Järjetön pelko, kolposlopia, loop-hoito

Menin aikanaan kolposkopiaan sillä ajatuksella (netistä olin lukenut kokemuksia), että se on hieman papaa pahempi, mutta siedettävä. Erehdyin, kokemus oli yksi kauheimmista elämässäni. Sattui kamalasti, hengitykseni melkein salpaantui ja pelkäsin saavani jonkin kohtauksen. Olin kuitenkin kauhusta ja järkytyksestä niin jäykkänä, että toimenpide onnistui, mutta en juuri saanut sanaa suustani ja loppupäivä meni pilalle (en pystynyt töissä tekemään mitään, tärisin vain kauhusta).

Nyt pitäisi mennä loop-hoitoon. Vaikka olen taas kerran lukenut, että kun siinä puudutetaan, niin ei pitäisi olla paha, mutta eipä paljon auta. Nyt kun tiedän, mihin helvettiin olen menossa, niin osaan lietsoa itselleni jo jonkinlaisen kohtauksen ennen hoitoa, puhumattakaan ihan hirveästä olosta nyt, kun odotan hoitoa. En yksinkertaisesti pysty hallitsemaan mieltäni siten, että voisin luottaa hoidon menevän hyvin. Pelkään saavani jonkin kohtauksen, potkaisevani gyneä, huutavani, lyöväni paniikissa, juoksevani karkuun tms. Enkä oikeasti nyt vitsaile. Harkitsen jopa hoidon väliin jättämistä.

En tiedä, mitä teen. Kysyisin ehkä jostain rauhoittavia, jos tietäisin, että mistä. Miten ihmeessä te pystytte hallitsemaan hermonne tällaisissa äärimmäisen kauhistuttavissa ja inhottavissa tilanteissa?

(Asiaa ei auta yhtään äärimmäinen inho ja viha itseäni kohtaan, kun olen tällaisia vaivoja itselleni jostain hankkinut.)

 

En tiedä, mitä teen. Kysyisin ehkä jostain rauhoittavia, jos tietäisin, että mistä. Miten ihmeessä te pystytte hallitsemaan hermonne tällaisissa äärimmäisen kauhistuttavissa ja inhottavissa tilanteissa?

Sä voit soittaa sinne paikkaan missä toimenpide tehdään ja ilmoittaa että haluat rauhoittavan lääkityksen toimenpiteeseen. Silloin joudut tulemaan paikalle noin puoli tuntia tavallista aikaisemmin että se lääke ehtii alkaa vaikuttaa.

 

Keskustele asiasta lääkärin kanssa. Minulle se tehtiin nukutuksessa! Ja sain rauhoittavan lääkkeen ennen joten olih ihan jees siellä salissa..

jos lohduttaa, sanon etten kyllä ollut niin rauhallinen päivää/ viikkoja ennen hoitoa...pelottaa...harmittaa...vihastuttaa...itkettää...mutta kyllä sä sen kestät! Älä ihmeessä väliin jätä!

 

Hmm... pitää kai yrittää soittaa. Lääkäriä ei voi saada puhelimella kiinni, mutta ilmeisesti hoitajan kanssa voisi yrittää jutella. Tuo soittaminenkin vain tuntuu ihan kamalan vaikealta. Tulee typerä olo, kun yrittää selittää jotain päävaivoistaan. Ihmetyttää kyllä, miten lääkärit ei tunnu huomioivan ollenkaan tällaisten toimenpiteiden HENKISTÄ puolta lainkaan. Eli tuskin saan ainakaan nukutusta.

 

Ainakin minulla tuo esilääkityshomma hoitui ihan siten että soitin sinne toimenpidepaikkaan, selitin asiani ja minut yhdistettiin sairaanhoitajalle, joka yksinkertaisesti teki tietoihini merkinnön että haluan esilääkityksen. Ja pyydettiin tulemaan aikaisemmin paikalle että lääke ehtii vaikuttaa. Sanoin ihan vaan niin että minua pelottaa ja jännittää kovasti tuo toimenpide ja siksi haluan rauhoittavaa lääkitystä, jotta homma onnistuu.

Se soittaminen ja koko asia ei todennäköisesti ole vaikeaa kuin sinulle itsellesi. Lääkärit ja hoitajat ovat ihan tottuneita siihen että toimenpiteet jännittävät potilaita ja esilääkitysten antaminen on ihan arkipäivää heille. Jo se, että kerrot etukäteen ja ehkä vielä toimenpiteen alussa että sinua jännittää ihan hirmuisesti, helpottaa.

Eikä kukaan voi huomioida henkistä kuormaasi lainkaan, jos et kerro siitä itse! Ajatuksia kun ei hoitohenkilökunta osaa lukea, vaan kohtelee sinua sen mukaan mitä itse kerrot. Jos kärsit hiljaa, niin kukaan ei voi tietää että sinua jännittää - osaa potilaista ei jännitä ja jos siinä tilanteessa henkilökunta alkaisi kuitenkin automaattisesti paapomaan ja tyrkyttämään kaikille esilääkitystä, niin jopa alkaisi viimeistään silloin jännittämään!

Toisaalta loop-hoitoon erikoistunut lääkäri ei ole mikään psykiatri, vaan tietää enemmän kohdunkaulasi sielunelämästä, se on hänen työnsä ja siitä hänelle maksetaan palkka. Voisitko ottaa jonkun ystävän tai puolison mukaan henkiseksi tueksi?

Nukutus otetaan yleensä käyttöön vain, jos toimenpide ei voimakkaan kivun tai todella voimakkaan fobian takia onnistu. Eli ensin yritetään tuota rauhoittavaa AINA, koska nukutus on suhteeton riski pienessä toimenpiteessä, se on kallista ja vaatii sen, että jäät pidemmäksi aikaa seurantaan toimenpiteen jälkeen.

 

Kiitos tiedosta. Soitin uutta aikaa toimenpiteelle ja samalla kerroin järjettömästä pelostani. Ei mitään apua. Kylmiltään täytyisi mennä tuonne ja toivoa, että en vedä gyneä turpaan tai saa jotain muuta kohtausta. Nyt jo kun tilannetta ajattelee tulee tosi aggressiivinen olo, vaikka tiedän, että tuo ei ole hoitohenkilökunnan vika. Kai se on vain jokin alitajuinen reaktio, että kun minua uhataan, pitää puolustautua.

Viimeksi olin niin kauhuissani tuosta kokemuksesta, että silmäni vain seisoivat päässäni ja en saanut sanaa suustani, joten eihän se ole ihme, että eivät tajunneet kokemuksen olleen minulle vaikea. Hermostuttaa sekin, kun viimeksi hengitykseni alkoi salpautua kesken toimenpiteen, mutta en pystynyt sanomaan mitään, kun olin niin kauhuissani. Nyt ehdin hienosti psyykata itseni koko aamun loistavaan mielentilaan, jotta kokemus olisi mahdollisimman hirveä. Tuskin maltan odottaa. No, aika on vasta kuukauden päästä, joten onhan tässä aikaa murehtia.

Voisin maksaa tuosta nukutuksesta vaikka mitä, mutta kun ei kunnallisessa tuollainen onnistu, ei ei ja ei. Maksaakohan tuo paljon, jos yksityiselle menisi?

 

Ai niin, olen ikävä kyllä yksinäinen, joten ei ole oikein ystäviä pyydettäväksi mukaan. Miesystävä on, mutta hän ei välttämättä pääse/halua tulla mukaan.

 

No tässä tapauksessa voisit mielestäni käydä ihan normaalilla yleislääkärillä (vaikka yksityiselläkin jos ei aikoja saa julkisella puolella) pyytämässä ihka oman reseptin rauhoittaviin, ja testata jo etukäteen miten ne vaikuttavat sinuun ja millainen annos voisi olla hyvä.

Ja vielä - jos olet jo etukäteen päättänyt, että kokemuksesta ei voi tulla mitään muuta kuin hirveä, niin siitä aivan varmasti tulee sitä! Ei kannata jäädä murheeseen kiinni, vaan viedä asioita eteenpäin. Jos yksityisellä puolella käynti kiinnostaa, niin ota ja varaa aika yksityissairaalan gynelle konsultaatioon, jossa gyne pystyy sinut nähtyään kertomaan loop-toimenpiteen summittaisen hinnan. Joka tapauksessa puhutaan useista sadoista euroista jos mukana on vielä anestesiakin. Se pelkkä konsultaatio todennäköisesti maksaa n. 100 euroa josta saa reilun kympin takaisin kelalta.

 

Mene nyt kuitenkin kokeilemaan jos vaan suinkin pystyt että onnistuisko. Helpoinhan se olisi, jos sen voisi tehdä ns. normaalisti. Mulla yritettiin loopia, mutta kun en vaan pystynyt siihen ihan järkyttävän kivun takia, niin lääkäri totesi että ei hän enempää edes yritä, vaan varataan aika nukutuksessa tehtäväksi. Eli yleisellä puolella et saa suoraan nukutusaikaa, mutta jos toimenpiteessä et pysty olemaan, niin ei sitä väkisin läpi viedä, vaan saat sitten uuden ajan nukutuksella. Varaudu vaan siihen että se aika menee aika pitkälle. Esim. siinä sairaalassa missä mulle tuo tehtiin, on vain yksi päivä viikossa kun tehdään noita loopeja nukutuksessa, joten seuraava vapaa aika oli parin kuukauden päässä.

 

on se kumma että sulle ei voi tehdä loop-hoitoa nukutuksessa, mulle jopa mirena-hormonikierukka on laitettu nukutuksessa!
tosin mulla syyt ihan siinä, että sisätutkimus tms ei onnistu kipujen, jännityksen ja pelon takia..
mutta ihan yhtä hyvät syyt sulla on, on toi loop-hoito vielä isompi juttu kun joku mirenan laitto, jossa ei paljoa tehdä, kun vaan laitetaan se paikoilleen.
ihan käsittämätöntä, että muka kylmiltään sinne pitäis mennä.

 

miksei sitä voi tehdä nukutuksessa SINULLE. Minun kohdalla ei puhuttu etukäteen muustakaan kuin että nukutetaan, sitten kun tulin sairaalaan toimenpide-aamulla niin vähän niitä mietitytti mun koholla ollutta verenpainetta sekä sitä että olen ylipainoinen....Juttelivat paikallispuudutuksesta mutta rupesin vapisemaan aivan hysteerisesti joten päädyttiin nukutukseen. Silloin olin myös saanut jo rauhoittavan. Noin vain. Tämä Tammisaaressa. LUS. Kuulostaa kummalliselta. Epäinhimmillistä. Kamalaa.

 

Minä olen kirjoitellut (aloittanut) tuon papa HSIL..löytyy kun selaa viestejä alaspäin. Minäkin sain kolposkopiasta hirveän, siis kauhean kammon. Ja en ole mikää herkkä ihminen, enkä omaa matalaa kipukynnystä. Se oli silti niin inhottava ja kivulias homma, että meinasin myös pyörtyä ja täysin tavoistani poiketen aloin itkemään siinä pöydällä kesken kaiken. Itseäni eniten sattui se kohdunkaulan tähystys ja sieltä otettava imu? pipelle näyte. Tuntui, että selkä katkeaa.

Ne koepalan otot kestin jotenkuten, mutta se kohdunkaulan avaus ja sen sorkkiminen oli tosi inhottavaa.

sain kauheat traumat koko naistentautien polille ja olin ihan hädissäni ennen loop-hoitoa. Sitten sain yhdeltä ystävältäni opamox nimistä lääkettä, joka on rauhoittavaa. Otin jo yöksi yhden (15mg) aamulla herättyäni toisen (15mg) ja vielä juuri ennen sinne lähtöä kolmannen (15mg). Minulla oli kyyti sairaalaan ja takaisin.

Olin aika seis kyllä saapuessani sairaalaan. Yhtään ei jännittänyt, ei pelottanut. Minua jopa nauratti koko homma. Sanoin lääkärille, että olin niin hermostunut, että otin kaverilta "yhden" rauhoittavan ja lääkäri sanoi, että ei siinä mitään, pääasia ettei pelota nyt.

Ei sattunut lainkaan. Johtuiko sitten lääkityksistäni vai puudutuksesta? Jokatapauksessa jopa se lääkäri tuntui miellyttävältä, vaikka aiemman kerran jälkeen en pitänyt hänestä.

Minäkin soitin silloin ennen looppia sinne polille ja sanoin, että en helkkarissa pysty tulemaan kylmiltäni. Sanoivat, että ota buranaa, se on samalla kipu lääke ja kuulemma rauhoittaa?! JOOPA JOO.

Sinun kannattaa tehdä nyt sellainen temppu, että soitan ihan lääkärille (oma terveysasemasi tai yksityinen lääkäri) ja selität asian, pyydät saada reseptin rauhoittavaan, että kykenet toimenpiteeseen.

Vinkkinä, älä ota tollaista satsia kuin minä hädissäni tein, sillä siinä oli kyllä vähän liikaa. Pienempikin olisi riittänyt. No pääasia, ettei pelottanut, eikä tuntunut epämiellyttävälle.

Aion tehdä saman homman keväällä kun joudun uudestaan siihen kolposkopiaan. Tiesitkö, että puolen vuoden päästä loop-hoidosta on sama paska edessä?

Muistatko mikä sinulla oli tulos koepaloissa tai papakokeessa?

 

sen...että ennen kuin minä menin kolposkopiaan otin buranan, ½tuntia ennen...ja joko sitt tutkimus ei mulle sattunut tai sitt se burana auttoi. Mutta se oli siis ennen kolposkopiaa.

 

Minusta tuntuu, että ikävintä noissa toimenpiteissä on se, että kivun aiheuttaa joku muu ja olet siinä muiden ihmisten armoilla. Minulla on ollut hankala hormonikierukan poisto ilman nukutuksia ja rauhoittavia (siinä oikeasti kesti puolisen tuntia ja käytettiin juurikin noita kohdunkaulan levittimiä jne sorkittiin sisälle kohtuun ja käytiin välillä varastossa hakemassa vielä yksi työkalu). Se oli ihan kamalaa ja luulin kuolevani kipuun, mutta nyt kun ajattelen, niin ei se sinänsä niin hirveästi SATTUNUT, mutta kun ne vihlaisut ja romplaamisen tunne tulivat yllättäen, en tiennyt mitä tapahtuu ja "helppo" homma meni pitkäksi niin jotenkin meni koko aistijärjestelmä ihan sekaisin. Minulla on endometrioosi ja satavarmasti on ollut paljon kivuliaampia hetkiä sen kanssa, mutta en mä silloin kilju ja itke, koska tiedän mistä kipu johtuu ja pystyn vähän ennakoimaan miten käy.

Minäkin suosittelen sitä rauhoittavien lääkkeiden hankintaa, esim. Diapamia tai Opamoxia. Se toimenpide nyt vain on jotain mikä on pakko tehdä, paljon ikävämmäksi menee jos jätät nyt menemättä ja teet koko asiasta kamalan mörön itsellesi. Kyllä henkilökunnalla on järki päässä, jospa antaisit heille tilaisuuden. Ihan varmasti sinua ei pahaa tarkoittaen ja tahallaan kiusata.

 

Oi kiitos runsaista ja kannustavista kommenteistanne! Se ilahduttaa.

Olen miettinyt, että yrittäisinkö mennä työterveyshoitoon tai YTHS:lle ja yrittää sitä kautta saada rauhoittavia. Tuntuu vain jotenkin nololta mennä pyytämään niitä toimenpiteeseen, joka tehdään terveyskeskuksessa eli ei liity ainakaan työterveysasioihin mitenkään.

Tiedän, että ei kannata ajatella etukäteen, että kokemus on hirveä, koska sehän vain lisää hirveyttä. Yritin kolposkopiassa ajatella tiettyjä asioita, keskittyä ihan toisaalle ja psyykata itseäni, mutta kauhu vei voiton. Voin yrittää psyykata itseäni nyt etukäteen, mutta vaikeaa se varmasti tulee olemaan, kun nukahtaminenkin on ollut nyt vaikeaa. Usein ennen nukahtamista tulee nimittäin vahva mielikuva tulevasta operaatiosta (josta en siis tarkkaan tiedä, millainen se on), kivusta, verestä ja epämiellyttävyydestä. Mieli osaa olla rasittava.

Toinen herkkis: onpa sinulla ollut kurja kokemus Minua hirvittää kyllä lukea tuollaisista kokemuksista, että kipua on ollut ja toimenpidettä ei ole pystytty tekemään, koska pelkään itsekin joutuvani tuohon tilanteeseen. Sinällään lohdullista, että mitään ei varmastikaan tehdä vastoin tahtoani, eli jos on ihan hirveää, niin kai siitä pois pääsee. Hirvittää kyllä sekin, kun menee pitkä aika ennen kuin mitään tapahtuu, kun jouduin jo siirtämään aikaa kuukautisten vuoksi.

Jotenkin tuntuu älyttömän turhalta se, että kun tietää toimenpiteen olevan kauhuni takia ongelmallinen, niin mitään apuja ei saa, eli voi olla, että koko toimenpiteen yrittäminen jää vain yrittämiseksi. Parempihan se olisi kaikille, jos sen kerralla saisi hoidettua.

 

Olen lukenut tuota papa HSIL-keskustelua. Ymmärrän hyvin sinne kirjoittaneiden fiiliksiä...

Kohdunkaulan sörkkiminen oli minullakin ihan ylikamalaa, mutta sekin jo sattui paljon, kun jostain otettiin kiinni, jotta saatiin niitä koepaloja otettua. Hyi että.

Minullekin sanottiin, kun soitin, että ota buranaa ennen loop-hoitoa. Joopa joo, otan toki, jos mitään muuta en onnistu löytämään, mutta millä rauhoitat mielen? Sinulla kävi kyllä onni, että sait kaveriltasi rauhoittavia. Minä en tiedä ketään, jolta voisi saada, joten ei kai auta muuta kuin hattu kourassa mennä anelemaan... Minusta tuntuu, että on parempi ottaa liikaa niitä rauhoittavia kuin liian vähän ennen tuollaista kauhukokemusta

Niin, minuakin kauhistuttaa se, kun tietää, että tässä on nyt todennäköisesti paljon paskaa edessä, ehkä pitkään kestävä kierrekin. Se on selvää, että kolposkopiaan en kylmiltäni mene, kun kerran tiedän, millaista se on.

Minulla oli papassa LSIL ja kondylooma ja nyt kolposkopiassa dysplasia mild. En ole uskaltanut ottaa selvää, mitä tuo dysplasia mild oikein tarkoittaa. Eihän se, että tiedän tarkalleen missä mennään, ainakaan hermostumistani vähennä. Enhän voi kuitenkaan mitenkään vaikuttaa itse tilanteeseen, joten olen ollut suosiolla tietopimennossa. Ei lääkärikään mitään kertonut.

"samansuuntaista minulla": tuo hormoonikierukka-kokemuksesi kuulostaa kauhealta! En ymmärrä, miksi niitä rauhoittavia ei tarjota heti kättelyssä, tai edes kysytä, miltä toimenpiteeseen tuleminen tuntuu, onko kipuherkkä tms, vaan laitetaan kylmiltään kidutettavaksi.

Sinä kirjoitit hyvin minunkin ajatukseni tuollaisesta inhottavasta toimenpiteestä: vaikka yksittäinen vihlaisu ei kovin kipeää kävisikään, niin se koko toimenpide, toisten armoilla oleminen, tietämättömyys milloin ja miten sattuu pisti minullakin jotenkin mielen ihan sekaisin ja se kauhu vei kaiken järjellisen ajattelun mennessään tuoden vain paniikin tilalle. Ei se yksittäinen kipu tai hetki, vaan se kokonaisuus, tilanteen epämukavuus, kipu ja asioiden eteneminen menee niin, että mieli menee solmuun.

En usko, että minua tahallaan kiusataan hoitohenkilökunnan toimesta. He tekevät vain työtään, eivätkä tajua, että joillain on alhainen kipukynnys ja yliherkkyyttä tuollaisille kokemuksille ja herkät hermot.

 

"samansuuntaista minulla": tuo hormoonikierukka-kokemuksesi kuulostaa kauhealta! En ymmärrä, miksi niitä rauhoittavia ei tarjota heti kättelyssä, tai edes kysytä, miltä toimenpiteeseen tuleminen tuntuu, onko kipuherkkä tms, vaan laitetaan kylmiltään kidutettavaksi.

En usko, että minua tahallaan kiusataan hoitohenkilökunnan toimesta. He tekevät vain työtään, eivätkä tajua, että joillain on alhainen kipukynnys ja yliherkkyyttä tuollaisille kokemuksille ja herkät hermot.

Minulla tuo h-kierukkajuttu oli vähän yllättävä tilanne, eli hormonikierukan poisto on PERIAATTEESSA nopea ja helppo juttu eikä sitä laittaessakaan tarvinnut mitään rauhoituksia kun koko homma kesti ehkä puoli minuuttia vaikka vähän vihlaisikin. Minulla on todella hyvä gyne, joka on jo kerinnyt papa-kokeenkin ottaa suunnilleen ennen kuin saa edes jalat telineisiin Mutta kun sillä poistokerralla se ei sitten ollut niin helppoa, vaan kierukka oli paennut tosi syvälle kohtuun ja poistolangat siinä samassa häipyneet. Normaalistihan se härveli vedetään langoista ulos. Siitä syystä siinä meni niin kauan, ja siitä syystä ei voinut varautua rauhoittavilla. Olin kyllä ottanut ennen toimenpidettä omista kolmiosärkylääkevarastoistani yhden annoksen, koska tiesin että kivun turruttamisen lisäksi sillä on hieman rauhoittava vaikutus. Eli kyllä se minua jännitti ja hoidin sen omalla tavallani. Mutta jos olisin tiennyt että menee noin hankalaksi ja kestää kauan, niin olisin hankkinut jostain esilääkityksen, ihan oikeilla rauhoittavilla.

Ja siinähän ei tokikaan ole mitään häpeämistä tai noloa, että haet lääkäristä niitä rauhoittavia, eikä lääkäri takuulla kuule tuollaista asiaa ekaa kertaa. Mä näkisin lisäksi, että toimenpidestressi on omiaan vaikuttamaan sun henkiseen työkykyyn eli ihan hyvin voi mennä työterveyshuoltoonkin. Olet mitä ilmeisimmin ihmisenä - kuten minäkin - hieman kontrollifriikki ja toisiin ihmisiin on hankala luottaa. Ne rauhoittavat oikeasti auttavat siihen tosi paljon. Minä tunsin ekan rauhoittavan lääkkeeni jälkeen itseni ihan höntiksi, kun olin sitä ennen niin kauan ja turhaan kärsinyt jännityksestä hammaslääkärissä, lentokoneessa, lääkäritoimenpiteissä jne.

Ja tuskin kukaan noihin toimenpiteisiin suuresti riemuiten menee... Jokainen vaan reagoi omalla tavallaan. Tsemppiä kovasti sinulle!

 

Minä joudun uudestaan looppiin....Tänään soitti lääkäri, reunat eivät ole terveitä koepalassa joten on pakko ottaa lisää pois...

 

Moikka!

Sanon vain sen, että älä pelkää loophoitoa. Itselleni se tehtiin nukutuksessa, koska olin pyörtyä kivusta ja paniikista kolposkopiaan. Ja aivan varmasti saat nukutuksen jos vaadit sitä ja väännät itkua puhelimessa! Jos et saa, niin valitat potilasasiamiehelle! Olen myös saanut sellaisen käsityksen, että ilman nukutusta tehtävä loop ei satu läheskään niin paljoa kuin kolposkopia koska loopissa puudutetaan.

Itse pelkään aivan tajuttomasti uutta kolposkopiaa, niin paljon että olen plokannut sen mielestäni pois enkä ajattele koko asiaa (mikä on harvinaista mulle). Se oli vain niiiiin kamalaa, että pahempaa en tiedä. Oma suunnitelma on että otan ennen toimenpidettä särkylääkettä ja diapameja, jotta toimenpide olisi mahdollisimman kivuton ja paniikiton.

 

kolposkopia ja sen yhteydessä heti loop hoito. Loop joudutiin tekemään myöhemmin toiseen kertaan. Kummallakaan kerralla ei sattunutmielestäni mitenkään hirveästi. Pystyin juttelemaan koko toimenpiteen ajan. Olen kärsinyt nuorempana tosipahoista kk-kvuista ja synnytyskin oli kivulias. Psyykkaan itseni näihn toimenpiteisiin aina siten (esim. hammaslääkäri), että ajattelen, että minun parhaakseni ne tehdään ja tarkoitus on hyvä. Ikävin vaihe oli toipuminnen, kun verenvuotoa oli kovin runsaasti. Jouduin ekan loopin jälkeen käymään päivystyksessä poltattamassa vuotavan kohdankin. Tooka loopissa jännitinkin sitten eniten sitä jälkivuotoa, mutta siinä ei onneksi tullut tuollaista rajua kompliaatiota.

 

Ja siinähän ei tokikaan ole mitään häpeämistä tai noloa, että haet lääkäristä niitä rauhoittavia, eikä lääkäri takuulla kuule tuollaista asiaa ekaa kertaa. Mä näkisin lisäksi, että toimenpidestressi on omiaan vaikuttamaan sun henkiseen työkykyyn eli ihan hyvin voi mennä työterveyshuoltoonkin. Olet mitä ilmeisimmin ihmisenä - kuten minäkin - hieman kontrollifriikki ja toisiin ihmisiin on hankala luottaa. Ne rauhoittavat oikeasti auttavat siihen tosi paljon. Minä tunsin ekan rauhoittavan lääkkeeni jälkeen itseni ihan höntiksi, kun olin sitä ennen niin kauan ja turhaan kärsinyt jännityksestä hammaslääkärissä, lentokoneessa, lääkäritoimenpiteissä jne.

Nolostelen liian helposti muutenkin :\ Menin työterveyteen ja lievää vihreää valoa olen saanut. Saa nähdä, mitä lääkäri myöhemmin tuumaa, kun sellaisenkin vielä tapaan. Olen tosiaan hieman kontrollifriikki enkä juuri ihmisiin luota (vaikka yritänkin, niin silti alitajunnasta tulee epäluottamus).

Mielenkiintoista kuulla tuosta rauhoittavien vaikutuksesta, kun minulla ei kokemusta ole. Nuo rauhoittavat kuulostavat kyllä tosi järkevältä tällaisille meidänlaisille: meneepähän ne toimenpiteetkin sitten paremmin, kun ei tarvitse jännätä päiväkausia! Lisäksi minulla ainakin menee työaikaa ihan harakoille, jos panikoin jo etukäteen. Kenen etua sekin palvelee?!

Ja tuskin kukaan noihin toimenpiteisiin suuresti riemuiten menee... Jokainen vaan reagoi omalla tavallaan. Tsemppiä kovasti sinulle!

Kiitos! Olen iloinen, että olen saanut jotain tehtyä asian eteen, vaikka mikään ei olekaan ratkennut.

 

Topolome: otan osaa, karmeaa joutua uudelleen

Fififi: tuo puudutus minuakin lohduttaa, tosin minun on vaikea luottaa siihen, että se hoidetaan kunnolla. Olen vain liukuhihnatapaus, jolle tehdään sama, mikä kaikille, ja eiköhän terveyskeskuksessa säästellä puudutusaineissa. Tuo on hyvä idea, että otat särkylääkettä ja diapameja! Miksi suotta kärsiä, kun oloa voi helpottaa. Kovasti tsemppia sinulle tulevaan koitokseen.

kolposkopia ja sen yhteydessä heti loop hoito. Loop joudutiin tekemään myöhemmin toiseen kertaan. Kummallakaan kerralla ei sattunutmielestäni mitenkään hirveästi. Pystyin juttelemaan koko toimenpiteen ajan. Olen kärsinyt nuorempana tosipahoista kk-kvuista ja synnytyskin oli kivulias. Psyykkaan itseni näihn toimenpiteisiin aina siten (esim. hammaslääkäri), että ajattelen, että minun parhaakseni ne tehdään ja tarkoitus on hyvä. Ikävin vaihe oli toipuminnen, kun verenvuotoa oli kovin runsaasti. Jouduin ekan loopin jälkeen käymään päivystyksessä poltattamassa vuotavan kohdankin. Tooka loopissa jännitinkin sitten eniten sitä jälkivuotoa, mutta siinä ei onneksi tullut tuollaista rajua kompliaatiota.

Tuo psyykkaaminen on hyvä idea, mutta minulla se ei koplposkopiassa onnistunut. Enkä olisi kauhun vuoksi pystynyt juttelemaan. Olen lisäksi kipuherkkä ja verenvuoto kauhistuttaa. Kärsin välillä lisäksi tosi synkistä ajatuksista, joten minun on vaikea käsittää, miksi minun pitäisi itseni hyväksi tehdä jotain tällaista, vaikka järki toista sanookin. Inhottavaa kaiken tämän pelon, inhon ja katkeruuden ohella taistella mielensä kanssa, että ylipäätään saisin mentyä koko toimenpiteeseen.

Jos en saa rauhoittavia, niin onkohan mitään estettä (esim. puudutusaineen tai särkylääkkeen vuoksi) sille, että vetäisi viinipullon ennen toimenpidettä? Sekin sekoittaisi päätä sopivasti.

Kiitos teille kaikille kannustavista viesteistänne!

 

Hei,
Haluan omasta puolestani sanoa, että jos pyrkii pysymään rauhallisena, kolposkopia menee ihan hyvin. Hoitaja oli minulla todella mukava ja olin ottanut paljon selvää lukemalla muita kuin näitä foorumeita. Katselin muutaman youtube-videon ja amerikkalaisia sivustoja jotka pyrkivät positiivisuuteen. Tuntuu että tänne kirjoittelevat vain ne joilla on huonot kokemukset.
Itse otin kaksi tuntia ennen kaksi särkylääkettä. Otin rauhallisesti, vaikka jännittikin. Itselle hammaslääkärikin sattuu enemmän.
On tärkeää tehdä nämä ettei ole pahempaa tiedossa. Ajatelkaa positiivisena asiana teidän terveydelle käydä näissä toimenpiteissä.

 

Hei,
Haluan omasta puolestani sanoa, että jos pyrkii pysymään rauhallisena, kolposkopia menee ihan hyvin. Hoitaja oli minulla todella mukava ja olin ottanut paljon selvää lukemalla muita kuin näitä foorumeita. Katselin muutaman youtube-videon ja amerikkalaisia sivustoja jotka pyrkivät positiivisuuteen. Tuntuu että tänne kirjoittelevat vain ne joilla on huonot kokemukset.
Itse otin kaksi tuntia ennen kaksi särkylääkettä. Otin rauhallisesti, vaikka jännittikin. Itselle hammaslääkärikin sattuu enemmän.
On tärkeää tehdä nämä ettei ole pahempaa tiedossa. Ajatelkaa positiivisena asiana teidän terveydelle käydä näissä toimenpiteissä.

En ole varma, mutta luulisin ettei rauhallisuus pahemmin vaikuta siihen, sattuuko koepalojen otto vai ei. Sen ymmärtää, että spekula saattaa sattua, jos jännittää paikkoja. Mutta kohdunsuuta ei varmaan pysty edes tahattomasti jännittää. Se vaan sattuu jos sattuu.

 

[Turha paniikki pois! Itselleni tehtiin tuo loop-hoito,sain 4 puudutuspiikkiä ja ihan oikeasti ei tuntunut mitään kipua. Onhan se tilanne tietty aika inhottava kun olet siinä makaamassa ja et voi vaikuttaa mitenkään asiaan, mutta itse hoito kesti vain 4 sekuntia/ poltto. Minulle niitä tehtiin 2, eikä sattunu tai tuntunut puudutuksen johdosta yhtään.
Voin sanoa että oli ehkä helpoin gynekologilla käynti ikinä!