ja kaverit! Neuvoja

[UUsi suhde]

Olen alkanut seurustelemaan juuri eronneen miehen kanssa. Emme asu yhdessä. Nyt on alkanut tulemaan piirteitä esille että en tiedä miten suhtautuisin,eli kaverit ovat hänelle erittäin tärkeitä. Tässä viikonloppuna hän sanoi menevänsä ehkä paikkaan A mutta olikin paikassa B. luottamus meni ja hän luuli että olin mustasukkainen vaikka siitä ei ollut kysymys. Sanoin hänelle että en voi häntä tietenkään estää menemästä mutta pelisäännöt täytyy tehdä selviksi ettei aleta valehtelemaan ja johon hän tokaisi näillä sanoin; " Et todellakaan voi estää mua ja sua ei ois voinut enempää kiinnostaa mun menoni". Tässäkö hyvä parisuhteen alku??! eikä tässä asiassa kaikki vielä nimittäin hän on kaksi kertaa tavallaan jättänyt minut koska ei tiennyt mitä tehdä avioliitonsa kanssa. Nyt kolmannen kerran hän "parkui" että ei voi elää ilman minua. Hän on kuulemma ollut pitkän suhteensa aikana mustasukkaisen vaimonsa uhri ja sitä hän ei tahdo kuulemma enää..no itse huomasin hänessä mustasukkaisuutta kun hän sanoi minulle yksi viikonloppu että hyvä kun en lähtenyt kaverin kanssa baariin katselemaan miehiä. Sanoin myös että taidan ottaa tatuoinnin rintojen yläpuolelle johon hän tokaisi että ei siihen ja perusteluja ei tullut. ,Mietin että kun hänelle on kaverit ykköskohde niin miten suhtaudun? tottakai täytyy olla kavereitakin ja itsellänikin on mutta en pidä heitä tällä hetkellä ykkösinä...miten suhtautua mieheen? yrittääkö hän hallita minua ja tekee mitä tahtoo ja minä kiltisti olen vietävissä kun hänelle sopii tavata?? olemme olleet yhdessä vapusta lähtien ja sitä ennen oli kaikennäköistä ei joota suhteessa.

 

[tämä tuli mieleen]

Mies on juuri saanut vaupautensa ja eronnut.

Ei kai se sinusta halua muuta kuin seksiä ja just silloin, kun ei satu parempaa naista olemaan tyrkyllä.

 

[hiljaa hyvä jne]

Olen alkanut seurustelemaan juuri eronneen miehen kanssa. Emme asu yhdessä. Nyt on alkanut tulemaan piirteitä esille että en tiedä miten suhtautuisin,eli kaverit ovat hänelle erittäin tärkeitä. Tässä viikonloppuna hän sanoi menevänsä ehkä paikkaan A mutta olikin paikassa B. luottamus meni ja hän luuli että olin mustasukkainen vaikka siitä ei ollut kysymys. Sanoin hänelle että en voi häntä tietenkään estää menemästä mutta pelisäännöt täytyy tehdä selviksi ettei aleta valehtelemaan ja johon hän tokaisi näillä sanoin; " Et todellakaan voi estää mua ja sua ei ois voinut enempää kiinnostaa mun menoni". Tässäkö hyvä parisuhteen alku??! eikä tässä asiassa kaikki vielä nimittäin hän on kaksi kertaa tavallaan jättänyt minut koska ei tiennyt mitä tehdä avioliitonsa kanssa. Nyt kolmannen kerran hän "parkui" että ei voi elää ilman minua. Hän on kuulemma ollut pitkän suhteensa aikana mustasukkaisen vaimonsa uhri ja sitä hän ei tahdo kuulemma enää..no itse huomasin hänessä mustasukkaisuutta kun hän sanoi minulle yksi viikonloppu että hyvä kun en lähtenyt kaverin kanssa baariin katselemaan miehiä. Sanoin myös että taidan ottaa tatuoinnin rintojen yläpuolelle johon hän tokaisi että ei siihen ja perusteluja ei tullut. ,Mietin että kun hänelle on kaverit ykköskohde niin miten suhtaudun? tottakai täytyy olla kavereitakin ja itsellänikin on mutta en pidä heitä tällä hetkellä ykkösinä...miten suhtautua mieheen? yrittääkö hän hallita minua ja tekee mitä tahtoo ja minä kiltisti olen vietävissä kun hänelle sopii tavata?? olemme olleet yhdessä vapusta lähtien ja sitä ennen oli kaikennäköistä ei joota suhteessa.

Aikuisten Oikeesti: jätä mies omaan arvoonsa. Hän ei tiedä itsekään mitä haluaa. Se on ihan luonnollista, koska käy vielä eroprosessia mielessään vaikka ei siitä ehkä niin puhuisi, tai se ei näkyisi. Tai näkyy se tuollaisena poukkoilevana käytöksenä. Miestä ei pidä moittia sen takia. Hän tarvitsee aikaa kyetäkseen 'sitoutumaan' uuteen suhteeseen. Hänen tarvitsee itsenäistyä sitä ennen. Siihen voi mennä vuosi tai kaksikin, mutta kiinteät suhteet siinä välissä pitkittää itsenäistymistä.

Teillä voi olla hauskaa, voitte olla 'kavereita' (jotka harrastaa seksiäkin), mutta vakavampi seurustelu ei tulle kyseeseen vielä. Jos nyt kiinnyt ja sitoudut häneen liikaa tai huomauttelet luotettavuudesta, tulet särkemään oman sydämesi ja suhteenne saa ikävän lopun. Voit vain hyväksyä hänen tekemisensä ja poukkoilunsa. Ehkäpä hän on myös oikeasti sellainen, ehkä siinä oli syitä eroonkin. Anna suhteellenne vapaus. Sinulla on siihen mahdollisuus, mies on puun ja kuoren välissä. Hän nimenomaan tarvitsee kavereita - ei uutta suhdetta.

 

[Inhorealisti1]

Mietin että kun hänelle on kaverit ykköskohde niin miten suhtaudun? tottakai täytyy olla kavereitakin ja itsellänikin on mutta en pidä heitä tällä hetkellä ykkösinä...miten suhtautua mieheen?

Minusta mennään heti kättelyssä pahasti metsään, jos ystävät ja seurustelukumppani pistetään tärkeysjärjestykseen. Ei ne kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan.