Hae Anna.fi-sivustolta

..ja sitten 40-vuotiaana tullaan katumapäälle

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä Vauvakuume!, 05.03.2013.

  1. Erakko luonne Vierailija

    Ei kaduta. Vanheneminenkin tuntuu mukavalta eikä ole paineita pysyä ikinuorekkaana, huhkia hullunlailla kuntosalilla ja käydä naamavärkkiä kiristelemässä. Aamulla kun herää niin saa rauhassa näyttää kamalalta. Lapsuudessa oli se kotielämä niin levotonta että osaan nauttia rauhasta. Kyllä jotkut saisivat jättää liian nuorena lapset tekemättä ja elää ilman lapsia kärsimässä sitä levotonta elämäänsä. 30- 40 välillä ehtii vielä hyvin lisääntyä ja on paljon kypsempi. Jos vanha äijä tekee lapsia niin kukaan ei sitä arvostele.
     
  2. Viiskymmentä mittarissa, eikä ole vielä ap:n ilmoittamia oireilua esiintynyt. Toistaiseksi elämä on maistunut ihan hyvältä. :) Ei ole tarvinnut hankkia lasta elämään äidin elämätöntä elämää, eikä muutenkaan ole ollut lähimmäisille kostettavaa. Mutta katsotaan, jos se tuossa kahdeksankympin kulmilla rupeaa kuumottamaan tuohon suuntaan. Sitä tosin kyllä nimitetään sitten jo vanhuuden sekoamiseksi, neljässäkympissä jokainen tehköön kuin tahtoo. VELAt harvemmin lapsia.
     
  3. millarca Vierailija


    AAAA PROVOOO!!!!
    Kyllä se vauvakuume tulee "luonnon" mukaan jo aiemmin, jos on tullakseen... Olet ihan väärillä jäljillä, jos luulet tämän olevan mikään mielipideasia...
     
  4. Blaine yksiraiteinen Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2007
    Viestejä:
    31
    Saadut tykkäykset:
    0
    Apua, mä olen sitten riskirajoilla kun kohta tulee 40 mittariin O.O :D
     
  5. Jahsoo Vierailija

    Tai sitten ei. Mä en mene tuohon loukkuun, vaikka äidit ja isit kuinka koittaisivat vakuutella sen ihanuudesta. Taitavat jankata sitä vain, jotta saisivat muutkin samaan loukkuun missä itse ovat. Kun huomaa hypänneensä suohon, niin on kiva, jos on kavereita samassa suossa. Mä en tajua, miksi haluaisin olla kiinni jossakin kakkakääryleessä 24/7? Miksi haluaisin luopua vapaudesta tehdä mitä huvittaa silloin kun huvittaa? Miksi haluaisin rikkoa kroppani, luopua yöunistani, elämästäni, identiteetistäni, parisuhteestani, kaikesta? Vain saadakseni jonkun karjuvan, puklaavan, haisevan ja ruman (kaikki vauvat on tajuttoman rumia) ällötyksen itselleni? Mun elämässäni en vois pahempaa kohtaloa kuvitella. Tekisin abortin välittömästi, jos tulisin raskaaksi. Pidän kyllä tarkkaan huolen, etten edes tule. Muut tehkööt niitä mukuloita, jos haluavat. Vapaaehtoistahan se on. Jos joku siitä nauttii, niin olkoon hyvä vaan. Ei ole minulta pois!
     
  6. Kuten joku jo edellä sanoi, niin ehkä se ei ole katumapäälle tulemista vaan sitä, että tulee uutta tietoa ja uuden tiedon valossa haluaakin hankkia lapsen. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että velojen pitäisi alkaa hankkia lapsia (nuorina) ettei sitten kaduta vanhana. Jos ei huvita hankkia lapsia, niin eikö se ole aivan selvä merkki siitä se on väärä ajankohta lastenhankinnalle?

    Miten teille ei-veloille on usein niin vaikea uskoa sitä, että jokainen osaa itse tehdä oman elämänsä päätökset paremmin kuin kukaan muu? Siksikö, että te ette ole osanneet ja nyt lastenhankinta kaduttaa?
     
  7. XY Vierailija

    Aurinkoisena kesäpäivänä keskellä helteistä viikkoa on periaatteessa mahdollista joutua keskelle märkää lumisadetta ja kastua läpimäräksi, vaikka säätiedotuksissa ei olisi ollut mitään mainintaa tällaisesta luonnonoikusta. Tuollaisessa tilanteessa olisi järjetöntä harmitella sitä, ettei tullut ottaneeksi vedenpitävää takkia ja talvisaappaita mukaan. Eihän ollut mitään syytä olettaa, että näin tapahtuisi. Kaikki merkit puolsivat sitä, ettei loskakeliin tarvitse varautua ja että sortsit ja t-paita ovat oikea valinta.

    Sama pätee päätökseen asten hankkimisesta. Kun on kerran tehnyt päätöksen rehellisesti, omien arvojensa mukaisesti ja parhaan tarjolla olevan tiedon perusteella, ei sitä ole mitään syytä katua koskaan myöhemmin mistään syystä. Päätös on ollut paras mahdollinen eikä sitä olisi voinut tehdä millään toisella tavalla.
     
  8. meg Vierailija

    No mitäs sitten, jos kaduttaakin? Kyllähän ihmiset muutenkin katuvat joitain valintojaan tai elämässä tekemiään virheitä. Miksi lapsettomuuden katuminen olisi näiden asioiden joukossa jotenkin ylitsepääsemättömän paha asia?

    Joku sanoi hyvin toisessa ketjussa: "On parempi katua lapsettomuutta kuin lasten tekemistä." Mielestäni tuohon kiteytyy kaikki.
     
  9. danny Vierailija

    Eiköhän 40 v. ole jo saanut verran elämänkokemusta ja kaikenlaista sisältöä elämäänsä, että selviää tuon kriisin yli.
     
  10. Joku vaan Vierailija

    XY:lle
    Olen erimieltä tästä asiasta sinun kanssasi.

    "Kun on kerran tehnyt päätöksen rehellisesti, omien arvojensa mukaisesti ja parhaan tarjolla olevan tiedon perusteella, ei sitä ole mitään syytä katua koskaan myöhemmin mistään syystä. Päätös on ollut paras mahdollinen eikä sitä olisi voinut tehdä millään toisella tavalla."

    Kysehän on siitä mihin se oma ymmärrys valintahetkellä riittää.
    Itse olen katunut monia valintojani. Rohkeus ei ole riittänyt muuhun kuin siihen jo tuttuun vaihtoehtoon.
     
  11. Patsy Kline Vierailija

    Aivan, mutta avataan; se päätös jonka teit vaikka kymmenen vuotta sitten on tehty niiden asioiden ja faktojen perusteella mitkä sulla silloin oli käytössä. Siksi se on aina oikea päätös. Jos sulla ei ole ollut rohkeutta, niin olisko sulla ollut rohkeutta viedä jotain loppuun vai tuleeko sen aika vasta myöhemmin?Jälkiviisaus on jälkiviisautta. Toisaalta jos joku mies neli-viiskymppisenä alkaa hinkumaan lapsia niin miksei, mulkku tanassa maata hedelmöittämään! Kyllä nelikymppisen naisen prioriteetit on jo toivottavasti muualla kuin miehen lahkeessa.
     
  12. XY Vierailija

    Juuri näin, Patsy. Totta kai minullakin on elämässäni tilanteita, joissa jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut parempi toimia toisin. Usein on vain niin, että senhetkisillä tiedoilla ja resursseilla ei olisi voinut päätyä mihinkään muuhun ratkaisuun. Ei tuollaisia päätöksiä ole mitään järkeä katua.

    Ja mitä lastenhankintaan tulee, toivottavasti kukaan ei oikeasti ole sitä mieltä, että lapsia kannattaa hankkia varmuuden vuoksi, vaikka koko ajatus lapsista ja vanhemmuudesta on todella väärä ja vastenmielinen.
     
  13. nuoruuden moka Vierailija

    tunnustan rehellisesti katuvani silloin tällöin sitä, etten tehnyt lasta 22-27 veenä silloisen rakkaani kanssa. Mies oli elämäni rakkaus, kaikin puolin minulle sopiva, mutta hän oli hyvin perhekeskeinen ja sosiaalinen. Itse olen syrjäänvetäytyvämpi, paljon suoraviivaisempi ja itsepäinen. Tahdoin ehdottomasti työn, nousujohteisen uran, enkä mitään lapsipalloa jalkaan. Mies halusi oman perheen, kesämökin ja lasten kanssa kalaan. Tiemme erosivat miehen tahdosta 5 vuoden yhdessäasumisen jälkeen.

    Näen tätä ex-miestä muissa ympyröissä nykyään usein ja hän on yhtä ihana, rakastettava ja yhtä perhekeskeinen kuin nuorena. Puhuu lapsistaan ja lastenlapsistaan hyvin lämpimästi. Ilmiselvästi rakastaa vaimoaan myös, sen kuulee puheesta.

    Itselläni on ollut seurustelusuhteita hänen jälkeensä, mutta kohdalle ei ole osunut yhtään niin suurta rakkautta kuin hän. Näin 52 vuotiaana ajattelen useinkin, että ehkä toisin valiten minäkin olisin onnellisempi kuin mitä nyt olen. Mutta näillä eväillä mennään.
     
  14. Minä kerron Vierailija

    Kyllä se oli sulla aikanaan aivan oikea päätös.Mietippä tarkemmin.
     
  15. nuoruuden moka Vierailija

    niin varmaan olikin.
    minä en olisi osannut olla tyytyväinen siihenkään. Ehkä olisin kuvitellut, että elämä olisi ollut parempaa ilman lapsia. Miettinyt mitä jäi tekemättä jne.. Nyt mietin mitä on jäänyt kokematta kun ei olekaan sitä rakasta löytynyt rinnalle. Sellaista se elämä minulla on. Aina haikailen sitä mitä ei ole.
     
  16. meg Vierailija

    Edellisessä viestissäsi sanoit katuvasi sitä, ettet tehnyt lasta kyseisen miehen kanssa. Ajatteletko, että olisi kannattanut tehdä lapsi, jotta olisit saanut pidettyä hänet? Minusta ihmisen ei pidä tehdä sellaista, mikä ei tunnu hyvältä tai sotii omia arvoja vastaan, jne. Sinä et halunnut lasta, joten ero taisi olla oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Teillä oli erilaiset kiinnostuksenkohteet ja erilaiset tavoitteet.

    Toivottavasti löydät mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta elämääsi.
     
  17. kysyjä Vierailija

    Miten minusta tuntuu, että tämäntyyppisissä viesteissä on aina jonkinlainen vahingoniloinen ja epämiellyttävä sävy? Samanlainen fiilis välittyy viesteissä, joissa kirjoittaja sanoo: "Odottakaapa vain, kyllä te sitten vanhempana kadutte tuota lapsettomuuspäätöstänne!" Että odottakaapa vain, lälläslää. Tulee mieleen tungetteleva sukulainen, joka sukujuhlissa kyselee nuorilta näiden yksityisasioita maireasti ja silmää iskien, "odottakaapa vain, wink wink", yäk.

    Millainen ihminen tuntee vahingoniloa siitä, että joku toinen katuu elämänvalintojaan? Tai siitä, että joku muuttaa mielensä?


    "...ovat etsineet paikkaansa maailmassa." Uskoakseni jokainen ihminen etsii paikkaansa maailmassa, tavalla tai toisella. Miksi ihmisen epävarmuuteen pitää suhtautua ylemmyydentuntoisesti ja vahingoniloisesti, kuten ap tuntuu tekevän? En tunne ketjun aloittajaa, mutta ilmeisesti hän kuvittelee olevansa hyvinkin viisas ja elämää nähnyt ihminen. Luulisi, että elämää nähnyt ihminen olisi myös sivistynyt. Tämä ei kuitenkaan aloitusviestistä välity.
     
  18. meg Vierailija

    Niinpä. Katumusargumenttia toitottavilla ei suinkaan ole mielessä vilpitön huolj toisen ihmisen hyvinvoinnista vaan ilkkuminen ja ilkeily. "Olet takuulla tehnyt väärän valinnan ja tulet vielä katumaan sitä, nännännää, lällällää." Ei kovin kypsää käytöstä.
     
  19. pohtijavela Vierailija

    Vai että ihan katumapäälle. Minä kadun elämässä monia asioita, esim. sellaisia tilanteita joissa olen loukannut muita ihmisiä tai ollut tahallani ilkeä. Tiedän, ettei mikään määrä katumusta tai vatvomista tee noita asioita tekemättömiksi, mutta huonon omantunnon poteminen lienee ihan normaalia. Sen sijaan en ymmärrä, miksi lapsettomuusvalintaa pitäisi katua. Kyse on kuitenkin henkilökohtaisesta valinnasta, joka on yksilön oma asia ja jonka ei luulisi muita haittaavan.
     
  20. Semivela Vierailija

    Mä en ole ollut mikään täysvela, mutta koska aikanaan en löytänyt sopivaa kumppania, päätin sitten olla hankkimatta lapsia. Joskus mietin kaduttaisiko se myöhemmin. Pidän lapsista ja olenkin viettänyt paljon aikaa sukulaislasten kanssa.
    Näin vanhemmiten olen ollut tyytyväinen siihen ettei minulle tullut lastenhankinta kohdalle. Olen helpottunut kun saan palata omaan elämääni lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen. Mulla on velakumppani, ja kaikki on mennyt luontevasti näin. Olen saanut sopivan osan kasvatushommia mutta myös paljon muuta.
     
  21. velahko Vierailija

    Niinpä. Elämä on täynnä valintoja: Joskus joutuu punnitsemaan eri vaihtoehtoja ja ehkä luopumaankin jostain. Joskus tehdyt valinnat osoittautuvat hyviksi jälkeenpäin, joskus saattaa harmittaa. Miksi jäädä katkeruuteen rypemään, kun elämässä on vaikka minkälaisia mahdollisuuksia.
     
  22. nuoruuden moka Vierailija

    minun viestini focus oli tässä:
    vanhemmiten olen tajunnut, että jos olisin aikoinaan valinnut toisin elämäni olisi voinut olla yhtä hyvää, jopa parempaa, kuin mitä se on ollut.

    Enkä tarkoita sitä, että mies olisi jäänyt minun luokseni vain lapsen takia. Hän rakasti minua, mutta minä olin hyvin itsekäs ihminen nuorempana. Parisuhteissani, työssäni, muissakin ihmissuhteissani olen mennyt aina vain sen mukaan mitä minä halusin. Miehet ovat kulkeneet rinnalla minun tahtoni alla.

    Nuoruuden rakkauteni oli jo silloin paljon kypsempi ihmisenä kuin minä ja loppujen lopuksi hän tunsi minut paremmin kuin mitä minä itse olen tuntenut itseni vuosikymmeniin.

    Ei tämän tajuaminen aiheuta minussa masennusta eikä itkupotkuraivareita, ei katkeruuttakaan.
    Toki totuus satuttaa, mutta joskus kannattaa olla rehellinen itselleen.
     
  23. nuoruuden moka Vierailija

    kun olen avautumaan ryhtynyt, niin jatketaan loppuun saakka.

    Minä olen kasvanut ihmiseksi vasta nyt viisikymppisenä yhden täysin itseeni liittymättömän episodin myötä. Tuota episodia sivusta katsoessa päässäni naksahti ja tajusin että, hetkinen, enhän minäkään ole ollut se maailman paras tyyppi ja mukava ihminen vaikka tässä nyt rintaani röyhistän, että ei hyvää päivää miten joku voi ...

    Olen painanut oman pääni mukaan 17 vuotiaasta asti. En ole kuunnellut muita, en ole katsellut ympärilleni, enkä ole välittänyt muiden tunteista koskaan kuin olankohautuksen verran.

    Minä olen ollut ottaja kaikissa parisuhteissani.
    Miehet ovat totelleet, paitsi nuoruuden rakastettuni, hän lähti etsimään omanlaistaan elämää.

    Yksi miesystäväni alkoholisoitui, hänet pistin pihalle syyttäen juomista. Itse valehtelin vuodet hänelle päin naamaa rakastavani, vaikken todellakaan rakastanut, mutta kun parempaakaan tyyppiä ei ollut tarjolla ja joku piti olla. Kohtelin häntä henkisesti hyvin julmasti ja kylmästi ja hän raukka taipui kun oli tosissaan kanssani.
    Vasta nyt tuon episodin myötä, olen tajunnut senkin miten pahasti satutin tätä kaveria. Soittelin jo hänelle ja sovin tapaamisen. Aion pyytää anteeksi, vaikka eihän se mitään enää korjaa. Hänen elämänsä meni niinkuin meni ja minun elämäni on mennyt niinkuin on mennyt.

    Kun tekee tyhmiä tekoja, ei niitä pysty puolustelemaan muuta kuin sillä, että ei ollut elämänkokemusta eikä ollut kykyä ajatella asioita laajemmin, ei ole ollut edes kykyä ajatella omien tekojen seurauksia.

    Katumusta tai ihan sama mitä, mutta, muutama anteeksipyyntöreissu minun on tehtävä jos meinaan parempi ihminen muille olla kuin ennen.
     
  24. Jos aloittaja puhuu totta, niin silloin taitaa itselläkin olla aika varata aika sterilisaatioon... ettei vaan sitten neljänkympin hormonivillityksessä tule yht'äkkiä vaihdettua elämänänkatsomusta, joka on lapsuudesta asti pysynyt samana?

    Muistan jo silloin, kun kuukautiset alkoi ajatelleeni että mitä hittoa, kun en tahdo lapsia ni mikä tää nyt on. Lukiolaisena pohdin fiksuna, että jos nyt nuorena tulen raskaaksi, niin nuoruuden hölmöilynä se lapsi saa tulla, mutta mielellään ei. Nyt olen 30v ja kyllä nyt on ihan liian myöhäistä "tulla katumapäälle". Kyllä ne lapset tehdään ennen kolmenkympin rajapyykkiä, tai sitten ei ollenkaan.
    Paremminkin, jos nelikymppisenä ei ole lapsia, niin siitä pitäisi vain onnitella!
     
  25. GreyShades Vierailija

    Tämä on ollut paljon mielessä viime aikoina. Itse olen 32v, ja en ole oikeasti koskaan kärsinyt vauvakuumeesta, enkä halunnut lapsia. En oikeasti näe suurimmassa osassa vauvoista mitään ihanaa tai söpöä (pari oikeasti kaunista lasta olen kyllä nähnyt). En ole koskaan halunnut olla raskaana, synnyttää, imettää, hoitaa lapsia vuosia menettäen elämäni lapsille. Minulla on kissoja ja koiria, ja niidenkin pentuiän odotan menevän nopeasti ohi, että saan viettää aikaa aikuisten itsenäisempien eläinten kanssa. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt niitäkään "lapsinani", vaan ne ovat hyvin rakkaita eläimiä, joilla on eläinten tarpeet.

    Olen kuitenkin paljon miettinyt tätä lasten hankintaa, kun pelkään että herään joskus liian myöhään siihen että haluankin lapsia. Mitä jos se tulee vasta 50-vuotiaana?! Se on vaan kuitenkin todella vaikea päättää vaikka hankkia niitä, koska ajatus ei kiinnosta ollenkaan. Tuntuu kuin olisin kaapissa ajatusteni kanssa, koska kenellekään tästä ei oikein voi puhua. Tuttujen mielestä joko on itsestäänselvyys että lapsia hankitaan, ja olet lastenvihaaja kun et halua niitä (tai sitten hoetaan että kyllä sitten muutaman vuoden päästä tulee se vauvakuume), tai sitten ne jotka ei halua saada lapsia, niin eivät ymmärrä minun mietintääni siitä että pitäisikö se lapsi hankkia. Mieheni kanssa ei olla oikeastaan puhuttu tästä, hän tietää että en ole kovin hoivaviettinen, ja todennäköisesti hyväksyy elämämme juuri niin kuin se on muutoksineen. Tuntuu itsestäni kokoajan että olen yhteiskunnan vaatimusten puristuksissa, enkä tiedä vastustaako vai mennä vain mukana. Kuitenkin tuntuu kokoajan ulkopuoliselta, ja erilaiselta, kun ei ole lapsia, eikä ole samanlainen kuin muut (en halua lapsia kun varmaan pitäisi?)

    Jos hankkisin lapsen, niin hoitaisin aivan varmasti sen niin hyvin kuin voin, ja rakastaisin sitä aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa äiti lastaan (muiden lapsista en välttämättä siltikään tykkäisi - ehkä sietäisin).

    Toisaalta en näe siinä mitään huonoa, että lastentekoaika on joillain vasta 40-vuotiaina. Luonto on kuitenkin järjestänyt asian niin, että niin kauan kuin nainen on hedelmällinen, niin niin kauan niitä lapsia voi hankkia. Se on ainoastaan yhteiskunnan normit, joiden mukaan pitää lapset tehdä ennen 40 vuoden täyttämistä (mielellään heti 20-vuotiaana).

    Tällä hetkellä oikeastaan vain odotan että tuleeko se vauvakuume, tai saanko rauhan itselleni lapsettomassa elämässä. Ehkä sitten adoptoin jos oikeasti haluan vanhempana sen lapsen.. enkä tosin osaa ajatella että haluaisin niin paljon lasta, että adoptoisin..
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti