Hae Anna.fi-sivustolta

IVF/ICSI/PAS -ketju II

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Joanna*, 28.09.2007.

  1. Minda Vierailija

    Ihanaa Joulua kaikille!

    Koitetaan unohtaa kaikki piinailut yms. ja nautitaan Joulun tunnelmasta ja ennenkaikkea, levätään ja keräillään voimia.
     
  2. zeclar Vierailija

    Ei onnistunut tälläkään kertaan....
    Olen niin vihainen ja katkera, pettynyt. En osaa sanoin sanoa kuinka pahalta tuntuu... Olen vihainen siitä, että toiset ovat etuoikeutettuja saamaan lapsia ihan tosta vaan ja ympärillä on koko ajan ihmisä jotka tulevat raskaaksi kerta toisensa jälkeen.
    Miksi minulta on viety pois se onni ja mahdollisuus saada oma lapsi josta olisin voinut pitää huolta ja rakastaa... Olen niin vihainen sille jollekkin joka määrää minun kohtalostani ottamalla pois mahdollisuuden olla äiti. Mitä niin pahaa olen tehnyt ettei minun anneta kokea tätä onnea.

    -Odotin sinua kerta toisensa jälkeen
    Odotin sinua kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen
    Odotin sinua
    ... mutta et koskaan päässyt syliini-
    Zeclar
     
  3. zeclar Vierailija

    Ei onnistunut tälläkään kertaan....
    Olen niin vihainen ja katkera, pettynyt. En osaa sanoin sanoa kuinka pahalta tuntuu... Olen vihainen siitä, että toiset ovat etuoikeutettuja saamaan lapsia ihan tosta vaan ja ympärillä on koko ajan ihmisä jotka tulevat raskaaksi kerta toisensa jälkeen.
    Miksi minulta on viety pois se onni ja mahdollisuus saada oma lapsi josta olisin voinut pitää huolta ja rakastaa... Olen niin vihainen sille jollekkin joka määrää minun kohtalostani ottamalla pois mahdollisuuden olla äiti. Mitä niin pahaa olen tehnyt ettei minun anneta kokea tätä onnea.

    -Odotin sinua kerta toisensa jälkeen
    Odotin sinua kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen
    Odotin sinua
    ... mutta et koskaan päässyt syliini-
    Zeclar
     
  4. zeclar Vierailija

    Ei onnistunut tälläkään kertaan....
    Olen niin vihainen ja katkera, pettynyt. En osaa sanoin sanoa kuinka pahalta tuntuu... Olen vihainen siitä, että toiset ovat etuoikeutettuja saamaan lapsia ihan tosta vaan ja ympärillä on koko ajan ihmisä jotka tulevat raskaaksi kerta toisensa jälkeen.
    Miksi minulta on viety pois se onni ja mahdollisuus saada oma lapsi josta olisin voinut pitää huolta ja rakastaa... Olen niin vihainen sille jollekkin joka määrää minun kohtalostani ottamalla pois mahdollisuuden olla äiti. Mitä niin pahaa olen tehnyt ettei minun anneta kokea tätä onnea.

    -Odotin sinua kerta toisensa jälkeen
    Odotin sinua kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen
    Odotin sinua
    ... mutta et koskaan päässyt syliini-
    Zeclar
     
  5. Minda Vierailija

    Voi Zeclar .... lohtuhalauksia.

    *** halaa ja rutistaa ***
     
  6. Helmi -75 Vierailija

    Voi Zeclar, kyllä tämä elämä osaa olla julmaa. Sylin täydeltä lohtuhaleja teille. Tiedän tunteesi ja olen kanssasi vihainen ja katkera. Kumpa olisi edes joku syy miksi emme saa kokea äitiyden onnea. Sain jouluna kuulla kaksi uutta vauva uutista. Toinen oli serkku ja toinen oma pikkuveli!Pikkuveljen puolesta pystyn iloitsemaan aidosti vaikka minunhan se kuuluisi antaa ensimmäinen lapsenlapsi olenhan joukosta vanhin. Serkkulikan uutisesta tunsin pelkkää katkeruutta ja raivoa. Joulu on mennyt täällä pillittäessä ja mässäillessä. Voimia Zeclar.
     
  7. Punahilkka81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    07.07.2008
    Viestejä:
    308
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei kaikille!
    Olen jo pitkään käynyt lukemassa palstaa, nyt päätin kirjoittaa. Eli meidän tarina: 2005 keväällä jätin pillerit pois ajatuksella että saa tulla kun tulee, ei kiirettä. Mutta pikku hiljaa alkoi epäilys hiipiä mieleen, kun mitään ei kuulunut. Keväällä 2008 päätimme lähteä tutkimuksiin yksityiselle puolelle. Lapsettomuuden syyksi paljastui miehen oligoasthenoteratozoospermia eli siittiöiden kokonaismäärä normaalia alempi, hyvin liikkuvia 0%, hitaasti liikkuvia 54%. Normaalirakenteisia siittiöitä 0% eli hedelmöittämiskyky lähes olematon. Isku oli kova. Asia vaikutti väleihimme miehen kanssa, oli kireää ja paineet tuntuivat. Itkin niin paljon, olin aina ajatellut että haluan lapsia, ja mies syyllisti itseään asiasta ja minunkin pahasta olostani. Kesä pidettiin asiassa taukoa.

    Lokakuussa oltiin ICSI-hoidossa, joka sujui kaikin puolin hyvin. Fyysisesti voin hyvin, ja hoito oli meille "helppo". Lääkkeet eivät aiheuttaneet minulle mitään sivuvaikutuksia, ja keräilyt ja siirto sujuivat kivuttomasti. Yksi vitosluokan alkio siirrettiin, ja kaksi (kolmonen ja nelonen) jäi pakkaseenkin.

    Jo pian siirron jälkeen oloni oli erilainen kuin koskaan ennen, ja olin varma olevani raskaana. Verikoe sen varmistikin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Mieheni suunnitteli jo lastenhuoneen remppaa, hän on halunnut lapsia jo kauemmin kuin minä. Olin onnellinen pahoinvoinnistakin, kertoihan sekin että jotain tapahtuu sisälläni. Olen aina ollut mieheni prinsessa, mutta nyt hänen hemmottelunsa vain lisääntyi.

    Ensimmäinen neuvolakäynti meni hyvin, vaikka "neuvolantädistä" en niin pitänytkään. Eka ultra sovittiin 16.12. Suunnittelimme onnellisina että kerromme perheillemme jouluna uudesta tulokkaasta. Menimme ultraan yhdessä jännittyneinä mutta innoissamme, nythän näkisimme kauan odotetun Onni-Orvokin (mieheni keksimä nimi). Lääkäri etsi hetken aikaa ja sitten pienen näimmekin, kädet ja jalatkin erottuivat. Mutta lääkäri oli vakavan näköinen ja hiljaa, ja sanoi ettei löydä sykettä. Alkio oli paljon kalenteriviikkojaan pienempi, eikä liikkunut. Viikon päästä sovittiin uusi ultra.

    Itkin viikon hysteerisesti, olin varma että vauva on kuollut. Kävin kuitenkin töissä, ajattelin että on parempi kun on jotain muutakin ajateltavaa. Välillä itku kuitenkin yllätti kesken päivänkin, ja olin väsynyt. Kun aloin laskemaan, pahoinvointini oli hävinnyt niihin aikoihin, mihin vauvan kehitys oli pysähtynyt. Ja minä tyhmä olin vain tyytyväinen, kun olo oli niin hyvä. 23.12. ultrassa varmistui, että kehitystä ei ollut tapahtunut. Joulunpyhien aikaan ei tietenkään tehty mitään, joten sain päivystyslähetteen TAYSiin vasta eiliselle.

    Joulu oli surullinen, mutta olin jo ehtinyt asiaa itkeä niin paljon että suoriuduin sukulaisvierailuistakin. Joka ilta sytyttelin kynttilöitä ja itkin. Eilen gynen polilla sain Mifegynen keskeytyneen keskenmenon hoitoon, mutta vielä ainakaan ei vuotoa kuulu. Huomenna menen osastolle saamaan lisää lääkkeitä, jotta keskenmeno käynnistyisi.

    Fyysinen puoli keskenmenossa ei pelota, mutta en voi olla ajattelematta, että tämä saattoi olla ainoa kerta, kun tulen raskaaksi. Hoidot ovat kuitenkin henkisesti niin raskaita, että ei niitä kovin montaa voi jaksaa. Menemme kuitenkin pakastealkiot käyttämään niin pian kuin kierto palaa ja huolivat meidät klinikalle.

    Tunnistan niin hyvin teidän muiden tunteet, surun, raivon, katkeruuden, kateuden.. Minulla on jatkuva pelko, koska kuulen ystävien tai sukulaisten vauvauutisia. Televisiossa näkyvät vauvat saavat aikaan kyyneleet, lehtijuttuja vauvaperheistä en voi lukea.. Kiitokset jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea, ja voimia teille kaikille. On vain niin vaikea ymmärtää, miksi piti käydä näin.. Olen sosiaalityöntekijä, ja näen työssäni päivittäin, että kyllä se lapsi voisi huonompaankin paikkaan syntyä kuin meille..
     
  8. Punahilkka81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    07.07.2008
    Viestejä:
    308
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei kaikille!
    Olen jo pitkään käynyt lukemassa palstaa, nyt päätin kirjoittaa. Eli meidän tarina: 2005 keväällä jätin pillerit pois ajatuksella että saa tulla kun tulee, ei kiirettä. Mutta pikku hiljaa alkoi epäilys hiipiä mieleen, kun mitään ei kuulunut. Keväällä 2008 päätimme lähteä tutkimuksiin yksityiselle puolelle. Lapsettomuuden syyksi paljastui miehen oligoasthenoteratozoospermia eli siittiöiden kokonaismäärä normaalia alempi, hyvin liikkuvia 0%, hitaasti liikkuvia 54%. Normaalirakenteisia siittiöitä 0% eli hedelmöittämiskyky lähes olematon. Isku oli kova. Asia vaikutti väleihimme miehen kanssa, oli kireää ja paineet tuntuivat. Itkin niin paljon, olin aina ajatellut että haluan lapsia, ja mies syyllisti itseään asiasta ja minunkin pahasta olostani. Kesä pidettiin asiassa taukoa.

    Lokakuussa oltiin ICSI-hoidossa, joka sujui kaikin puolin hyvin. Fyysisesti voin hyvin, ja hoito oli meille "helppo". Lääkkeet eivät aiheuttaneet minulle mitään sivuvaikutuksia, ja keräilyt ja siirto sujuivat kivuttomasti. Yksi vitosluokan alkio siirrettiin, ja kaksi (kolmonen ja nelonen) jäi pakkaseenkin.

    Jo pian siirron jälkeen oloni oli erilainen kuin koskaan ennen, ja olin varma olevani raskaana. Verikoe sen varmistikin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Mieheni suunnitteli jo lastenhuoneen remppaa, hän on halunnut lapsia jo kauemmin kuin minä. Olin onnellinen pahoinvoinnistakin, kertoihan sekin että jotain tapahtuu sisälläni. Olen aina ollut mieheni prinsessa, mutta nyt hänen hemmottelunsa vain lisääntyi.

    Ensimmäinen neuvolakäynti meni hyvin, vaikka "neuvolantädistä" en niin pitänytkään. Eka ultra sovittiin 16.12. Suunnittelimme onnellisina että kerromme perheillemme jouluna uudesta tulokkaasta. Menimme ultraan yhdessä jännittyneinä mutta innoissamme, nythän näkisimme kauan odotetun Onni-Orvokin (mieheni keksimä nimi). Lääkäri etsi hetken aikaa ja sitten pienen näimmekin, kädet ja jalatkin erottuivat. Mutta lääkäri oli vakavan näköinen ja hiljaa, ja sanoi ettei löydä sykettä. Alkio oli paljon kalenteriviikkojaan pienempi, eikä liikkunut. Viikon päästä sovittiin uusi ultra.

    Itkin viikon hysteerisesti, olin varma että vauva on kuollut. Kävin kuitenkin töissä, ajattelin että on parempi kun on jotain muutakin ajateltavaa. Välillä itku kuitenkin yllätti kesken päivänkin, ja olin väsynyt. Kun aloin laskemaan, pahoinvointini oli hävinnyt niihin aikoihin, mihin vauvan kehitys oli pysähtynyt. Ja minä tyhmä olin vain tyytyväinen, kun olo oli niin hyvä. 23.12. ultrassa varmistui, että kehitystä ei ollut tapahtunut. Joulunpyhien aikaan ei tietenkään tehty mitään, joten sain päivystyslähetteen TAYSiin vasta eiliselle.

    Joulu oli surullinen, mutta olin jo ehtinyt asiaa itkeä niin paljon että suoriuduin sukulaisvierailuistakin. Joka ilta sytyttelin kynttilöitä ja itkin. Eilen gynen polilla sain Mifegynen keskeytyneen keskenmenon hoitoon, mutta vielä ainakaan ei vuotoa kuulu. Huomenna menen osastolle saamaan lisää lääkkeitä, jotta keskenmeno käynnistyisi.

    Fyysinen puoli keskenmenossa ei pelota, mutta en voi olla ajattelematta, että tämä saattoi olla ainoa kerta, kun tulen raskaaksi. Hoidot ovat kuitenkin henkisesti niin raskaita, että ei niitä kovin montaa voi jaksaa. Menemme kuitenkin pakastealkiot käyttämään niin pian kuin kierto palaa ja huolivat meidät klinikalle.

    Tunnistan niin hyvin teidän muiden tunteet, surun, raivon, katkeruuden, kateuden.. Minulla on jatkuva pelko, koska kuulen ystävien tai sukulaisten vauvauutisia. Televisiossa näkyvät vauvat saavat aikaan kyyneleet, lehtijuttuja vauvaperheistä en voi lukea.. Kiitokset jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea, ja voimia teille kaikille. On vain niin vaikea ymmärtää, miksi piti käydä näin.. Olen sosiaalityöntekijä, ja näen työssäni päivittäin, että kyllä se lapsi voisi huonompaankin paikkaan syntyä kuin meille..
     
  9. Punahilkka81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    07.07.2008
    Viestejä:
    308
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei kaikille!
    Olen jo pitkään käynyt lukemassa palstaa, nyt päätin kirjoittaa. Eli meidän tarina: 2005 keväällä jätin pillerit pois ajatuksella että saa tulla kun tulee, ei kiirettä. Mutta pikku hiljaa alkoi epäilys hiipiä mieleen, kun mitään ei kuulunut. Keväällä 2008 päätimme lähteä tutkimuksiin yksityiselle puolelle. Lapsettomuuden syyksi paljastui miehen oligoasthenoteratozoospermia eli siittiöiden kokonaismäärä normaalia alempi, hyvin liikkuvia 0%, hitaasti liikkuvia 54%. Normaalirakenteisia siittiöitä 0% eli hedelmöittämiskyky lähes olematon. Isku oli kova. Asia vaikutti väleihimme miehen kanssa, oli kireää ja paineet tuntuivat. Itkin niin paljon, olin aina ajatellut että haluan lapsia, ja mies syyllisti itseään asiasta ja minunkin pahasta olostani. Kesä pidettiin asiassa taukoa.

    Lokakuussa oltiin ICSI-hoidossa, joka sujui kaikin puolin hyvin. Fyysisesti voin hyvin, ja hoito oli meille "helppo". Lääkkeet eivät aiheuttaneet minulle mitään sivuvaikutuksia, ja keräilyt ja siirto sujuivat kivuttomasti. Yksi vitosluokan alkio siirrettiin, ja kaksi (kolmonen ja nelonen) jäi pakkaseenkin.

    Jo pian siirron jälkeen oloni oli erilainen kuin koskaan ennen, ja olin varma olevani raskaana. Verikoe sen varmistikin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Mieheni suunnitteli jo lastenhuoneen remppaa, hän on halunnut lapsia jo kauemmin kuin minä. Olin onnellinen pahoinvoinnistakin, kertoihan sekin että jotain tapahtuu sisälläni. Olen aina ollut mieheni prinsessa, mutta nyt hänen hemmottelunsa vain lisääntyi.

    Ensimmäinen neuvolakäynti meni hyvin, vaikka "neuvolantädistä" en niin pitänytkään. Eka ultra sovittiin 16.12. Suunnittelimme onnellisina että kerromme perheillemme jouluna uudesta tulokkaasta. Menimme ultraan yhdessä jännittyneinä mutta innoissamme, nythän näkisimme kauan odotetun Onni-Orvokin (mieheni keksimä nimi). Lääkäri etsi hetken aikaa ja sitten pienen näimmekin, kädet ja jalatkin erottuivat. Mutta lääkäri oli vakavan näköinen ja hiljaa, ja sanoi ettei löydä sykettä. Alkio oli paljon kalenteriviikkojaan pienempi, eikä liikkunut. Viikon päästä sovittiin uusi ultra.

    Itkin viikon hysteerisesti, olin varma että vauva on kuollut. Kävin kuitenkin töissä, ajattelin että on parempi kun on jotain muutakin ajateltavaa. Välillä itku kuitenkin yllätti kesken päivänkin, ja olin väsynyt. Kun aloin laskemaan, pahoinvointini oli hävinnyt niihin aikoihin, mihin vauvan kehitys oli pysähtynyt. Ja minä tyhmä olin vain tyytyväinen, kun olo oli niin hyvä. 23.12. ultrassa varmistui, että kehitystä ei ollut tapahtunut. Joulunpyhien aikaan ei tietenkään tehty mitään, joten sain päivystyslähetteen TAYSiin vasta eiliselle.

    Joulu oli surullinen, mutta olin jo ehtinyt asiaa itkeä niin paljon että suoriuduin sukulaisvierailuistakin. Joka ilta sytyttelin kynttilöitä ja itkin. Eilen gynen polilla sain Mifegynen keskeytyneen keskenmenon hoitoon, mutta vielä ainakaan ei vuotoa kuulu. Huomenna menen osastolle saamaan lisää lääkkeitä, jotta keskenmeno käynnistyisi.

    Fyysinen puoli keskenmenossa ei pelota, mutta en voi olla ajattelematta, että tämä saattoi olla ainoa kerta, kun tulen raskaaksi. Hoidot ovat kuitenkin henkisesti niin raskaita, että ei niitä kovin montaa voi jaksaa. Menemme kuitenkin pakastealkiot käyttämään niin pian kuin kierto palaa ja huolivat meidät klinikalle.

    Tunnistan niin hyvin teidän muiden tunteet, surun, raivon, katkeruuden, kateuden.. Minulla on jatkuva pelko, koska kuulen ystävien tai sukulaisten vauvauutisia. Televisiossa näkyvät vauvat saavat aikaan kyyneleet, lehtijuttuja vauvaperheistä en voi lukea.. Kiitokset jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea, ja voimia teille kaikille. On vain niin vaikea ymmärtää, miksi piti käydä näin.. Olen sosiaalityöntekijä, ja näen työssäni päivittäin, että kyllä se lapsi voisi huonompaankin paikkaan syntyä kuin meille..
     
  10. Punahilkka81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    07.07.2008
    Viestejä:
    308
    Saadut tykkäykset:
    0
    Sorry nyt tuli monta kertaa, mulle tuli ilmoitus palvelimen virheestä ja kehotus yrittää uudestaan..
     
  11. Helmi -75 Vierailija

    Tervetuloa joukkoon Punahilkka8! Tarinasi oli koskettava, Ensin annetaan maailman ihanin ihme ja yhdessä hetkessä se otetaan pois. Tämä kaikki on niin väärin! Oikein paljon voimia teille. Ja kun aika on kystä, annatte "pakkas vauvoille" mahdollisuuden. Mutta sitä ennen toivottavasti vuoto alkaa pian ja paraneminen myös.
    Kyllä tämä todella koettelee parisuhdetta välillä, meilläkin useat pettymyksen tunteet ovat aiheuttaneet turhia riitoja ja väärinkäsityksiä. Vaikka asioiden halki puhuminen kuulostaa niin kliseeltä on se kuitenkin hyvä keino pitää sopu parisuhteessa.

    Toivotaan että uusi vuosi toisi meille kaikille toivotun lahjan, lapsen.

    Ps. minulla myös tuo palvelin ilmoittelee edelleen virheestä
     
  12. taustailija Vierailija

    Taitaa ketju olla jo niin pitkä, että sen takia takkuilee. Joku vois perustaa uuden pinon IVF/ICSI/PAS-ketju III.
    Hyvää uutta vuotta ja paljon plussa-onnea kaikille!!!! :eek:)
     
  13. Helmi -75 Vierailija

    Hyvä idea taustailijalta! Se joka ensimmäisenä kerkiää 1.1-09 aukaskoon IVF/ICSI/PAS III !!!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti