M
miehen välinpitämättömyys
Vieras
Hei!
Onko kellään tälläistä ongelmaa?:
Meillä mies menee omia menojaan, reissuaa ja käy joka viikonloppu kapakassa. Joskus viikonloppuna molemmat illat on jätkien kans kapakassa, ei ole kuulemma muuta tekemistä. Tätä on kestänyt koko kesän.
Kotona ei puhuta enää mistään asioista, tuntuu että meillä ei ole enää mitään yhteistä. Esikoisen kanssa ei ole oikein kiinnostunut tekemään mitään (tosin ei ole koskaan tehnyt hänen kanssaan lasten juttuja), johtuu kuulemma siitä että minä olen hänelle niin v:mäinen!
Olen voinut raskaudessani huonosti ja ei hän sitä ymmärrä. On huutanut minulle että kun akka ei tee muuta kuin sohvassa makaa...Ei kysele raskaudestani mitään, vointini ei häntä kiinnosta. Vauva vielä vähemmän...surullista. Hermot sillä menee hetkessä ja alkaa huutamaan ja haukkumaan, johon vastaan tietysti huutamalla takas. En siedä jatkuvaa haukkumista ja moittimista.
Ainoa mikä häntä kiinnostaa on sänkyhommat. Esileikki on siinä kun pyytää heittämään housut pois, kuka tälläisestä innostuu?
Tuntuu että vihaan häntä ja haluaisin erota. Eihän tälläistä ""suhdetta"" voi olla olemassakaan, vai onko jollain muulla?
Välillä itken vain sitä, että miten hän kohtelee minua paskamaisesti, mutta äijä ei ole moksiskaan. Sanoo vain että älä ajattele! Tarvitsen tukea ja kannustusta, mutta joudun hakemaan sitä muualta kuin kotoa, onko ihan normaalia?
Onko kellään tälläistä ongelmaa?:
Meillä mies menee omia menojaan, reissuaa ja käy joka viikonloppu kapakassa. Joskus viikonloppuna molemmat illat on jätkien kans kapakassa, ei ole kuulemma muuta tekemistä. Tätä on kestänyt koko kesän.
Kotona ei puhuta enää mistään asioista, tuntuu että meillä ei ole enää mitään yhteistä. Esikoisen kanssa ei ole oikein kiinnostunut tekemään mitään (tosin ei ole koskaan tehnyt hänen kanssaan lasten juttuja), johtuu kuulemma siitä että minä olen hänelle niin v:mäinen!
Olen voinut raskaudessani huonosti ja ei hän sitä ymmärrä. On huutanut minulle että kun akka ei tee muuta kuin sohvassa makaa...Ei kysele raskaudestani mitään, vointini ei häntä kiinnosta. Vauva vielä vähemmän...surullista. Hermot sillä menee hetkessä ja alkaa huutamaan ja haukkumaan, johon vastaan tietysti huutamalla takas. En siedä jatkuvaa haukkumista ja moittimista.
Ainoa mikä häntä kiinnostaa on sänkyhommat. Esileikki on siinä kun pyytää heittämään housut pois, kuka tälläisestä innostuu?
Tuntuu että vihaan häntä ja haluaisin erota. Eihän tälläistä ""suhdetta"" voi olla olemassakaan, vai onko jollain muulla?
Välillä itken vain sitä, että miten hän kohtelee minua paskamaisesti, mutta äijä ei ole moksiskaan. Sanoo vain että älä ajattele! Tarvitsen tukea ja kannustusta, mutta joudun hakemaan sitä muualta kuin kotoa, onko ihan normaalia?