Toggle sidebar

Itsetunnon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja parannus?!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

parannus?!

Vieras
Onko kukaan onnistunut parantamaan heikkoa itsetuntoaan ja samalla suhdettaan? Oma heikko itsetuntoni varsinkin ulkoisesta viehättävyydestäni on ajanut suhteeni sellaiseen kriisiin, että mies on ottanut aikalisän. Hän on seurustelumme alkuaikoina tullut puhuneeksi naisihanteestaan ynnä muusta sellaista, etten ole sitä antanut hänelle vieläkään anteeksi (yli kolmen vuoden jälkeenkään) ja asiasta tulee säännöllisin väliajoin riitaa.

Kaipaisin 'onnistuniskertomuksia' itsetunnon kohotuksesta ja miten se on tapahtunut?
 
en kerro onnistumiskertomusta,mutta eräässä laulussa on hyvät sanat,jotka sopivat sinulle ohjeeksi.
Mä oon mikä oon ja muuksi en tule..loppua en muista,mutta opetus.Ole sellainen kuin olet.Hyväksy itsesi,rakasta itseäsi,niin osaat rakastaa myös muita.
 
Liekö yleistä, mutta sinkkuna ollessa itsetuntoni on aina ollut parempi. Ei ole joutunut jakamaan jokapäiväistä, nuhjuisen näköistä itseään kenenkään kanssa eikä peilaamaan itseään toisesta.

Olen lisäksi aika lailla avoin ja rehellinen suhteissani. Liiankin rehellinen siinä mielessä, että aina puhun ääneen huonommuuden tunteeni ja alemmuuteni. Miten siitäkin pääsisi? Mutta kun paha olo velloo ja toinen sen kuitenkin huomaa, en voi olla puhumatta. Ensisijaisesti pitäisi kai päästä siitä pahasta olosta eroon..
 
Ulkonäköpaineet roskaastiaan!
Ellet usko kelpaavasi miehellesi sellaisena kuin olet miksi olet kyseisen ihmisen kanssa? Sinun ei todellakaan tarvitse olla maan kaunein misu ollaksesi haluttava ja rakastettava kumppani. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on sisin tärkein. Jos uskot itseesi sellaisena kuin olet, muutkin uskovat.
Asenne korvaa puutteet ulkonäössä, ja kun tiedostaa omat puutteensa on niitä helppo peittää, ei kokonaan, mutta sen verran mikä itsestä tuntuu parhaimmalta.
Ja jokaisella meillä on omat käsitykset kauneusihanteista, ja niin varmasti myös miehelläsi. Hän ehkä arvostaa itsenäistä, elämäänsä tyytyväistä naista, aivan samoja ominaisuuksia kuin sinä pidät varmasti tärkeänä miehessä. Hyvä ulkonäkö on tietysti plussaa mutta ei tärkeintä. kokonaisuus ratkaisee.
Luota itseesi ja parannat huomattavasti elämänlaatuasi! :)
 
Mitenköhän nuo naisihanteet sinusta sitten eroavat? Useimmat miehet sanoisivat fyysiseksi naisihanteekseen jonkun pornotähden, mutta aika harva sellaista omaksi kullakseen ottaisi... Itselläni ainakin itsetuntoa vain kohottaa ajatus siitä, että EN ole mallin mitoissa, ja SILTI mieheni rakastaa minua. Tietenkin sitä välillä pohtii miksi mies esim. vahtaa pornoa, mutta niin ne kuulemma tekisivät vaikka olisi se pornotähti vaimona. Otapa noist nyt sitten selvää...
 
Ihan samanlaisten ajatusten kanssa painin minäkin kuin alkuperäinen. Tilateeni on sikäli eri että mieheni on lukuisia kertoja sanonut minulle että olen hänen mielestään kaunis, haluttava jne. mutta edelleen koen mieletöntä alemmuutta ja huonommuutta muiden hyvännäköisten naisten joukossa tai jos mies sellaisia sattuu näkemään ympäristössään, esimerkiksi. Moukkamaisuutta ja ajattelemattomuutta sen sijaan kumppaniltasi osoittaa naisihanteistaan ääneen puhuminen. Harvapa meistä ihannekumppaninsa kanssa elämäänsä jakaa, ulkoisesti varsinkaan, ja siksi onkin helpottavaa todeta, että jokin muu on paljon tärkeämpää. Mutta jos sinun kumppanillesi ulkoinen olemus on tärkein, on tilanne toivoton?
 
etsikää itsestänne se hyvä ja korostakaa sitä, muistuttakaa itsellenne sitä hyvää. parantakaa mielestänne huonoja asioita siten kuten pystytte, muutoin hyväksykää ne.

tehkää jotain mikä parantaa itsetuntoanne. Kuntoilkaa, käykää kampaajalla jne.
 
Ei kai se ulkoinen olemus hänelle ihan tärkein ole, mutta kovasti on toitottanut olevansa pinnallinen ja tarkka naisistaan (!) Ehkä sitten haluaisi minun olevan kovastikin erilainen kuin ex-vaimonsa mutta valitettavasti en voi millään sanoa olevani häntä juurikaan kauniimpi.

Paha olo, tulin juuri yksin kotiin konsertista, jonne ystäväni minua pyysi. Miehen olinpaikasta en tällä hetkellä tiedä mitään.
 
No oletko kovasti muuttunut niistä ajoista kun tapasitte/aloitte olemaan yhdessä?

Pitihän/kelpasithan (huono sanavalinta) sinä silloinkin hänelle sellaisena kuin olet. muista se. toiest ihmiset vain kohottavat omaa itsetuntoaan haukkumalla muita.

Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, on vain yksi sinä, arvosta sitä.
 
Mun mies sanoi mulle kerran että olen kaunis, lisäsi siihen että en kuitenkaan mikään maailman kaunein. Ja että kauniimpiakin on olemassa!! :( Kerroin hyvälle ystävilleni tästä miehen sanomisesta. Toinen sanoi että tottahan se on mitä mies sanoi(!!) ja toinen sanoi että jätä mies, ei ole sun arvoinen.

Siitä lähtien mun itsetunto on ollut täysin nollassa. Olen harkinnut eroa, kauneusleikkauksia, vaikka mitä. Haluaisin olla kaikkein kaunein ja haluttavin miehelle jota rakastan yli kaiken. Mikä neuvoksi? Tunnen luhistuvani henkisesti jos jään tähän suhteeseen. Mies tuijottaa jatkuvasti pornoa ja elokuvien kauniita naisia. Myös kadulla vilkuilee. En jaksa enää...

 
... itsestäsihän se on kiinni. Minä ainakin tiedän olevani kaunis, mutta en todellakaan maailman kaunein. Ja jos joku (vaikka mun mies) sen mulle sanoisi, niin ei se sitä asiaa miksikään muuta. Kun tietää itse mitä on, niin ei tarvitse muita sen tiedon romuttamiseksi/vahvistamiseksi. Eikö näin ole...? Mikä on se syy, että tarvitset miestäsi/ystävääsi kertomaan sulle mikä/mitä sinä olet? Etkä sitten itse vielä sitä tiedä? No, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa itsensä tuntemista ja sitä kautta itsensä hyväksymistä... Tsemppiä!
 
Hyväksi koettuja lääkkeitä itsetunnon parantamiseen: shoppailu (uudet vaatteet ja erityisesti uudet alusvaatteet), liikunta (jokin piristävä ja naisellinen laji kuten tanssi), terveet elämäntavat (ei askeettiset), vietä aikaa myös ystävien kanssa (ilman sterssiä miesseurasta), kommentoi vastaavasti hyvännäköisiä miehiä ja kuvaile miehellesi oma miesihanteesi (vähän kuin miehesi, mutta hieman parempi versio, ei masenna vaan pistää hänet vaan ryhdistäytymään). Pukeudu siististi ja huolellisesti (meikkaa ja laita vaikka töihin tai muualle ulos mennessä yhtä huolellisesti kuin menisit miehesi kanssa ulos). Ole iloinen ja hymyileväinen (piristävä ja positiivinen ihminen on erittäin haluttua seuraa ja iloinen ilme kaunistaa jokaista).



 
Shoppailua olen käyttänyt itseni piristämiseen jo kauan (liikaakin=maksuhäiriöt), ystäviä tapaan säännöllisesti ja olen käynyt jopa terapiassa juttelemassa. Ei apua ongelmaan.

Tunnen itseni riittämättömäksi miehelleni johtuen hänen sanomisistaan. Odotan vain hetkeä jolloin hän löytää sen ""kauniimman"" ja haluttavamman ja minä olen historiaa. Onhan suhteessa tietenkin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö, mutta joka kerta kun mies katsoo kauniimpaa naista tekisi mieli lähteä kauas pois, kadota lopullisesti hänen elämästään.

ja kyllä, minut on jo kerran aikaisemmin jätetty toisen naisen takia ja silloinkin minulla oli mies joka ihaili kauniita naisia yli kaiken jo suhteemme aikana.
 
Minä ainakin tiedän olevani hyvä. Komeako olen? En omasta mielestäni, minulla on arpia, partaa.. Mutta minä teen monia asioita hyvin ja onnistun niissä. Olen löytänyt maustekahvit, keitän todella hyvät kahvit. Tanssin tunteella. Otan läheiseni huomioon. Teen hyvää ruokaa.
Jos minä en tällaisena kelpaa, niin saa olla kelpaamatta. Hyvin oon kelvannut. Minun vahvuuteni ei ole minun ulkonäössäni, mutta tiedän, että pitkässäjuoksussa voitan. Kaikki asiat mistä saan voimaa, ovat muita kuin pinnallisuus. Minua ei saisi mikään voima vaihtamaan itseäni komeaksi, mutta ääliöksi. Itseasiassa komeus ajaa ihmisen pinnalliseksi, aivan samoin kuin raha, jos ihminen rikastuu, niin hän alkaa elämään eri maailmassa, kuin oikea elämä eletään.
Siis ulkonäkö, pinnallisuus, raha ei tuo onnea, onnea ovat pienet arjen onnistumiset ja hyvän ymmärtäminen.
Toivon sinulle kykyä ymmärtää arjen kauneus, mitä on 99% elämästä. Voimia.
 
Kiitos kauniista ja asiallisista viesteistä. Itsekin aina vastaan näillä palstoilla ilkeilemättä ja nyt kun itsellä on ollut hätä, aion pysyä vielä tiukemmin asiallisilla linjoilla vastatessani muille.

Taustalla on ehkä pettymys, jonka on aiheuttanut vertailu aiempaan suhteeseeni. 'Elämäni mies' tuntui hyväksyvän minut sellaisena kuin olen - hän esimerkiksi inhosi meikkaamista ja piti luonnollisesta klangista ihmisissä. Olinkin jo vähentänyt meikkaamisen minimiin ja oli ihanaa olla luonnollinen ja silti haluttu. Nykyisen kultani mielestä naisen pitää meikata, mitä pidän hyvin ulkokohtaisena ja pinnallisena asnnoitumisena. Olen hänen mielikseen joskus meikannut mutta tunnen itseni ulkoavaruuden asukiksi, koska olin niin monta vuotta meikkaamatta.

Paradoksaalisinta tässä kai on, että tuo 'elämäni mies', jonka luulin hyväksyvän minut sellaisena kuin olen, jätti minut! Ehkä nykyinen mieheni loppujen lopuksi onkin parhaiten hyväksynyt minut, vaikka onkin nyt laittanut suhteemme jäähylle.

Itsellläni ei ole miehille mitään ulkonäkövaatimuksia - olen ihastunut rumaan, komeaan, laihaan, lihavaan jne. Niin, riittääkö se todella, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on, jos toinen ei tunnu hyväksyvän esim. meikkaamattomuuttani?
 
Nimenomaan sinun pitää hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet. Voisithan sinä meikata toisen mieliksi, mutta mitä järkeä siinä olisi.
Jos suhteet ovat päättyneet, niin se on harmi, myös miehillä on ongelmia ja niistä ei kannata syytä itselleen ottaa.

Kyllä tavallinen nainen pitää pelkillä naisellisilla taidoillaan miehen hyppysissään.
 
Tuotas noin.

Jokaisella meistä on ihan varmasti mies- ja naisihanne.
Ja sitten on se ""inhotus"" eli minkälaisen kanssa ei sitten olisi mistään hinnasta.
Oikeassa elämässä - siis parisuhteessa:
Se, että kumppanin naisihanne on joku
Janinafrostell tai annepohtamo tai Juliaroberts,
ei tarkoita sitä, että se mies välttämättä tahtoisi elää sellaisen kanssa!
Ja jos minun ""ihannemieheni"" on joku richardgere
tai callerundman --- en minä sellaista silti miehekseni haluaisi.
Miehet nyt (niinkun naisetkin) saattaa laukoa tuollaisista asioista ihan rehellisesti yhtä sun toista,
mutta ei niitä asioita kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Rakas alkuperäinen,
jospa se miehes kyllästyi siihen,
että jatkuvasti aliarvioit itseäsi?
Vai olitko mustasukkainen sille naisihanteelle?
Minä itse en haluaisi elää pitkävihaisen ihmisen kanssa.
Ja varsinkaan sellaisen joka jaksaa jöpöttää olemattomista asioista yli kolme vuotta.
Herran jestas,
mene psykiatrille,
sitä sinä tarvitset!
 
Ihanteet ovat aivan eri asia kuin todellisuus. Jokaisella varmaan on joku moovistara tai vastaava jota pitää tosi komeena tai kauniina. Etköhän sinäkin ole jonkun julkimon ulkoista olemusta joskus ihaillut, mutta ei se tarkoita sitä ettetkö pitäisi myös omaA kultaasi supersexynä. Nyt ihan oikeasti, älä karkoita hyvää ihmistä luotasi höperöillä jutuilla, ei kai hän kanssasi olisi ellei pitäisi sinua ihanana ja viehättävänä-mitä varmasti oletkin! Sitäpaitsi nykyajan kauneusihanteet on täyttä kukkua, kyllä kauneutta ja seksikkyyttä löytyy muistakin kuin malleista ja kaiken maailman pehvanpyörittäjistä!
 
Hei Madonna, olet kyllä oikeassa. Mies kyllästyi itseni nöyryyttämiseen ja ainaiseen alemmuudentunteeseeni. Paradoksaalista taas on, etten ole mustasukkainen. Mies on saanut reissata, tulla ja mennä kuten on halunnut, enkä ole olettanut hänen pettävän tms. (Emme asu yhdessä.)

Enkä ole koskaan ollut pitkävihaista tyyppiä, mutta olen kai saanut posttraumaattisen stressireaktion siitä, että seurustelun ihanassa herkässä alkuvaiheessa mies kehtasi tuoda esille naisihannettaan. Tavallaan kai se on siinä asiassa pitkävihaisuutta. Psykiatria tai hypnoosiunohdusta kyllä varmaan tarvitsisin, en ole kommentistasi ollenkaan loukkaantunut :)
 
Minusta sinä vaikutat hyvinkin voimakkaalta ihmiseltä, jos kerran et ole edes mustasukkainen. Ja jos ette ole edes asuneet yhdessä, niin seurustelu voi kyllä päättyäkin jostain aivan muustakin syystä, eikä siitä mitä sinä tunnet itsestäsi!

Ja jos mies kyllästyi itsesi nöyryyttämiseen, niin millainen mies sellainen on? Eikö puolisoiden tehtävä ole tukea toisiaan ja vahvistaa toisiaan. Luottamusta lisätään positiivisilla sanoilla ja teoilla. Tuo mies ei ollutkaan niin kypsä kuin sinä.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa