Μ
µ
Vieras
Olen asunut vuoden päivät poikaystäväni kanssa yhdessä. Hän on hurmaava sosiaalinen, kaverit ja ympäristönsä huomioon ottava, älykäs mies. Mutta jo alussa hänen osoittaessa syvempää kiinnostusta minua kohtaan, minua kaiveli "jokin" hänessä. Aluksi tuntui vain siltä, kuin hän olisi ollut kuin mikäkin Don Joan, yrittäen vain valloittaa yhden naisen lisää. Hänen yritys oli kuitenkin niin kova ja vilpitön, että rakastuin päätä pahkaa.
Vuoden päivät ovat menneet. Häntä ei näy kotona kuin illalla ruokapöydässä ja myöhemmin yöllä, kun hän herättää minut himojensa vallassa tullessaan kotiin. Me emme ole tehneet tai kokeneet juuri mitään yhdessä. Joskus harvoin saan kutsun mennä hänen kanssaan juhlistamaan tai hänen ja hänea kavereiden kanssa fikamaan.Minun kavereiden juhlat tai illanvietot eivät kovin kiinnosta. Parhaimmat keskustelumme olemm käyneet toistemme kanssa jonkun kolmannen osapuolen ottaessa osaa keskusteluumme. Hänen vanhempien luona saan viettää aikaa vanhempien, mummojan, ukkien, setien, tätien, veljien kanssa seurustellen. Mies ei ole vaivautunut edes matkustamaan minun vanhempia tapaamaan - aina löytyy joku tekosyy. Nytpä en enää uskallakaan häntä viedä näytille - taitaa äiti ja varsinkin isi nähdä aika pian läpi, millainen itsekäs typpi on kyseessä, kaikesta hurmauksesta ja älykkäistä keskusteluista huolimatta.
Nyt on tullut suhteeseen muiden ryppyjen ohessa eräs isohkompi paukama. Meidän piti mennä yhdessä erään hänen kaverin synttäreille toiseen kaupunkiin. Hän oli tulossa toiselta suunnalta ja minä toiselta ja hänen oli määrä hakea minut asemalta kahden maissa - olin luvannut viettää aikaa kaupungilla pari tuntia, koska keskipäivä oli liian aikainen minun hakemisajankohta hänelle. Parin tunnin odottelun jälkeen sain viestin, että hupshups, aika olikin lipsahtanut ja hän tulisi vasta parin tunnin päästä. Voisin kuulemma soittaa synttärisankarin tai jonkun muista vieraista minua hakemaan. Eipä hotsittanut soittaa. Hän ilmaantui sitten paikalle - ja oli kyllä oikeasti kovin kovin pahoillaan. Ilmoitin, siinä sitten itkuisena, että taidapa ehkä llähteä takaisin kotia kohti synttäreiden jälkeen, enkä ollenkaan hänen mukaansa. Koko illan oli jätkä niin mukava, niin mukava. Mutta vietti kuin viettikin suurimman oan ajasta erään tyttökaverinsa kanssa, jonka kanssa rantaleikit olivat viivästäneet minun hakemista synttäreille alun perin.
No. Olen nyt hänen luonaan, enkä kotonani mököttämässä. Koitin selittää hänelle, että olen surullinen siitä, kuinka helposti hän voi minut unohtaa ja kuinka muut henkilöt ovat paljon tärkeämpiä hänelle. Hän vakuutti minulle toista. Mutta sama homma jatkuu hänen kotonaan. Hän ottaa minulta seksiä milloin haluaa, minä annan, vaikkei tunnepuolella ole mitään halua. Päivät hän viettää omiena kavereidensa kanssa - minä saan tulla mukaan jos hotsittaa. Ei aina hotsita. Kaverit ovat nimittäin suurelta osin tyttöjä, joiden kanssa hän jakaa huolet ja murheet. Minua surettaa, ettei hän minulle koskaan kerro minkäänlaisia huoliaan. meillä ei kommunikaatio pelaa, koska sitä ei ole.
Hänen poikapuoliset kaverit joskus vitsailevat hänen "itsevarmuudellaan" ja "itsekkyydellään". Ei ihme, jos ei ole paljon miepuolisia kavereita, ei kai kukaan jätkä jaksa sellaista kaveria, joka flirttailee heidän tyttöystävien kanssa ja varastaa ain huomion itsekehullaan. Minä olen vain tyhmä naivi seksin antaja joka maksaa puolet ruuasta ja vuokrasta, jota voi vähätellä "ignoorata".
Kuitenkin rakastan tätä mulkkua. Hänen perhe on aivan ihana, rakastava, älykkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Kuinka he ovat saaneet kasvatettua psykopaatin? Kuinka minä olen kiinni tässä psykopaatissa, saako tätä miestä parannettua? Saako minua parannettua? Apu ja neuvot olisivat paikallaan. Olen vain kovin passiivinen, jokaista ajatusta ja tunnetta alustaa alakulo.
Vuoden päivät ovat menneet. Häntä ei näy kotona kuin illalla ruokapöydässä ja myöhemmin yöllä, kun hän herättää minut himojensa vallassa tullessaan kotiin. Me emme ole tehneet tai kokeneet juuri mitään yhdessä. Joskus harvoin saan kutsun mennä hänen kanssaan juhlistamaan tai hänen ja hänea kavereiden kanssa fikamaan.Minun kavereiden juhlat tai illanvietot eivät kovin kiinnosta. Parhaimmat keskustelumme olemm käyneet toistemme kanssa jonkun kolmannen osapuolen ottaessa osaa keskusteluumme. Hänen vanhempien luona saan viettää aikaa vanhempien, mummojan, ukkien, setien, tätien, veljien kanssa seurustellen. Mies ei ole vaivautunut edes matkustamaan minun vanhempia tapaamaan - aina löytyy joku tekosyy. Nytpä en enää uskallakaan häntä viedä näytille - taitaa äiti ja varsinkin isi nähdä aika pian läpi, millainen itsekäs typpi on kyseessä, kaikesta hurmauksesta ja älykkäistä keskusteluista huolimatta.
Nyt on tullut suhteeseen muiden ryppyjen ohessa eräs isohkompi paukama. Meidän piti mennä yhdessä erään hänen kaverin synttäreille toiseen kaupunkiin. Hän oli tulossa toiselta suunnalta ja minä toiselta ja hänen oli määrä hakea minut asemalta kahden maissa - olin luvannut viettää aikaa kaupungilla pari tuntia, koska keskipäivä oli liian aikainen minun hakemisajankohta hänelle. Parin tunnin odottelun jälkeen sain viestin, että hupshups, aika olikin lipsahtanut ja hän tulisi vasta parin tunnin päästä. Voisin kuulemma soittaa synttärisankarin tai jonkun muista vieraista minua hakemaan. Eipä hotsittanut soittaa. Hän ilmaantui sitten paikalle - ja oli kyllä oikeasti kovin kovin pahoillaan. Ilmoitin, siinä sitten itkuisena, että taidapa ehkä llähteä takaisin kotia kohti synttäreiden jälkeen, enkä ollenkaan hänen mukaansa. Koko illan oli jätkä niin mukava, niin mukava. Mutta vietti kuin viettikin suurimman oan ajasta erään tyttökaverinsa kanssa, jonka kanssa rantaleikit olivat viivästäneet minun hakemista synttäreille alun perin.
No. Olen nyt hänen luonaan, enkä kotonani mököttämässä. Koitin selittää hänelle, että olen surullinen siitä, kuinka helposti hän voi minut unohtaa ja kuinka muut henkilöt ovat paljon tärkeämpiä hänelle. Hän vakuutti minulle toista. Mutta sama homma jatkuu hänen kotonaan. Hän ottaa minulta seksiä milloin haluaa, minä annan, vaikkei tunnepuolella ole mitään halua. Päivät hän viettää omiena kavereidensa kanssa - minä saan tulla mukaan jos hotsittaa. Ei aina hotsita. Kaverit ovat nimittäin suurelta osin tyttöjä, joiden kanssa hän jakaa huolet ja murheet. Minua surettaa, ettei hän minulle koskaan kerro minkäänlaisia huoliaan. meillä ei kommunikaatio pelaa, koska sitä ei ole.
Hänen poikapuoliset kaverit joskus vitsailevat hänen "itsevarmuudellaan" ja "itsekkyydellään". Ei ihme, jos ei ole paljon miepuolisia kavereita, ei kai kukaan jätkä jaksa sellaista kaveria, joka flirttailee heidän tyttöystävien kanssa ja varastaa ain huomion itsekehullaan. Minä olen vain tyhmä naivi seksin antaja joka maksaa puolet ruuasta ja vuokrasta, jota voi vähätellä "ignoorata".
Kuitenkin rakastan tätä mulkkua. Hänen perhe on aivan ihana, rakastava, älykkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Kuinka he ovat saaneet kasvatettua psykopaatin? Kuinka minä olen kiinni tässä psykopaatissa, saako tätä miestä parannettua? Saako minua parannettua? Apu ja neuvot olisivat paikallaan. Olen vain kovin passiivinen, jokaista ajatusta ja tunnetta alustaa alakulo.