Itsenäisyys tavoitteena, en halua olla aneleva

[Angelina]

Minä olen viikko sitten muuttanut strategiaani miehen suhteen; olen ryhtynyt passiiviseksi. Aiemmin kirjoitin miehelle ahkerasti ja hän soitti. Nyt hän soittaa ahkerasti, mutta ei ole ehdottanut tapaamista viikkoon. Olemme tavanneet hyvin vähän viime aikoina, koska miehen elämä ei ole asettunut uomiinsa vaan hänellä on vuosia kestänyt huoltajuusprosessi kesken eikä hän ole oikein tasapainossa. Hän ei pysty panostamaan suhteeseemme, mutta ei halua myöskään siitä luopua.

Nyt haluan, että elämäni ei ole jatkuvaa odottamista ja pettymist vaan olen oman elämäni keskipiste. Toivon hyviä neuvoja. Olen käynyt tässä suhteessa läpi omia lapsuudenkokemuksiani, hylkäämistä, jota olen kokenut vanhempieni taholta.

Miten osaan asettaa omat rajani, välttää liaallista symbioosia, olla olematta aneleva, olla olematta aina käytettävissä. Mies kuitenkin arvostaa minua naisena ja myös älyllisesti. Joskus tuntuu, että hän projisoi minuut muiden naisten kanssa kokemiaan pettymyksiä, minusta tulee hankala nainen, jos toivon jotain, se kuulostaa vaatimukselta.

Mietin myös, että kuinka hyvion oikeastaan tunnen tätä miestä jos kysymys on vain enemmän omasta sisäisestä maailmastani, johon olen antanut hänelle tietyn roolin.

Haluaisin siis elää täysipainoista elämää ja antaa suhteellemme mahdollisuuden, koska syksyllä on luvassa muutoksia.

Mietin, että vieraannunko hänestä tässä uudessa passiivisessa linjassani?

 

[Hienoa!]

En osaa antaa hienoja neuvoja, voin vain todeta, että onnea, olet varmasti oikealla tiellä ja oivaltanut hienon asian naisen elämästä ja oman hyvinvoinnin vaalimisen tärkeydestä.

kuulostaa siltä kyllä vähän, että mies pitää sinua jotenkin itsestäänselvänä, eikä halua todella sitoutua sinuun. Ehkä passiivisuutesi ja keskittyminen asioihin, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä saa hänet näkemään sinun arvosi, ja sen, ettet ole aina saatavilla. Ja jos ei ymmärrä, siihen mennessä olet varmasti jo saattanut tavata jonkun toisen, joka ymmärtää.

Onnea matkaan!

 

[Angelina]

Haluaisin tietää miten miesten kanssa toimitaan, jotta suhde olisi "helppo"? En tiedä saako puhua rehellisesti ajatuksistaan ja toiveistaan vaan pitää "pelata", jotta mies toteuttaisi omia toiveita?

 

[sisko]

Haluaisin tietää miten miesten kanssa toimitaan, jotta suhde olisi "helppo"? En tiedä saako puhua rehellisesti ajatuksistaan ja toiveistaan vaan pitää "pelata", jotta mies toteuttaisi omia toiveita?

Angelinalle sanoisin, että missään ihmissuhteessa ei kannata pelata. "Helpon", sanoisin ennemmin aidon ja lämpimän rakkaussuhteen pohjalla ovat ystävyys ja toisen kunnioittaminen.

 

[HIenoa!]

Eräitäkin pelimiehiä nähneenä ja nyt ei-sellaisen kanssa elävänä voin vain todeta, että jos miestä oikeasti kiinnostaa ja juttu natsaa, ei kenenkään tarvitse pelata yhtään mitään ja asiat vain sujuvat.

Itse uskon siihen, että turha yrittää esittää mitään muuta kuin mitä on. Eihän sitä muuten opi tuntemaan toista jos ei puhu omista toiveistaan ja tavoitteistaan. Toki ei heti varmaan kannata kertoa hääsuunnitelmistaan. Älä pelaa itse, äläkä myöskään suostu keneenkään peliin nappulaksi. Ole oma itsesi, tinkimättä omasta hyvinvoinnistasi.

Jos suhde on kovin kovaa vääntöä alusta asti, se ei luultavasti sen helpommaksi muutu jatkossakaan. Joten eiku eteenpäin.

 

[Hienoa!]

Eräitäkin pelimiehiä nähneenä ja nyt ei-sellaisen kanssa elävänä voin vain todeta, että jos miestä oikeasti kiinnostaa ja juttu natsaa, ei kenenkään tarvitse pelata yhtään mitään ja asiat vain sujuvat.

Itse uskon siihen, että turha yrittää esittää mitään muuta kuin mitä on. Eihän sitä muuten opi tuntemaan toista jos ei puhu omista toiveistaan ja tavoitteistaan. Toki ei heti varmaan kannata kertoa hääsuunnitelmistaan. Älä pelaa itse, äläkä myöskään suostu keneenkään peliin nappulaksi. Ole oma itsesi, tinkimättä omasta hyvinvoinnistasi.

Jos suhde on kovin kovaa vääntöä alusta asti, se ei luultavasti sen helpommaksi muutu jatkossakaan. Joten eiku eteenpäin.

 

[Angelina]

En tarkoita "pelaamisella" mitään valehtelua vaan sellaista harkittua tapaa toimia, että ei ilmaise voimakasta kiukkua tai antaa miehen "itse keksiä" asiat. Olen ollut miehelle hyvin rehellinen, mutta vaikka tyydyn kovin vähään, tuntuu, että toiveeni helposti muuttuvat vaatimuksiksi ja ahdistaviksi. Tunnen itseni kyllä välillä kovin torjutuksi, mutta olosuhteet ovat tällä hetkellä vaikeat, mies ei ehkä pysty panostamaan, kun on masentunut, ahdistunut ja hermostunut.

Pelaamisella ehkä tarkoitan, että annanko aikaa tai jotain sellaista...

 

[JenniX]

Jos yrität painostaa miestä tai naisellisilla kikkailuilla yrittää houkutella häntä itsellesi, niin todennäköisesti saisit sellaisilla keinoilla miehen itsellesi vääristä syistä.

Kerroit, että miehellä on vaikeat huoltajuusneuvottelut kesken. Anna ajan kulua. Yleensä tuollaiset kokemukset voivat olla henkisesti rasittavia, jolloin mies kaipaa sinulta lähinnä tukea, lohtua ja ymmärtämistä. Seksirietastelut ja kiihkeät viikonloput voisivat olla ihan kiva juttu, mutta vakavasti otettavan pidempiaikaisen suhteen merkki ne eivät ole. Saattaisit jopa päätyä välivaiheen panoksi, jolla mies pääsee vanhasta suhteesta yli ennen seuraavaa vakavaa suhdetta.

Ota päivä kerrallaan. Älä unohda elää omaa elämääsi myös. Jos jäät vain tuijottamaan sohvannurkkaan miehen puhelinsoittoja kännykkä kädessä, niin eihän sekään ole sitä, mitä itse haluat. Tämän ajan voit käyttää myös siihen, että tutustut häneen ja hänen arvoihinsa ja ajatusmaailmaan. Sillä tavoin saat esimakua siitä, onko hän sinulle "se oikea".

 

[Tyttis]

Jos oikeasti haluat elää täysipainoista elämää, niin kuuluuko siihen tuollaiset leikit??

Puhu suoraan, se on ainoa mahdollisuutesi. Ole kohtelias, mutta varma sanoissasi. Älä puhu liikaa vaan sano miehelle vain se mitä ajattelet ilman selittelyjä. Vaadi vastaus mieheltä pian, sillä miksi jatkaisit omaa epävarmaa tilannettasi ja kiduttaisit itseäsi. Sinä olet se joka ajattelee itseäsi, kukaan muu ei sitä puolestasi tee, joten sinun täytyy toimia.

Mies ei välttämättä edes tiedä aiheuttavansa sinulle henkistä taakkaa. Hän varmasti vain luulee, ettet välitä.

Ota riski ja saat varmuuden asiaan. Kävi miten kävi, pääset eteenpäin pysähtyneisyyden tilastasi.

 

[naikkonen]

En tarkoita "pelaamisella" mitään valehtelua vaan sellaista harkittua tapaa toimia, että ei ilmaise voimakasta kiukkua tai antaa miehen "itse keksiä" asiat. Olen ollut miehelle hyvin rehellinen, mutta vaikka tyydyn kovin vähään, tuntuu, että toiveeni helposti muuttuvat vaatimuksiksi ja ahdistaviksi. Tunnen itseni kyllä välillä kovin torjutuksi, mutta olosuhteet ovat tällä hetkellä vaikeat, mies ei ehkä pysty panostamaan, kun on masentunut, ahdistunut ja hermostunut.

Pelaamisella ehkä tarkoitan, että annanko aikaa tai jotain sellaista...

Angelina, minä olen takanasi tässä. Olen huomannut välillä suuttumiseen ja välillä huvittuneisuuteen asti, että jos suhteessamme on ongelma, minä osaan sen nimetä ensimmmäisenä. joskus toki mies yllättää minut, ja joudunkin puolestani itse korjaamaan jotain käytöksessäni.
Mutta: useimmiten asia on niin, että vasta kriisien ja taistelun jälkeen, jopa kuukausia sen jälkeen kun olen "keksinyt" miten joku homma toimii, mies tulee silmät pyöreänä selittämään: "Arvaa mitä", kun hän on keksinyt saman asian kuukausia myöhässä. Jos hän on tehnyt virheen, minun ei kestä sanoa, mutta mies voi huomata sen itse: myöhässä. Saan sitten kuunnella seikkaperäisen luennon asioista, jotka mies on keksinyt, ja minun pitää vain malttaa olla näyttämättä kyllästymistäni, kun asia on jo minulle vanha juttu.

Olen testannut asian. Jos minä alan neuvoa, neuvotella, painostaa tai usuttaa miestä johonkin suuntaan, tulos on aina päinvastainen. Sensijaan jos mies kokee itse keksineensä asian, se menee perille ja asiat rullaavat hienosti.

Eikä ole edes paha mies, en usko lainkaan että tuo puurokorvaisuus on tahallista. Mutta niin se vain menee. Nainenhan voi tunnetusti esim. suunnitella häitä kun mies ei ole edes tullut vielä ajatelleeksi, tietää kaiken mitä miehen päässä liikkuu, mutta näyttelee erittäin sujuvasti yllättynyttä kun mies kosii. Niinhän se on.

Miehelle pitää aina antaa vaikutelma, että ollaan samalla tasolla, vaikka mies olisi vielä valovuosien päässä siitä missä sinä olet. Eikä suinkaan miehelle kannata antaa liikaa päätösvaltaa, esim. kysellä mitä hän on suhteesta mieltä. Miehet osaavat puhua, ja useimmiten kertovat tunteistaan ja aikeistaan itse kunhan heidän hissinsä ensin ehtii ylös asti.

 

[naikkonen]

Ja kun hissi on matkalla, sinulla on hyvää aikaa vaikuttaa siihen kuinka se hissi on lastattu.

 

[naikkonen]

Täytyy kuitenkin vielä lisätä, että jos olen ollut oikein kiperässä ahdingossa suhteessamme, olen kyllä silloin nostanut kissan pöydälle. Pakkohan se on jos ei halua haljeta.
Siinä vain harmittaa se, että mies reagoi erittäin nopeasti, ja erittäin epärakentavasti, joka taas pilaa hyvän tunteiden tuuletuksen ja keskustelumahdollisuuden. Tämän olen huomannut myös aiemmissa suhteissani eri miehillä, ja voi kuvitella että nuorena tietämykseni ei ollut ihan tällä tasolla, joten erohan siitä tuli.
Onpa käynyt niinkin että viikko mykkäkoulua, ja mies syyttää minua tyhmyydestä, sanattomasti tosin, eli selkänsä kääntämällä.
Joskus se loppuu vasta kun alan tehdä eroa, silloin miehelle tulee todella ajankohtaiseksi miettiä asiaa. Ja eronkin jälkeen voi vielä mennä viikko ennenkuin hän löytää oikean ilmaisun, ja päättää olenko tärkeä.

 

[olivia]

Naikkonen: Olen kanssasi samaa mieltä! Kun annoit tämän kosinta-esimerkin, niin toimiikohan asia samalla tavalla myös negatiivisissa asioissa? Tarkoitan sitä, että minun mielestäni tapailemani mies on ollut hiukan nihkeä minua kohtaan viime aikoina. Minä tajuan sen kyllä, ja tekisi välillä mieli laittaa piste koko jutulle, jollei häntä oikeasti kiinnosta. Onkohan mies edes tiedostanut outoa käytöstään vai hölmistyyköhän hän täysin, jos yhtäkkiä ilmoitan, että antaa olla? Kannattaakohan olla ihan hissuksiin vai kysyä suoraan, mistä kiikastaa?

 

[Miina]

Ei kannata ap, jäädä odottelemaan miestä ikuisuuksia. Mies äkkiä oppii että kun hän sanoo sopivassa kohtaa että hänellä stressaa, niin nainen on sitten hiljaa. Mutta pillua saa kun menee viikonpäästä, koska nainen on päättänyt antaa miehen itse keksiä asiat..
Jos mies on eroamassa tai jotain, on mahdollista että teillä on laastarisuhde.
Se ei selviä muuta kuin ajan kanssa, mutta jos tuntuu että se on laastarisuhde, niin kannattaa sanoa miehelle että et halua olla tuollaisen eromyrskyn keskellä, koska se ei ole sinun huoltajuuskiistasi, vaan sinulla on oma elämä.
Mies joko ottaa tai jättää, ehkä voitte sopia jälleennäkemisen kun mies on selvillä vesillä elämässään.
Nimittäin usein jos nainen on erossa miehen tukena, mies ei enää halua olla naisen kanssa selvittyään erosta koska sisimmässään kokee olevansa jotain velkaa. Ja haluaa vaihtaa sellaiseen naiseen joka ei ole vielä hänen huonoja puoliaan nähnyt.

 

[Angelina]

Tämä mies kyllä tietää, että välillä kärsin, koska hän ei nyt pysty antamaan sitä mitä ehkä haluaisikin antaa, hän tuntee syyllisyyttä siitä. Hän on hyvä, herkkä, eikä tosiaan mikään naistenmies. Hän on elänyt vuosikausia ilman säännöllistä seksiä elämänvaiheidensa takia. Hänen ruumiinsa reagoi minnun kyllä heti, mutta mies välillä pyrkii välttämään fyysistä kontaktia, kun ajattelee, että meillä ehkä olisi siten helpompaa.

Tämä mies kavahtaa kaikkea määräilyä. On saanut sitä kokea, eikä hän ehkä syvällisellä tasolla ehkä oikein osaa luottaa naisiin.

Olen vaan huomannut, että mies on "vastarannankiiskityyppiä", jos sanon, että soita vasta muutaman päivän päästä, hän soittaa heti huomenna, kun hänellä on vapaus valita.

En tosiaan halua odottaa loputtomiin, mutta on olemassa päivämäärä, jolloin asiat muuttuvat, johonkin suuntaan.

Minun on kuitenkin vaikeaa luottaa elämän kantamiseen ja onneen. Putoan välillä ahdistuksen kuoppaan, välillä taas menee mukavasti.

Rakastan häntä ja se tekeekin minusta haavoittuvaisen.

Uskon, että miehen logiikka toimii eri tavalla kuin naisen ja tarvitsenkin miehen "käyttöohjetta".

 

[naikkonen]

Olivia: Minustakin hankalia ovat juuri nuo tilanteet, että mies haluaa oikeasti erota muttei osaa pistää poikki. Ikääänkuin yrittää vierittää syyn naisen harteille. Siinähän saa arpoa viikkokausia, kun mies varmaan kysyessä sanoo selitykseksi esim: "Minulla on nyt vain ajatukset muualla kun on työongelmia"
Heh heh, sellaisia ne on. Mutta huomaat että jos teet itse ratkaisun, niin sen jälkeen on kyllä helppo hengittää. Muista vain että jos jätät miehen niin taaksesi älä katso, (ellei mies ala vartavasten ruinaamaan, joka on aika vahva merkki pitämisestä), ero pitää aina ottaa tosissaan ,vaikka toivoisikin että se ei ole lopullinen.
Ongelmahan on jos itse miehestä tykkäät, niin vaikeahan se on asia ottaa puheeksi. Mutta kyllä se kannattaa, jos ei miehestä suoraa puhetta ala viikkokausiin kuulumaan.
Yleensä minun elämässäni asia on ollut niin, että jos joku ihminen antaa signaaleja että seurani ei ole kaivattua, niin kyllä se sillälailla on ollut vaikka suusanallisesti ilmaisisikin ihan eri tavalla. Joskus asia voi sitten muuttuakin kun saaadaan ilma puhdistetua, ja toinen saa nähdä että lähdenhän minä jos ei kaivata.
Omakin mies sanoo, "ei mikään" jos hätä on, mutta yleensä se kuitenkin joku lopulta on jos kerran ilma alkaa sellaiselta tuntua.

 

[Angelina]

Tämä mies ei ole kenenkään toisen naisen mies, mutta huoltajuuden ympärillä pyöritään. Eikä mies halua näyttää uutta suhdettaan, vaikka se ei lapsen äidille kuulukaan.

 

[naikkonen]

Angelina: kuulostaa vähän siltä että olet saanut oikein holhokin, eli mies tuntuu tarvitsevan ymmärrystäsi aika paljon.
Olen kokenut tuon, ja sanonpahan vaan että kun reppanaa alkaa hoitamaan niin pitää muistaa, että kiitosta ei kannata odottaa. Ja kannattaa aina pitää oma mieli sen verran irti miehen asioista, ettei ala mennä omat ja hänen surut sekaisin.
Teillä voi tulla sakea ilma välillenne, jos kaikki alkaa niin että mies on se reppana. Odotahan kun hän tuosta tokenee, niin hän voi katsoa peiliin ja ihmetellä, että mitä se tyttö siellä häntä varten on nyhjöttänyt ja kärsinyt.
Ja mies kun on yksinkertainen otus, niin kaksi tunnetta : syyllisyys ja rakkaus ei oikein tahdo mahtua samaan mieheen yhdellä kertaa.

jos mies kyssyy haittaako, niin sano että haittaa jos kerran haittaa.
"Ei haittaa, mene vaan, stressaa vaan" on aika moista uhrautuvaisuutta kun voi kuvitella senkin mikä olo sinulla tuon asian kanssa on.