ivf ja keskenmeno

[Kelvoton]

Hei,

Maailma mureni viikko sitten. Plussasin ensimmäisestä ivf-hoidosta ja pari viikkoa sain olla onneni kukkuloilla. Sitten tapahtui se, mitä eniten pelkää eli kirkas verinen vuoto alkoi ihan yht'äkkiä ja parin päivän vuotamisen jälkeen, vessassa käydessäni, paperiin tarttui pienen pieni sikiöpussi.
Tämä on niin raskasta. Pitkään on toivottu ja yritetty lasta ja vihdoinkin kun saa ne elämän ensimmäiset viivat raskaustestiin, ilo muuttuukin kyyneliksi hetkessä. Tunnen itseni niin voimattomaksi, miten tästä jaksaa eteenpäin? Sairastan vaikeaa endometrioosia ja olen menettänyt taudille jo toisen munasarjani. Pelkään, että jään ikuisesti lapsettomaksi. :'(

Onko täällä ketään muita, jotka ovat saaneet lapsettomuushoitojen jälkeen keskenmenon? Miten olette selvinneet siitä eteenpäin? Tietääkö kukaan minkälaiset mahdollisuudet on tulla vielä raskaaksi?

Jaksamista kaikille keskenmenon kohdanneille. En kyllä soisi tätä kenellekkään, on tämä niin kamalaa ja raskasta :'(

 

[peuhu]

Moi

Mä myös plussasin ivf hoidon tuloksena tammikuussa mutta huhtikuun 4. päivä sain keskenmenon ja jouduin kaavintaan verenvuodon runsauden takia ja kyllähän sitä tavaraa sieltä tulikin.

Nyt olen menossa pakastetun alkion siirtoon kesäkuussa, menkkoja vaan odotellaan ja sit päästään hoitoon. Mahdollisuudet raskautua on samat kuin aikaisemminkin mutta meillä ei ikinä ole pas:sit onnistuneet, yksi tyttö meillä on ekasta ivf hoidosta.

Jäikö teillä pakkaseen alkioita? Yhdet kuukautiset suositellaan odottamaan ja sitten voi kokeilla taas hoitoa.Pidän peukkuja teille että hoito onnistuu. Meillä keskenmenon syy tutkittiin koska oli niin pitkällä jo ja tulos oli että jo heti alussa oli mennyt jotain pieleen ja luonto hoiteli sen pois joten hyvä niin.

En aio jäädä keskenmenoa murehtimaan vaikka surullistahan se on vaan jatkan elämää ja hoitoja eteenpäin. Luotan siihen että se oli parempi näin :ashamed:

 

[toivoa on]

PAS-raskaus akloi meillä viime kesänä, monen vuoden lapsettomuuden jälkeen, meilläkin päättyi ikävästi elikä rv 6-7 se pitkään odotettu raskaus päättyi keskenmenoon. Silloin ja aika kauan sen jälkeen tuntui elämä kyllä aika mustalta! Kesti minulla aika kauan toipua siitä menetyksestä. Päätettiin miehen kanssa keväällä että nyt sitten ryhdytään uuteen IVF: än. Ei ollut suuria odotuksia, päämäärä oli saada alkioita pakkaseen, en edes uskaltanut toivoa että raskaus alkaisi. Mutta niinhän se vaan alkoi! Aluksi en uskaltanut nauttia yhtään raskaudesta pelkäsin koko ajan että se päättyy samalla lailla kun viimeksi, ja jos olen rehellinen niin kyllä pelotta edelleen. Nyt kuitenkin ollaan päästy niin pitkälle että kävin eilen ostamassa äitiyshousuja kun omat alkaa olla liian pienet. Kokemuksesta tiedän kuinka rankkaa kaikki hoidot ja kaikki negatiiviset tulokset on, mutta toivoakin on. Haleja ja voimia sinulle! :hug: