Jääkö ainoa poika (kuopus) yksinäiseksi sisarusparvessa?

["vieras"]

Meillä isommat lapset tyttöjä, 5 ja 8v ja ovat hyvin läheisiä toisilleen, leikkivät tosi paljon yhdessä ja on paljon yhteistä tekemistä kolmen vuoden ikäerosta huolimatta.
Nyt kolmas ja viimeinen lapsi tulossa ja on poika, mietityttää tuleeko jäämään kovinkin yksinäiseksi perheessä kun isommat ovat tyttöjä, löytyykö tuolla ikäerolla ja eri sukupuolilla yhteistä tekemistä?
Surettaa jos ei saa kokea samanlaista läheistä sisarusuhdetta kuin isommat lapsemme.

Ja pakko myöntää että mietityttää itseä miten sitä pojan kanssa osaa itsekään olla, sanokaa poikien äidit mulle että kaikki pojat eivät ole huutavia, tappelevia, sotaleikkejä leikkiviä villikoita.
Ja tämä ei siis tarkoita ettenkö olisi lapsesta onnellinen, jotenkin vaan itselle poikien maailma on niin vieras ja monet lähipiirin pojat ovat juuri tuollaisia "sotasankareita".

 

["vieras"]

nosto

 

[Mun kokemus]

Meillä myös perheen ainoa poika on kuopus. Pojalla kolme isompaa siskoa.
En ole kokenut tätä mitenkään ongelmallisemmaksi. Poikamme on päiväkodissa rauhallisemmasta päästä eikä osallistu mm. painileikkeihin ja riehumisiin. Osaa todellakin olla VILLI mutta keskittyykin. Ei ole koskaan oikein tykännyt poikien välisistä nujakoinneista vaan lähtee pois.

Pihapiirissä parhaat kaveritkin on tyttöjä. Poika on nyt 6v ja vähän enemmän alkanut mm. eskarissa leikkimään poikien kanssa. Varmaan johtuu myös ulkoisesta "painostuksesta" jaotella lapset tyttöihin ja poikiin. Leikkii poikien leikkejä paljon mutta onnistuu myös tyypilliset kotileikit joita leikkii eläytyen ja rauhallisesti.

 

[Big Bang Theory]

No, meillä 6v poika ja 5v tyttö ja kuopus 8kk poika. Kaksi vanhinta ovat HYVIN läheisiä toisilleen sukupuolesta huolimatta. Siis aivan paita ja peppu olleet ihan vauvoista saakka. Tämä kuopus on heille hyvin rakas ja kumpikin jaksaa ottaa hänet jo nyt leikkeihin ja kumpikin touhuaa erikseen ja yhdessä vauvan kanssa ikäerosta huolimatta. Isommat leikkivät todella hyvin yhdessä, mutta uskon, että pikkuveli mahtuu mukaan oikein hyvin kun siihen ikään tulee

 

[himpatti]

Meilläkin näin. Tytöt olivat 7 ja 5, kun poika syntyi, nyt 5,5-vuotias. Tyttöistä on toisaalta nyt jo vähän lapsenvahti-apua, mielellään katsovat veljen perään ja esim. legoilla leikkivät. Pihaleikit ja muut sujuvat myös hyvin. Pikemminkin pikkuveikka on kaikkien lellikki!
Poikien maailma on kyllä itsellenikin vieras ja outo, voi sitä taistelun määrää! Mutta kaikkeen tottuu. Ja kun kaikkia kuitenkin jokseenkin tasapuolisesti huomioi omana itsenään, kaikki sujuu kyllä!

 

[Mun kokemus]

Pikemminkin pikkuveikka on kaikkien lellikki!

Meilläkin kyllä taitaa olla näin

Isommat siskot lellii ja leikillään kiusii. Miehen kanssa usein naureskeltukin että pojasta kasvaa sellanen mies joka tuntee naisten metkut kuin omat taskunsa...

 

[viisi lasta]

Meillä lapset näin: 1 teini, sit kaksi lasta pienellä ikäerolla. Kolmosen ja nelosen välissä on 5 vuotta. Neljännen tultua koimme, että hän tarvii kaverin vielä ja niin syntyi viides villahousu nelosen kaveriksi. Sattui vielä niin hyvin, että ovat samaa sukupuoltakin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25587266]Meillä isommat lapset tyttöjä, 5 ja 8v ja ovat hyvin läheisiä toisilleen, leikkivät tosi paljon yhdessä ja on paljon yhteistä tekemistä kolmen vuoden ikäerosta huolimatta.
Nyt kolmas ja viimeinen lapsi tulossa ja on poika, mietityttää tuleeko jäämään kovinkin yksinäiseksi perheessä kun isommat ovat tyttöjä, löytyykö tuolla ikäerolla ja eri sukupuolilla yhteistä tekemistä?
Surettaa jos ei saa kokea samanlaista läheistä sisarusuhdetta kuin isommat lapsemme.

Ja pakko myöntää että mietityttää itseä miten sitä pojan kanssa osaa itsekään olla, sanokaa poikien äidit mulle että kaikki pojat eivät ole huutavia, tappelevia, sotaleikkejä leikkiviä villikoita.
Ja tämä ei siis tarkoita ettenkö olisi lapsesta onnellinen, jotenkin vaan itselle poikien maailma on niin vieras ja monet lähipiirin pojat ovat juuri tuollaisia "sotasankareita".[/QUOTE]

Ei kaikki pojat ole huutavia, tappalevia, sotaleikkejä leikkiviä villikoita, myös tyttö voi olla tuollainen, itse ainakin olin. Pikkuveljeni oli paras ystäväni, on sitä edelleen vaikka minulla kaksi vanhempaa siskoakin löytyy. Sukupuoli ei määrää millaisia leikkejä leikkii tai kenen kanssa leikkii.

 

["vieras"]

nostan

 

[Anatolia]

Yksinäiseksi tuskin jää - eiköhän isosiskot ole pikkuveljeään paapomassa.

Mutta tottakai isommalla ikäerolla olevien sisarusten suhde on erilainen kuin pienemmällä ikäerolla olevien. Mun 8 v tyttö ja 6 v poika on tiimi, kaveruksia, yhteistyökumppaneita. Meidän kesäkuussa syntyvä vauvamme tuskin tulee samanlaista tiimisuhdetta kokemaan heidän kanssaan, kun ikäeroa on niin paljon, ja kehitystasokin näinollen aivan eri. Mutta ei se sisarussuhteesta huonompaa tee - erilaisen ainoastaan

 

[klaani sen olla pitää]

joo ei täytyy hankkia kaksi poikaa lisää, koska yksi niistä saattaa olla vaikka homo tai muuten vaan neiti.

miksei saman tien bussilastillinen, että jokainen löytää itselleen sopivinta seuraa?

 

[Anatolia]

Mitä sotasankaruuteen tulee, niin onhan aika moni poika sellainen että leikit näkyy ja kuuluu . Ja saa minusta ollakin. Siinä missä tyttökin saa olla raisu - meillä ainakin on saanut.

Meillä poika osaa olla myös todella rauhallinen, harkitseva, herkkä ja pohdiskeleva kaiken taistelun ja maailman pelastamisen vastapainoksi.

Ja poikien kaveruussuhteet on mutkattomampia kuin tyttöjen. Jos tulee riitaa, sen huomaavat kaikki. Ei ole selän takana supisemista ja ns. hiljaista kiusaamista kuten tytöillä on ikävän usein.

 

["vieras"]

Meillä on kolme tyttöä (7v,6v,1.5v) ja yksi poika (4v), poika on toiseksi nuorin. Hän on tytöille erittäin rakas, mutta putoaa usein isompien tyttöjen leikeistä pois. Tytöt askartelevat ja pelaavat paljon, poikamme on Poika (isolla peellä!)..ryskää, öykkää, rikkoo, juoksee, miekat heiluu, tavarat lentelee yms yms.
Eikä tämä tunnu poikaa haittaavan, sillä ei häntä kiinnosta askarrella ja näperrellä tyttöjen kanssa. Päivään mahtuu silti paaaaljon yhteistä leikkiä koko porukalla. Pojalla on myös paljon kavereita. Kavereiden kanssa pojan ronski luonne pääsee oikeuksiinsa, pauketta ja ryskettä riittää
Mutta silti pieni vauhtihirmuäkäpussi tarvitsee kaikkein eniten äidin syliä <3 Poika aina sanookin minulle että "äiti mää oon sun oma rakas poika" <3

Pojat on poikia vaikka ne kasvaa tyttöjen keskellä

 

["..."]

Missä vaiheessa se ryskääminen ja öykkääminen yleensä sitten alkaa pojilla? Meillä ei ole vielä 2,5 -vuotiaalla alkanut.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";25590723]Missä vaiheessa se ryskääminen ja öykkääminen yleensä sitten alkaa pojilla? Meillä ei ole vielä 2,5 -vuotiaalla alkanut.[/QUOTE]

Meillä alko n. puoltoista vuotiaana Poika pyöritteli uhmisraivareissaan syöttötuolia yms huonekaluja ympäri.

Merkkejä oli kyllä havaittavissa jo 4kk ikäisenä kun poika ryömi hajottaan siskojen legorakennelmat

 

["mie"]

[QUOTE="...";25590723]Missä vaiheessa se ryskääminen ja öykkääminen yleensä sitten alkaa pojilla? Meillä ei ole vielä 2,5 -vuotiaalla alkanut.[/QUOTE]

Niinpä! Ei meilläkään öykätä, ja ikää pojalla on jo 4 vuotta. Edelleen tyttöjen kanssa askartelee, leikkii kotia ja pelailee pelejä. Mun rauhallinen, ihana poitsu. <3

 

[emisa]

Tuskinpa jää. Meillä on kaksi tyttöä (15v ja 1v) ja poika (13v). Eli jos tässä rupeaisi miettimään niin saisi vatvoa tuota ainoata poikaa ja iltatähden osaa

 

["vieras"]

Tuskinpa jää. Meillä on kaksi tyttöä (15v ja 1v) ja poika (13v). Eli jos tässä rupeaisi miettimään niin saisi vatvoa tuota ainoata poikaa ja iltatähden osaa

Ihan mielenkiiinosta, millainen suhde teillä on isommilla tuohon pienimmäiseen?
Hoitavatko, leikittävätkö ym.?

 

["äitipäiti"]

Meidän kuopus on poika. Tytöt on 6 ja 8 ja tää poika 3 vuotta. Hyvin ne leikkii kolmistaan. Melkein aina on poika mukana ja jos ei oo niin ihan itse on sitten kyllästynyt ja mennyt touhuamaan omiaan. Itsekin olen hieman pihalla poikien touhuista, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa oppii. Autot meidän poikaa kovasti kiinnostaa. Ja osaa olla villikin, mutta toisinaan ja aika useinkin herttainen mussukka. Sotaleikkejä en katso hyvällä, ettei meille ainakaan lelupyssyjä hommata, mutta jostain se jo pienenä keksi että mikä vaan voi olla pyssy.
Minulla on itselläni 7 vuotta nuorempi pikkuveli ja meilläkin on ollut paljon yhteisiä leikkejä ja ollaan läheisiä nytkin.

 

[emisa]

[QUOTE="vieras";25592709]Ihan mielenkiiinosta, millainen suhde teillä on isommilla tuohon pienimmäiseen?
Hoitavatko, leikittävätkö ym.?[/QUOTE]

Isoimmat ovat aivan hulluina pikkusiskoonsa Kaikkea muuta hoitohommaa tekevät vaan vaippaa eivät vaihda

Se on uskomatonta,että ikäeroa on paljon ja silti pikkuisen kanssa leikitään sellaisia leikkejä,että pikkuinen pysyy mukana. Ja iltariehumiset koko sakilta onnistuu

Isommat ovat mielellään pienimmäisen kanssa ulkonakin, joskus on jopa ollut riitaa siitä,että kumpiko saa vetää pulkkaa...

Kuopus oli yllätysvauva ja minä pelkäsin alkuun,että miten teinit asiaan suhtautuu vaan huoli oli turhaa... todella hyvin suhtautuvat

 

["vieras"]

ylös