ja neuvoja tähän tilanteeseen

[mä]

Mieheni osoittautui uraohjukseksi, vaikka minä olisin halunnut vain lämpimän kodin. Anopillani olikin ok-talo keskellä rakastamaani kaupunkia, kun aloin seurustella hänen poikansa kanssa. Anoppi ei suinkaan ollut mukava ja sopuisa, vaan parikin kertaa hyökkäsi yhtäkkiä fyysisesti kimppuuni huutaen miehelleni "vie heti pois se paska, nyt heti viet sen paskan pois täältä". Minä olin "se paska". - Olisin halunnut elää lämpimän tunnelman vallitessa ja jopa samassa talossa. Älyn tasolla anoppini ymmärsi varmasti, mutta en tiedä miksi hän on kylmä.

Rakastin sitä kaupunkia ja seurusteluaikana olimme olleet relasti, mukavaa oli. Sitten mies sai opintonsa päätökseen ja hän halusi ehdottomasti muuttaa sekä käyttää koulutustaan hyväksi. - Minähän muutin ja autoin ja tuin. Siinä meni minun tasapainoni ja olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä (lyhyt versio pitkästä historiasta). Miehelle riittävät työpaikan ihmissuhteet eikä meillä ole ketään perhetuttavia. Sukulaisiakaan ei näy ei kuulu. - Tuolla se mies nukkuu, hän on väsynyt ja aamulla hän menee mielellään töihin.

Minä vain olen kotona. Paikkakunnalla, jolla en viihdy. Minua on viety pitkin poikin muuttoja muuton perään, vaikka minä halusin vain asua kodikkaassa kaupungissa.

Nyt olen tässä ja lapsemmekin tulee jo reippaasti toimeen, vaikkei ole läheskään aikuinen. - Kuulin yllättäen eilen mieheltäni, että hänen äitinsä on erittäin huonossa kunnossa, mm. pyörtyilee. Kauhistuin. Mieheni kertoi, että hänen äitinsä voi kuolla koska tahansa. - Oudoksuin kuinka mies ei välitä äidistään. - Tämä mies on muutenkin lämpimiä tunteita niukasti ilmaisevaa mallia. - Ja minä olisin halunnut olla vain hänen lähellään. Minä en kaivannut hänelle uraa. Minulle olisi riittänyt vaatimaton.

Aloinkin ajatella, että jos anoppini menehtyy lähivuosina, niin häneltähän vapautuu asunto siitä kaupungista, jota pidän kotikaupunkinani. - Muuttaisinko sinne? Tämä alkaa askarruttaa.

 

[Keittiönoita]

Ihan mielenkiintoinen ajatuskuvio, mutta kannattaa nyt ensin varmistaa, mitä miehesi on mieltä siitä, että muuttaisit äitinsä asuntoon. Miehesi ilmeisesti on ainoa perillinen? Ja jos kerran anoppisi suhtautuminen sinuun on ollut tuo minkä kuvailit, kannattaa ennen suurten muutosten toteuttamista varmistaa, ettei anoppisi ole tehnyt perintöönsä avioehtoa...ts että hänen omaisuudestaan ei tule euroakaan olemaan sinun. Avioeron meinasit ilmeisesti ottaa vai uskoisitko, että miehesi suostuisi vain eri paikkakunnilla asumiseen? Ja vaikkei anoppi siihen perintöönsä olisi avioehtoa laittanut eikä sullakaan miehesi kanssa sellaista ole, eron sattuessa et välttämättä saa tasinkona just sitä nimenomaista asuntoa. Eli kannattaa selvitellä käytännön asiat ensin, mutta ehkä mieluiten vasta anoppisi kuoleman jälkeen. Jos miehesi suunnitelmistasi kuulisi, saattaisi haluta eron jo ennen äitinsä kuolemaa ja siten sä et saisi ilman avioehtojakaan siitä hänen perinnöstään mitään. Ja vaikka ajattelisit ostaa sen omilla rahoillasi, miehesi ei olisi mikään pakko myydä sitä asuntoa just sulle.... jos sis erosta tulisi kovin riitainen.

 

[ap.]

En ajatellut eroa ollenkaan. Tänään, kun mieheni tuli töistä, aloin jutella ja luotasin siinä kaikenlaista, mitä lapsuudenperheidemme tilanteisiin kontra meidän tilanteeseen tulee ja päätimme pohtia jatkossa lisää näitä elämän isoja kysymyksiä eli missä asua ja mitkä muut puitteet elämälle. Kiitos vaan Keittiönoita : keskustelun päätyttyä ja miehen sanottua, että "muuta vaan siihen asuntoon", nappasin noista sanoista kiinni ja jatkoin vielä sen verran, että a) miehelleni selvisi, etten oikeasti muuttaisi ja b) ettei mieheni koskaan anna minulle sen asunnon avainta. Sikoja ne on kaikki, mutta ainakin tässä tapauksessa poika sitten siivoaa äitinsä jäämistön keskenään ja meille siitä saa tuoda vain sen verran kuin mahtuu mieheni puolikkaasta ulko-ovea .