenlaista kriisiä, tai toisaalta ehkä se oman kropan kontrollointi silloin sai aikaan tunteen että pystyn hallitsemaan edes jotain elämässäni :/
Mun pitäis pudottaa n. 15kg niin olisin tyytyväinen itseeni, 25kg niin olis ihan unelmaa.

Sovi miehesi kanssa että ainoastaan hän käy kaupassa jonkin aikaa että pääset pahimman sokeri kitkujen yli.
Ja suosittelen kurkkaaman karppaus aiheisia juttuja netistä.Sokerista pystyy irtautumaan,mullekkin se oli kuin huume mitä oli pakko saada!Nyt syön aniharvoin tumma suklaata.

 

[vieras]

.. samaa mieltä kuin joku toinenkin, jätä ne vaaleat leivät, karkit ja keksit kauppaan.
Sokerinhimo on todella salakavala ja koukuttava juttu, just viime viikolla oli juttua siitä fruktoosi-glukoosisiirapista, miten se voi koukuttaa, kun aivot viestittävät parin karkin jälkeen, ettet olekaan kylläinen. Itse olin joskus melkoinen namin puputtaja, mutta kun viime raskaudessa
kehotettiin välttämään sokeria, en ole sittemmin enää karkkeja kaivannut, mistä olin todella hämmästynyt! Sitten sinulla voi tietenkin olla taustalla muutakin, eräällä ystävälläni todettiin jokunen vuosi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, ja hänellä yksi oire oli hirveä ruokahalun lisääntyminen. Mutta tämä on siis vain yksi juttu. En usko, että tapauksessasi on kyse huonosta itsekurista, ainakaan pelkästään. Suosittelen myös hakemaan apua, jos sitten jätettyäsi todellakin ne karkit kauppaan, voit edelleen huonosti.. Itselläni oli sen karkkihimon häviämisen jälkeen yksinkertaisesti himo vain syödä aina hieman liikaa (esim. herkkuani pastaa ja juustoja), mutta sitten terveydenhoitaja sanoi, että vyötärönympärystä on saatava pienemmäksi terveysriskien vuoksi. Pienensin annoskokoja jne. aloin liikkua säännöllisesti, ja nyt parissa kuukaudessa painoindeksi on jo palannut normaaliin, mutta vielä haluan pudottaa muutaman kilon. Olo on loistava! Se täytyy vaan päättää ja tehdä ne oikeat valinnat, joista itsekin tiedät. Tsemppiä!

Mä peesailen tätä, mutta suosittelen kuitenkin käyntiä esim. ravitsemusterapeutin luona. Itse olen rehellisesti sanottuna karkki ja hiilarinarkkari joka ei voi syödä vaan yhtä leipää tai yhtä karkkia iltaisin..kyllä sä onnistut! Mäkin onnistuin tiputtamaan 40 kiloa. Välillä tulee repahduksia eikä sille voi mitään...on vaan noustava uudestaan jaloilleen.

Oikeesti niin kuvaa mua toi karkki- ja hiilarinarkkari! Mulle esim. tupakanpolton lopetus oli ihan peace of cake verrattuna tähän mässäilyyn.
Hemmetti kun meillä on kauppa ihan tossa etupihalla, sinne on liian helppo kipaista hakemaan namia vielä illalla vaikka varsinaisella kauppareissulla oliskin onnistunut olemaan tiukka.
Mä en oo huomannut että olisin sinänsä tunnesyöppö, itseasiassa silloin kun onnistuin laihduttamaan itseni normaalipainoiseksi mulla oli elämässä vähän kaikenlaista kriisiä, tai toisaalta ehkä se oman kropan kontrollointi silloin sai aikaan tunteen että pystyn hallitsemaan edes jotain elämässäni :/
Mun pitäis pudottaa n. 15kg niin olisin tyytyväinen itseeni, 25kg niin olis ihan unelmaa.

Sovi miehesi kanssa että ainoastaan hän käy kaupassa jonkin aikaa että pääset pahimman sokeri kitkujen yli.
Ja suosittelen kurkkaaman karppaus aiheisia juttuja netistä.Sokerista pystyy irtautumaan,mullekkin se oli kuin huume mitä oli pakko saada!Nyt syön aniharvoin tumma suklaata.

Ja lisään että olen karppaamalla laihduttanut liki 15kg 7 viikon aikana.

 

[Laihduttaja minäkin..]

Hei hiilari- ja karkkinarkkarit sekä ap. Oletteko kokeillut luomukaupoista saatavaa suklaata,
jossa on käytetty raakaruokosokeria? Meinaan, että sitä kautta olis ehkä pikkuisen helpompi päästä irti siitä valkoisen sokerin himosta, eikä tarttis lopettaa makean syöntiä kuin seinään. Sitä paitsi karppaajilla on viljalti vinkkejä makeisiin herkkuihin, itse olen viime kuukausien aikana vasta tutustunut karppaukseen, joten jätän asiantuntevammat puheenvuorot asiasta enemmän tietäville. Kun aikaisemmin kerroin olleeni karkin puputtaja, nyt muutama pala hyvää tummaa luomusuklaata maistuu paremmalta kuin keinotekoiset karkit.. Toki suklaatakaan ei pidä syödä joka päivä. Sitten vielä, itse leivotut pullat ovat terveellisempiä kuin teolliset, joita useimmat kaupankin pullat ovat. Mutta tosiaan, ap:n kannattaa varmasti hakea apua ravitsemusterapeutilta, kuten MoetMum suositteli, itsekin sain kannustusta laihduttamiseen juuri työterveyshoitajalta, kun mitat oli otettu..

 

[Moet]

Hei hiilari- ja karkkinarkkarit sekä ap. Oletteko kokeillut luomukaupoista saatavaa suklaata,
jossa on käytetty raakaruokosokeria? Meinaan, että sitä kautta olis ehkä pikkuisen helpompi päästä irti siitä valkoisen sokerin himosta, eikä tarttis lopettaa makean syöntiä kuin seinään. Sitä paitsi karppaajilla on viljalti vinkkejä makeisiin herkkuihin, itse olen viime kuukausien aikana vasta tutustunut karppaukseen, joten jätän asiantuntevammat puheenvuorot asiasta enemmän tietäville. Kun aikaisemmin kerroin olleeni karkin puputtaja, nyt muutama pala hyvää tummaa luomusuklaata maistuu paremmalta kuin keinotekoiset karkit.. Toki suklaatakaan ei pidä syödä joka päivä. Sitten vielä, itse leivotut pullat ovat terveellisempiä kuin teolliset, joita useimmat kaupankin pullat ovat. Mutta tosiaan, ap:n kannattaa varmasti hakea apua ravitsemusterapeutilta, kuten MoetMum suositteli, itsekin sain kannustusta laihduttamiseen juuri työterveyshoitajalta, kun mitat oli otettu..

Ei se ole laihduttajalle sen terveellisempää kun kalorit on samat. Mulle vaihtoehtona ei ole kuin makeutusaineet tai stevia. Sokeri on sokeri olipa se valkoista tai ruskeaa ( karkkinarkkarin puhetta) Suklaassa itsessään on aika runsaasti hiilareita vaikka siinä ei olisikaan sokeria. Alussa on parempi kun jättää vaan karkit pois niin repsahtamisen todennäköisyys on pieni.

 

[Laihduttaja minäkin..]

[/quote]

Ei se ole laihduttajalle sen terveellisempää kun kalorit on samat. Mulle vaihtoehtona ei ole kuin makeutusaineet tai stevia. Sokeri on sokeri olipa se valkoista tai ruskeaa ( karkkinarkkarin puhetta) Suklaassa itsessään on aika runsaasti hiilareita vaikka siinä ei olisikaan sokeria. Alussa on parempi kun jättää vaan karkit pois niin repsahtamisen todennäköisyys on pieni.
[/quote]

Pahoittelen, olet oikeassa, annoin vääränlaisen mielikuvan pelkästään oman kokemukseni pohjalta. Tiedän kyllä tummankin suklaan kalorimäärät (ja viimeksi terkkari niistä muistutti!), mutta tosiaan, itse olen pystynyt lopettamaan tyystin karkkien syönnin ja nykyään voin syödä silloin tällöin, en edes joka viikko, palan tai kaksi tuota tummaa suklaata, se riittää, ihme kyllä. Olen siis ehkä ehkä entinen karkkinarkkari Onkin varmasti parempi, että kokemuksiaan jakaa ihminen, joka on ja on ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap; itse en ole koskaan tuntenut tarvetta ahtaa sisääni neljää valkoista paahtoleipää, nykyään en syö sitä ollenkaan, se vaan maistuu niin.. ei miltään..