N
Nippu
Vieras
Mä olen jo luovuttamassa mun ystävän suhteen joka AINA kun hänen kanssaann juttelen valittaa pienistäkin jutuista, siis koskaan ei oo mikään hyvin vaikka mielestäni kuulostaa ihan normi elämältä. Kamala valitus kun pannu paloi tai kun kissa pissas lattialle, siis sellanen en kestä mun elämää valitus, ystäväni on lapseton ja hankki juuri uuden kissan joka kuulemma "vie kaiken aikaa" niin että hänelee ei jää mitään omaa aikaa ja kamala stressi siitä uudesta kissastakin, olen monesti sanonut että ottaisi vähän iisimmin että ei kait se nyt niiiin hirveää stressiä siitä kissasta tai siitä palaneesta pannusta kannata ottaa. Toki ymmärrän että kaverit on sitä varten että heille voi puhua ja valittaa niin pienistä kuin suuristakin asioista mutta tällä kaverilla ei ole mitään isompia ongelmia ja ei koskaan puhu muusta kuin itsestänsä, josta koostuikin toinen minua harmittava asia, puhuu vain ja ainoastaan OMISTA ASIOISTA ja ITSESTÄÄN, kerran 10:stä EhKÄ kysyy mitä MULLE kuuluu, olen juuri saanut ensimmäisen lapseni ja tuki olisi tarpeen, olen myös juuri muuttanut uuteen kaupunkiin eikä minulla ole täällä vielä paljon ystäviä saati perhettä joten olisin ikionnellinen jos minunkin asiat ystävääni kiinnostaisi, ja silloinkin kun hän kysyy "mitä kuuluu" tuntuu että kysyy vain kun on "pakko" ja kun aloitan että esim. ihan hyvää niin samantien tulee että jaahas: mun täytyy nyt mennä TAI just, MINÄ sitä ja MINÄ tätä. Mä en tajuu, miksi mulle pitää sitten soittaa jatkuvasti tai jutella netissä jos mun elämä ei pätkääkään kiinnosta. Ei koskaan kysy mitä vauvalleni kuuluu tai MITÄÄN hänestä, lähetin hänelle kuvankin eikä sanonut mitään, Sen sijaan hänen uudesta kissastansa minulla on varmaan tuhat kuvaa......
