Hae Anna.fi-sivustolta

..ja sitten 40-vuotiaana tullaan katumapäälle

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä Vauvakuume!, 05.03.2013.

  1. No tulipa.... Vierailija

    ...selväksi oma tasosi. Ei sinun kannatakaan enää väitellä mistään, koska ei ole väiteltävää. Minulle elämä ei ole kilpailu ja uskon, että hyvin harva muukaan pitää elämäänsä kilpailuareenana. Sinähän sinne apinatarhaan itse asiassa kuuluisit, koska apinat on kovia kilpailemaan, ainakin niillä on tarkat arvojärjestykset keskenään.
     
  2. Aino Vierailija

    Ja mistä sinä sen tiedät, kuka elämää pitää kilpailuna ja kuka ei? Noi on sun uskomuksia vain, ja perustuu sun omiin asenteisiin. Et sä voi kenestäkään toisesta mennä mitään sanomaan.

    Kuulostaako tutulta? Vesitit juuri oman argumenttis omalla aiemmalla kirjoituksellasi :D :D :D
     
  3. Nyyh Vierailija

    Ja sitten nelikymppisenä tullaan katumapäälle kun oon tullut tehtyä kakaroita joiden myötä ei taivas auennutkaan.
     
  4. Realismia Vierailija

    Monia asioita olen tässä elämässä katunut, mutta en yhtenäkään päivänä sitä, että tein ja onnekseni myös sain lapsia.
    Ja heidän myötään on myös taivas auennut:)
     
  5. nyyh Vierailija

    todistit juuri pointtini: ketjun aloituksessa yleistetään velojen tulevan katumapäälle, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa yhtään enempää kuin omakaan heittoni. Poikkeuksia löytyy kaikista joukoista.
     
  6. viisaita sanoja Vierailija

    Monica Fagerholmin haastattelusta:

    "Väite 1: Kannattaa hankkia lapsi, ettei myöhemmin kaduta

    Kun Fagerholm oli 24-vuotias opiskelija, gynekologi sanoi, että nyt olisi jo korkea aika hankkia lapsi. Hän vaihtoi gynekologia.

    – En ole koskaan halunnut osallistua noihin keskusteluihin. Niissä joutuu aina puolustuskannalle.

    Jos Fagerholm olisi tullut raskaaksi, hän olisi pitänyt lapsen. Hän sanoo, että elämä antaa ja ottaa, ja ihminen elää sen mukaan.

    – Elämässä jää aina jotakin paitsi. Koskaan ei tiedä, mikä tulevaisuudessa kaduttaa. Minua kaduttaa esimerkiksi hirveästi se, että jätin opintoni kesken.

    Lapsettomuushoitojen kehittyminen on edistänyt ajatusta, että kaikki voivat lisääntyä, jos vain jaksavat yrittää tarpeeksi kauan. Fagerholmin mielestä lapsettomuuden sureminen voisi olla parempi vaihtoehto.

    – Tiedän, että lapsettomuus on joillekin suuri menetys, mutta se on kuten muutkin asiat, joita ilman jää. Ei se välttämättä tarkoita tyhjiötä. Siitä voi syntyä jotain uutta."

    Kannattaa lukea loputkin http://www.olivialehti.fi/jutut/monika-fagerholm/#.VX5SICDte94.facebook
     
  7. Varmasti jokainen katuu jotain tehtyjä tai tekemättömiä asioita niin mitä sillä turhaan mällätä. Tärkeintä on kasvattaa itseään henkisesti korkeammalle tasolle ettei menneisyyden anna piinata tulevaisuutta. Jos vain laajentaa näkökykyään oman navan ympäriltä kauemmaksi niin elämäänsä saa paljon enemmän sisältöä. Mutta ihmiset tuntuvat vain pyörivän jossain MINÄ, MINÄ maailmassaan jostain kumman syystä nykyään entistäkin enemmän.

    Herättikö yhtään ajatuksia?
     
  8. huilu Vierailija

    Nii-i! Ennen sentään uhrattiin koko oma elämä toisten eteen ja passattiin lapsia/miestä/sukua/lastenlapsia niin kauan kuin vain jalat kantoivat. Se se vasta oli onnellista ja antoisaa elämää! Etenkin niille, joita oli joku uhrautuva marttyyri alati passaamassa :)
     
  9. Tunnistin itseni Vierailija

    Herätti tosiaan ajatuksia! Tahattomasti lapsettomana olin sitä mieltä, että juuri minusta tulisi maailman paras äiti, juuri minun on pakko saada lapsia, minun, minun, minun!. Olin katkera (mielestäni itseäni selvästi huonompaa äitiainesta oleville) tutuille, jotka saivat lapsen heti, kun vain vilkaisivatkin mieheen päin. Olin katkera, että miksi juuri minulla on rakennevikoja kropassani, mukaan lukien kohdussani.

    Jossakin vaiheessa aloin ajatella, että hei, olen ihan arvokas, vaikken lapsia saakaan. Aloin myös tajuta, että mistäs minä sen tiedän, olisinko minä oikeasti ollut parempi äiti kuin se mielestäni täysin surkea tapaus, joka odotti jo kolmatta lastaan. Aloin sanojesi mukaisesti kasvaa tasolle, jolla en antanut menneisyyden piinata tulevaisuuttani.

    Nykyisin olen ihan tyytyväinen elämääni juuri tällaisen kuin se on. En edes (kovin paljon) tunne haikeutta siitä, kun kaverit alkavat saada lastenlapsia.
     
  10. Myooma Vierailija

    Joskus kolmekymppisenä koin jonkinlaista vauvakuumetta, vaikka sitä ennen olin aina ajatellut, etten halua lapsia. Sairastuin kuitenkin tuolloin samoihin aikoihin krooniseen neurologiseen sairauteen, joka vei voimat niin, että hyvä kun itseni sain ruokittua ensimmäisinä vuosina. Nyt terveydentila on parempi, mutta syksyllä on edessä kohdun poisto ison myooman vuoksi. Ikää on mittarissa nyt 42. Minulle kävi siis niin, että loppujen lopuksi sitä lapsen hankintaa ei missään vaiheessa voinut tosissaan edes harkita. Jos en olisi sairastunut ja jos olisi ollut toisenlainen mies, niin kuka tietää? Nykyisellä elämällä lapsettomuus kuitenkin oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta kunnolla. Nyt on silti vähän outo olo: toisaalta olen jo vuosia sitten ajatellut, että en voi koskaan sairauteni vuoksi lapsia tehdä, mutta silti olo on nyt jotenkin haikea, kun se näin selvästi konkretisoituu.

    Se muuten tuntui oudolta, että keskussairaalan lääkäri kyseli vielä moneen kertaan että enhän varmasti halua lapsia. Olin kuvitellut, ettei tämän ikäiselle enää annettaisi edes mhdollisuutta yrittää.
     
  11. jamais Vierailija

    Eikä helvetissä mieli muutu! 45 mittarissa ja vieläkin hyrisyttää ilosta, kun ei tarvitse hyysätä lapsia tai nuoria tai lapsenlapsia. Lääkäri kyseli vielä neljänkympin pintaan, että onko suunnitelmissa vielä lapsia, niin paukaisin, että ei todellakaan ikinä. Lääkäri oikein hätkähti.

    En kadu, päinvastoin taputtelen itseäni onnitellen selkään aina kun katselen lapsi- ja työtaakan ikeessä uupuneita ikätovereitani.
     
  12. katumus iskee Vierailija

  13. missan Vierailija

    ... ja mitä sitten, jos ei muutukaan? Kuuluupa ihan kamalasti muille ihmisille.

    On nämä äiskäliinit niin ihania ihmisiä kun toivovat toisin valinneille mahdollisimman paskaa onnea. "MIELI MUUTTUU MIELI MUUTTUU TEE NYT TEE NYT MIETI MIETI MIETI" -hokema ei ole mitään muuta kuin, että "itku pitkästä ilosta". Onhan se tavattoman hävytöntä elää tällein itsekkäästi, ihan itselleen. Heidän mittaristollaan lapsettomuus on ihan katastrofi ja lapseton epäihminen.

    Eikö se kuitenkin ole, että äityläisellä lähde lapsen tahtominen siitä, että "MINÄ haluan". Tervetuloa pallon lämpeneminen, roskavuorten kohoaminen ja muu mukava. MINÄ MINÄ MINÄ. Ja ketkä täällä nostelevat itseään jalustalle omien lasten avulla. MINÄ ja MINUN geenit.

    Kuinka vaan, rakkaat, ihan kuinka vaan. Kuinka paljon tahansa hyppisitte tasajalkaa, minä vietän sellaista elämää mitä itse haluan viettää. Siihen ei kuulu lapset, sori.
     
  14. ei kaduta Vierailija

    "Mikäli steriloimisen jälkeen haluaa steriloimisen purkamisen tai lapsettomuushoitoja, pitää maksaa hoidon kustannukset kokonaan itse."
    "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
     
  15. Ameno Vierailija

    43-vuotias. Vapaaehtoisesti lapseton. Ei koskaan mitään katumuksen tunteita aiheeseen liittyen. Olen erittäin onnellinen näin. En ole koskaan kokenut vauvakuumetta. Elämä ilman lapsia on ihanaa.
     
  16. ikäraja korkea Vierailija

    Minä ja vaimoni emme ole katuneet lapsettomuutta 17 vuoden avioliiton aikana.
    Sain steriloinnin 34-vuotiaana ennen avioitumista. Vaimo oli silloin vielä alle 30 vuotta,

    Nyt voi kannattaa oikeutta 25-vuotiaalle, kuten muissa pohjoismaissa on.
    ”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
    Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
     
  17. Dr.Med. Vierailija

    Nykytutkimuksen mukaan aivojen kehitys jatkuu vielä murrosiän jälkeenkin ja ihmisen aivot ovat valmiit vasta noin 25-vuotiaana. Onhan se parempi, että lisääntymiskykyyn tehtävät päätökset tehdään vasta, kun siihen on edellytyksiä eli on "kypsät" aivot, joilla asiaa voi alkaa harkita.
    Osa tietää varmasti jos lapsena, mihin haluaa suuntautua, esim. ettei omia lapsia halua/haluaa ehdottomasti, mutta eivät suinkaan kaikki.
    Ei tarvitse, kuin vilkaista lehtien otsikoita erilaisista ihmiskohtaloista, joissa kerrotaan, kuinka ammattia vaihdetaan liike-elämästä avustustyöhön, muutetaan maalle/kaupunkiin, luovutaan siitä ja tästä ja tuosta ja saadaan tilalle vaikka mitä. Hyvä niin, että voi muuttaa elämänsä suuntaa itselleen mielekkäämmäksi.

    Ihan hyvä myös, että sterin saa vasta vähän myöhemmin. Ehkäisy on keksitty.
     
  18. who cares Vierailija

    Minusta sterilisaation voisi kuka tahansa pyytää ja teettää itselleen heti täysi-ikäiseksi tultuaan ja vielä jopa yhteiskunnan varoilla tehtynä.
    Perustelut: saahan aikuinen ottaa tatuointeja, harrastaa vaikka minkälaista hengen päälle käypää extreme-urheilua, saa naida tai olla naimatta, vetää viinaa ja huumeita ja tuhota itseään vaikka kuinka monilla tavoilla hyvänsä.
    Joten siitä vaan, minun puolesta vaikka joka ikinen joka haluaa saa mennä steriin heti kun täyttänyt 18 vuotta.

    Pointti tulee tässä.
    Yhtään sterilisaation purkua ei tehtäisi yhteiskunnan varoilla.
    Jos joku haluaa peruuttaa toimenpiteen, niin fine, sitten hän menee yksityiselle.
    Jos sterin purku ei onnistu, oma hän vika. Ei voi ketään muuta syyttää kuin itseään.
     
  19. Kelvin Vierailija

    Niin, tämä argumentti "25 vuotias on kehittymätön päättämään lisääntymisestään" on kyllä yhtälailla porsimistakin vastaan. Menetkö heristelemään sormia nuorille äideille? Tuskimpa. Sen sijaan veloille tulet ylhäältä päin neuvomaan, että mieli muuttuu, että ootappas vaan.

    Lapsi on peruuttamaton päätös. Samoin sterin teko, mutta siinä etuna on se, että jos verrataan lasten tekoa kaduttavana päätöksenä, niin silloin katujan lisäksi kärsii lapsi, joka ei ole voinut osaansa valita. Ja lapsen tekemisen katuminen, se vasta iso tabu onkin. Jos veloja kivitetään heidän omista henkilökohtaisista valinnoistaan (jotka ensinnä eivät pitäisi kuulua kenellekään muulle), niin lapsen tehneet ja sitä katuvat vasta joutuvatkin kivittämisen ja sylkemisen kohteeksi. Sekö auttaa? Varmasti, tosi tosi paljon. On ne muut lapsen tehneet niin tosi hyviä myötäeläjiä ja niin empaattisia olentoja, että.
     
  20. kk vi Vierailija

    Kyllä,JOKAISEN pää on kääntynyt,ja siksi meillä onkin niin hyvä vauvatilanne nyt täällä :) :) <3 <3 oi kun ihanaa. Olit kyllä niin fiksu ja etevä, Maija-Päivikki
     
  21. tyyne Vierailija

    Lapsettomuutta en ole ikinä katunut, hyvillään oleminen vain lisääntyy vuosi vuodelta, mitä enemmän olen nähnyt läheisten lapsellisten elämänpolkuja.

    Ainoa mitä kadun on se, että ikinä olen vähääkään provosoitunut, kun joku tyhmämamma tulee vänisemään lapsettomuudestani ja kyseenalaistamaan päätöksiäni. Nykyään saan päivän naurut siitä, kun joku päivittelee lapsettomuuttani, sillä tiedän mistä kaikesta päivittelijä on jäänyt paitsi.
     

Nämä merkit paljastavat, että sinut on kasvattanut vahva nainen

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti