Itsetuhoiset ajatukset suhteessa ja erossa

Noin 1,5 vuotta takana seurustelua naisen kanssa, jolla lapsia edellisestä liitosta (itse lapseton). Viime kuukausien myrskyisien tapahtumien jälkeen olemme nyt tehneet eron. Itse eroa en vielä itsekään kerennyt kunnolla käsittää, mutta tällä hetkellä mielessä pyörii ainoastaan kauniimman puoliskon jaksaminen tämän kaiken keskellä sekä itsetuhoiset ajatukset, joiden käsittelyyn tarvitsisin tukea vastaavaa kokeneilta.


Eli nyt ollaan tilanteessa, jossa tyttöystäväni on uhkaillut mulle jo jonkin aikaa satuttavansa itseään (jo ennen varsinaista eropäätöstä). Kertonut tutkineensa tapoja satuttaa itseään, ja kertaalleen olen myös joutunut hakemaan hänet pois veden ääreltä (en osaa sanoa miten tosissaan hän oli, hän tiesi että seurasin häntä ja todennäköisesti halusi vain vaikuttaa muhun. Mutta musta tuntuu että tässä tilanteessa mun olisi pitänyt jo soittaa jonnekin). Tehnyt myös selväksi että mä olen kaiken rikkonut, ja mä olen ainut joka voi tilanteen korjata.

Tunnen tästä hirveää syyllisyyttä, ja haluaisin tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi. Itsestäni tuntuu kuitenkin, ettei turhien lupausten tekeminen tai lupaus yhteenpalaamisesta auta asiaa. Tuntuu myös että oma seurani ainoastaan pahentaa tilannetta. Olen sanonut että haluan auttaa, ja että haluan että hän hakisi apua myös muualta. Hän kuitenkin sanoo, että jos oikeasti rakastaisin ja haluaisin auttaa, tekisin sen mitä alunperin olen luvannut, ja muutettaisiin yhteen. Sanoo ettei kukaan muu pysty auttamaan, että kaikki on jo menetetty, eikä ole mitään toivoa tulevaisuuden suhteen. Jollain tapaa uskon, että tässä on kuitenkin kyse myös isommista asioista kuin ainoastaan meidän suhteesta (enkä oikein olekaan edes pystynyt miettimään tämän kaiken keskellä meidän suhdetta ja sen päättymistä).

Olen päättänyt että seuraavan uhkauksen jälkeen mun on joka tapauksessa soitettava jonnekin, eikä pohdittava sen vakavuutta itse. Nyt mietin kuitenkin, että mun pitäisi varmaan tehdä jo jotain tässä välissä, jos seuraavaa uhkausta ei tulekaan. Viimeksi kun nähtiin, exä vaikutti enemmänkin vihaiselta mulle kuin itsetuhoiselta, mutta mä pelkään että ne ajatukset saattavat tulla helposti takaisin. Toisaalta en haluaisi mitään ongelmia lapsille tms. turhilla soitoilla hätänumeroon. Ongelmana on myös se, ettei exällä oikein ole ketään läheistä, jonka kanssa voisi puhua näistä asioista. Nyt viimeisen keskustelun jälkeen hän on tehnyt selväksi, ettei olla enää missään yhteyksissä. Mulla ei siis enää oikein ole mahdollisuuksia vahtia hänen käyttäytymistään ja jaksamistaan.

Toivottavasti tähän löytyy jotain asiantuntevia kommentteja!

 

Soita joko lastensuojeluun tai kuntanne mielenterveystoimistoon ja kerro tilanne ja omat pelkosi. Pyydä heitä käymään perheessä. Tämä siksi, että lasten elämä tässä pitää turvata. Jos äitinsä on noin tasapainottomassa tilassa, ei lapsilla voi olla hyvä ja turvallinen koti.

Sinä et voi etkä kykene vastuuta ottamaan, anna se asiantuntijoiden haltuun.
Syyllistamisesi on hänen keinonsa yrittää pitää väkisellä kiinni. Jotkut meistä eivät hyväksy tapahtumia silloin, kun ne eivät mene oman mielen mukaan.

Sinun ei pidä syyllistää itseäsi, ei parisuhteet mene aina niin, kuin toivotaan. Ettehän te ole vielä virallisesti edes sitoutuneet etkä ole hänen lastensa isä.
Teet viisaasti, kun et anna katteettomia lupauksia. Ja syysi sinulla on vetäytyä suhteesta.

 

Soita joko lastensuojeluun tai kuntanne mielenterveystoimistoon ja kerro tilanne ja omat pelkosi. Pyydä heitä käymään perheessä. Tämä siksi, että lasten elämä tässä pitää turvata. Jos äitinsä on noin tasapainottomassa tilassa, ei lapsilla voi olla hyvä ja turvallinen koti.

Sinä et voi etkä kykene vastuuta ottamaan, anna se asiantuntijoiden haltuun.
Syyllistamisesi on hänen keinonsa yrittää pitää väkisellä kiinni. Jotkut meistä eivät hyväksy tapahtumia silloin, kun ne eivät mene oman mielen mukaan.

Sinun ei pidä syyllistää itseäsi, ei parisuhteet mene aina niin, kuin toivotaan. Ettehän te ole vielä virallisesti edes sitoutuneet etkä ole hänen lastensa isä.
Teet viisaasti, kun et anna katteettomia lupauksia. Ja syysi sinulla on vetäytyä suhteesta.

Olen samaa mieltä. Ota sinä yhteyttä viranomaisiin. Lastensuojelun on pakko reagoida, samoin mielenterveysväen.

Enempää et ole vastuussa. Älä ota syyllisyyttä niskaasi. Älä palaa suhteeseen, joka syö sinua. Lääkkeet ja terapia ovat ainoa apu tyttöystävällesi.

 

En lähtisi heti viranomaisille soittelemaan. Selvähän on, että naisella on ahdistusta, masennusta ja yleistä huonoa oloa. Käykö hän kuitenkin töissä? Mielestäni sinun kannattaisi vielä jutella hänen kanssaan kasvotusten. Kerro hänelle, että myös sinulla on paha mieli suhteenne päättymisestä ja haluat auttaa häntä. Kerro, että olet erittäin huolissasi itsetuhopuheista ja että hänen täytyy mennä keskustelemaan jonkun asiantuntian kanssa. Mene vaikka mukaan.

Jos hän oikeasti jotain itselleen tekisi, niin syy ei todellakaan ole sinun. Usein tuo asiasta puhuminen on merkki, että ihminen jollain tasolla käsittelee asiaa ja ilmeisesti harvoin asiasta puhuja toteuttaa aikeitaan. Myös tuo tunnetilojen (epätoivosta vihaan) vaihtelu on ilmeisen hyvä merkki ja kertoo asioiden pohtimisesta.

 

Miksi viranomainen on kirosana sinulle, Kristiina?

Jos perheen asiat ovat kunnossa, kaikki hyvin. Kyllä minusta tämä mies kertoo sellaisista asioista, jotta on syytä olla huolissaan ja varmistaa lasten turvallisuus. Jos jotain tapauhtuisi, voisiko sitä antaa itselleen koskaan anteeksi, jos jätti tekemättä sen? Äitdinkin viranomaisten puuttuminen voisi saada tipahtamaan takaisin todellisuuteen, pois siitä kehästä, jonka vangiksi hän on jäänyt. Jotenkin aistin, jotta se nainen tarvitsee itse kovasti sellaista apua ja tukea elämäänsä, jota tarvitsee ja jota ammattilaiset pystyvät hänelle antamaan.

Epävarmuus pois mielestä, mies, ryhdy toimeen. Sinunkin mielenrauhasi on tärkeä.

 

Miksi viranomainen on kirosana sinulle, Kristiina?
Äitdinkin viranomaisten puuttuminen voisi saada tipahtamaan takaisin todellisuuteen, pois siitä kehästä, jonka vangiksi hän on jäänyt. Jotenkin aistin, jotta se nainen tarvitsee itse kovasti sellaista apua ja tukea elämäänsä, jota tarvitsee ja jota ammattilaiset pystyvät hänelle antamaan.

Missä luki, että viranomainen on minulle kirosana?

Lastensuojeluviranomaisia sitovat jäykät kaavat. Niihin rattaisiin kun joutuu, on pois pääsy vaikeaa. Omakohtainen kokemus on, kuinka kärpäsestä tuli härkänen ja asia olisi saanut suhteettomat mittasuhteet kotikäynteineen (kolme kappaletta), sossukäynteineen (kolme kappaletta), jos en olisi soittanut, lähettänyt lausuntoja ym. Nämä tapaamiset olisivat vieneet resurssit auttamiseen joltakin todella apua tarvitsevalta. Olisin voinut jättää kantelun ilmoituksen tekijästä, mutta annoin olla.

Jos äiti pitää lapsistaan huolta, niin kannattaa pitää oikea marssijärjetys yllä. Kartoitus todellisesta hädästä, miehen apu, apu terapian saamiseksi.jne. Kyllä mies varmastikin osaa kartoittaa nämä asiat. Jos todella tuntuu, että lapset tarvitsevat sos.apua, niin ilmoitus paikallaan. Mutta sydänsurujen ja pienen alakulon takia tuohon rumbaan ei kannata lähteä.

 

Mielestäni tuo mitä kerroit, Kristiina, voi olla totta. MUTTA: Kuka meistä voi etukäteen ennustaa, selviääkö tuo Pexxsin nainen kriisistään omin voimin? Minusta Pexxxi kyllä kertoo sen, jotta on syytä olla vakavasti huolissaan. Siihen hän pyytää apua ja neuvoa, kun ei itse tiedä, mistäpäin sitä lähteä hakemaan.

Jos ihminen uhkaa itsetuholla ja tuo sen vielä näkyville, hän huutaa apua. 3 lapsen äiti ei pelleile näillä asioilla!!

 

minusta ap voisi tehdä oman arvionsa äidin tilasta ensimmäiseksi. Eli ap tietää miten lasten arki toteutuu. Onko lapsilla ruokaa, puhtaita vaatteita, kuinka lasten vapaa-aika toteutuu, jätetäänkö lapset keskenään selviämään ja miten äiti kohtelee lapsiaan (tiuskii aiheettomasti, lyö, nimittelee) Jos näistä luettelemistani asioista jotkut eivät toteudu, niin ilmoitus on välttämätön tehdä. Mutta, jos äiti selviää hyvin lasten kanssa, niin äidin olisi saatava tukea itselleen ja jopa puhuminen auttaisi häntä ja lastensuojeluviranomaisten puuttumista ei tarvittaisi.

Ap: n ei tule kokea syyllisyyttä ja hänen tulisi vetäytyä vastuusta. Ainoa keino lienee lopettaa yhteydenpito kokonaan?

 

Mielestäni tuo mitä kerroit, Kristiina, voi olla totta. MUTTA: Kuka meistä voi etukäteen ennustaa, selviääkö tuo Pexxsin nainen kriisistään omin voimin? Minusta Pexxxi kyllä kertoo sen, jotta on syytä olla vakavasti huolissaan. Siihen hän pyytää apua ja neuvoa, kun ei itse tiedä, mistäpäin sitä lähteä hakemaan.

Jos ihminen uhkaa itsetuholla ja tuo sen vielä näkyville, hän huutaa apua. 3 lapsen äiti ei pelleile näillä asioilla!!

Niin. Minusta pitäisi vielä kerran keskustella ja sitten päättää jatkotoimista. Nainen kyllä selvästi prosessoi jollain tasolla omaa oloaan, koska ilmoittaa aikeistaan etukäteen, niin että ap voi tulla hänet pelastamaan ja kokea syyllisyyttä.

Toivotaan, että asiat päättyvät hyvin ja kaikki on vain eroahdistusta ja naisen halua aiheuttaa myös miehelle paha olo, tavalla tai toisella, nyt täysin väärällä.

 

Useasti ihmiset, jotka uhkailevat tekevänsä itsemurhan ovat niitä, jotka keräävät ja kerjäävät itselleen vain huomiota. Et voi olla jatkuvasti vahtimassa mitä toinen tekee tai on tekemättä. Jokainen ihminen vastaa itse omista ratkaisuistaan. Sinun velvollisuutesi tai vastuusi loppuu eroon eli jos nainen tekee jotain itselleen, niin se on hänen ratkaisunsa ei sinun ja sille et voi mitään. Sinun on vain jatkettava eteenpäin ja suljettava korvasi ja silmäsi siltä mitä takaa kuuluu.
Et ole kenenkään ammattiauttaja tai omahoitaja.

 

Siltähän tässä alkaa vaikuttaa, että omakin mielenterveys tässä menee - vaikka sitä ei pahemmin ole pystynyt edes miettimään kaiken tämän tuskan keskellä.

Tässä välissä olen saanut muutamia lisäuhkauksia, ja soitellutkin eri ammattiauttajille. Yleinen näkemys tuntuu olevan, että lopullinen vastuu ei voi olla itselläni, mitä sitten tapahtuukin. Toisaalta jos jotain tapahtuu, niin sen tiedon ja tuskan kanssa on mahdotonta elää. Lapsille en usko hänen haluavan mitään pahaa, tuntuu että heidän osaltaan exäni haluaa kyllä hoitaa asiat kunnolla. Jotenkin hän vain vaikuttaa todella päättäväiseltä siitä että haluaa itse pois tästä maailmasta, kunhan on saanut käytännön asiat järjestettyä. Edelleenkin hän on myös sitä mieltä, että olen ainut joka hänet voi pelastaa tästä kaikesta. Lääkärillä hän on käynyt, mutta siitä ei tuntunut olevan mitään apua. Harvoille sukulaisilleen tms. hän ei myöskään ole halukas puhumaan asiasta.

Tuntuu hirveän pahalta ja toisaalta myös väärältä, että tämä syyllisyyden taakka lasketaan mun harteille. Toisaalta tunnen myös vahvasti syyllisyyttä, koska väkisinkin ajattelee että on itse vastuussa toisen ylitsepääsemättömän pahasta olosta. Sitä lisää vielä se, että toinen osapuoli syyttelee siitä että olen jättänyt hänet nimenomaan siksi että hänellä on vaikeaa, eikä niin saa tehdä läheiselle. Alan kohta itsekin uskomaan tähän, vaikka omasta mielestäni asia on kuitenkin ollut niin että hänen vaikeutensa ovat nousseet pintaan vasta siitä että olen lähtenyt/etääntynyt hänestä.

Kaiken tämän keskellä vielä omat ajatukset on todella sekavia, kun välillä mieleen tulvii ajatuksia meidän yhteisistä hyvistä hetkistä ja hyvistä ajoista suhteessa. Tuntuu että itse en ole edes kerennyt uhrata ajatustakaan suhteen päättymiselle tai omalle toipumiselle.

En oikein tiedä minne soittaa, tai mistä pyytää apua tällaisessa tilanteessa.

 

Ymmärrä nyt että teki toinen ihminen mitä tahansa niin se ei ole sinun syysi tai ongelmasi. Ei sinun tarvitse elää muiden elämää vaan tämä on Sinun elämäsi. Alahan pikkuhiljaa keskittymään itseesi ja vapauteesi. Kukaan ei voi kaataa vastuuta toisen niskaan. Ongelman ydin on mielestäni nyt se, että katselet asiaa liian läheltä. Sinun olisi hyvä ottaa reilusti etäisyyttä ja lopettaa hyysääminen ja hyssyttely. Ota se riski ja katso mitä tuleman pitää. Minulla on kokemusta näistä itsemurha kiristäjistä sen verran, että ovat todella taitavia manipuloimaan ympäristöänsäkin ja lähellään olevia ihmisiä mukaan teatteriinsa. Ex-mieheni uhkasi ampua, hirttää... itsensä ja alkuun pelkäsin todella mutta lopulta tajusin, ettei hänellä ole pienintäkään aikomusta lopettaa itseänsä vaan kaikki oli tuota manipulaatiota ja minun alistamistani. Olisin sairastunut lopulta itsekin jos en olisi vain ottanut ja lähtenyt. Jos exäsi on päättänyt tappaa itsensä, tekee hän sen vaikka valvoisit vieressä 24h/7. Lopeta yhteydenpito, älä vastaa hänen puheluihinsa jos on pakko kommunikoida laita viesti. Älä kuuntele niitä seliselejä siitä kuinka sinä mukamas olet syy hänen pahoinvointiinsa vaan käännä keskustelu asialinjalle. Muuta malliasi toimia hänen suhteen. Älä lähde eipäs-juupas väittelyyn tai jos hän sanoo, että tappaa itsensä, niin sano, että se on sinun ongelmasi ja sinun ratkaisusi. Lopeta olemasta kiltti koska sinun ei tarvitse olla kiltti kuin itsellesi.

 

Nyt vain hyvä ihminen keskityt itseesi. Välimatkaa ja reippaasti tuohon josta erosit. Nuo jutut mitä kuvailet ovat juuri niitä joilla nainen yrittää sinut sitoa itseensä. Ok tunteita on ollut, mutta jos eroon päädytty täytyy pyrkiä hoitamaan itseään. Eihän se ero ole jos pidätte yhteyttä jatkuvasti? Sinä olet uhri siinä missä tuo nainenkin, molemmat hakee nyt sen lohdutuksen muualta. Kun käy tukemaan sitä jota on loukannut on edessä vain kipuja jotka ovat aiheettomia. Eroamisessa kun ei ole voittajia vain häviäjiä

 

Siltähän tässä alkaa vaikuttaa, että omakin mielenterveys tässä menee - vaikka sitä ei pahemmin ole pystynyt edes miettimään kaiken tämän tuskan keskellä.
.....
En oikein tiedä minne soittaa, tai mistä pyytää apua tällaisessa tilanteessa.

Oletko ollut yhteydessä lastensuojeluun? Anna heidän arvioida. mikä on perheen ja lasten tilanne. Älä pähkäile sitä itse. Kerrot vain kuka olet ja miksi olet niin huolestunut. Sano, jotta sinne on mentävä ja äidille hankittava apua. Ole vaativa ja jyrkkäkin, jotta sinut otetaan tosissaan.

Yksi lääkärikäynti ei naiselle riitä, ehkä siellä ei tullut edes esille todellinen tilanne.

 

Minä kirjoittaisin tilanteesta paperille ja tulostaisin kahtena kappaleena. Toisen antaisin naiselle ja toisen toimittaisin (myös sähköposti olisi ok) lastensuojeluun, esimerkiksi päivystävälle sosiaalityöntekijälle. Soita sosiaalitoimeen ja kysy miten toimia.

Kun olet oman näkemyksesi välittänyt sosiaalihuoltoon, ilmaise naiselle että pidätte täydellisen kommunikointitauon. Sosiaalipuoli voi tarvita lisäkeskustelua kanssasi, siihen suostuisin.

Ex-kumppanisi on jotenkin keskeneräinen ja rikki ja käyttää hyvin alkeellisia liikkeitä pelissään. Älä ala nappulaksi siihen peliin.

 

Minun exäni aikoinaan uhkasi itsetuhoisuudella, jos hänet jättäisin, joten sinnittelin pitkään hänen kanssaan kun syyllistin itseäni jo etukäteen. Hänen kohdallaan tuo oli juuri sellaista sairasta kontrollointia ja kun lopulta jätin hänet, en pitänyt enää mitään yhteyttä häneen. Uhkailu loppui ja yhä hän on kuuden vuoden jälkeen elossa. Mutta se mitä täällä puhutaan: joka uhkailee itsemurhalla, ei sitä tee, ei pidä paikkaansa. On tutkittu että usein itsemurhan tekijä kyllä antaa tämän hätähuudon ennen toimiaan. Ja usein kun on jotain uhattu tehdä, on noloa enää perua. Mutta silti, vastuu ei ole sinun, ja kehoitan myös lopettaa yhteydenpidon mikäli se ei ole asiallista. Voit myös itse harkita että kävisit keskustelemassa asioista ammattilaisen kanssa, jotta turha syyllisyydentaakka poistuisi.

 

Kiitoksia kommenteista, tuntuu että kyllähän mä itsekin järjellä ajateltuna ymmärrän nämä asiat, mutta kun tulee katsottua kaikkea turhan läheltä...

Viime viikolla joka tapauksessa lopulta soitin hätänumeroon, kun en yksinkertaisesti keksinyt mitä muuta tehdä, enkä enää itsekään ollut varma onko uhkauksissa perää vai ei. Sieltä sitten kävivät paikalla, mutta en itsekään tiedä mikä sen käynnin hyöty/lopputulos oli. Mihinkään eivät ainakaan exääni vieneet pakkohoitoon tms. Ymmärsin myöhemmin että asian käsittely menee lastensuojeluun ja lapset mahdollisesti siirretään isänsä hoitoon tai muuta vastaavaa. Voi olla että tämä on lasten kannalta parempi (en osaa sanoa miten hyvin hän on pystynyt hoitamaan heitä viime aikoina), mutta tämä nyt ei kuitenkaan auta exäni tilannetta mitenkään. Lapset ovat luonnollisesti hänelle tärkeitä, ja heistä luopuminen hetkellisesti tai pysyvästi vain pahentaa hänen kokemaansa tuskaa. Hän ei edelleenkään halua ulkopuolista apua, eikä tuo "väkisin" auttaminenkaan tunnu toimivan.

Todennäköisesti en itse voi tehdä enempää, mutta silti tunnen itseni syylliseksi ja jotenkin velvolliseksi auttamaan, vaikka en tiedä miten.

 

Olet tehnyt jo osasi. Esimerkillisesti olet ottanut yhteyttää viranomaisiin, kun näet lähimmäisen olevan umpikujassa. Tässä loppuu sinun vastuusi ja loppu on viranomaisten ja tämän naisen itsensä asia. Sekä lasten isän - hänen on otettava vastuu omista lapsistaan.

Eikö muuten näiden lasten isä ole koko aikana reagoinut mitenkään? Hänen vastuullaanhan tämä asia olisi lasten takia enemmän kuin sinun, ap.